Can't talk, eating!

Muistaako joku kun ennen muinoin pohdin täytyykö häissä olla lämmintä ruokaa ja mietin jopa ihan ite ruuan tekemistä?

Unohtakaa kaikki ne puheet! Vedetään jotain ihan ohi noiden ja jotain mitä monikaan meidän vieras ei ole ennen häissä kokenut: Istuva illallinen. Jep, kuulit ihan oikein (tai jos olet lukenut blogiani aiemmin, kuulit tän jo kutsujen lähetysvaiheessa).

Hommahan toimi niin, että vieraat sai kutsujen mukana ilmottautumiskortin, jossa vierasta pyydettiin valitsemaan liha, kala tai kasvisruoka pääruuaksi sekä ilmoittamaan mahdolliset erikoisruokavaliot. Mitään sen tarkempia yksityiskohtia ei annettu (koska niitä ei vielä tiedetty itsekään tuolloin).

Alkuruuaksi kaikki sai mustajuurikeittoa ja juuressipsejä. Siinä keitossa oli päällä vielä joku tillivaahto. Nams. Mut sori, ette saa kuvia keitosta, koska niitä ei ole! Sen sijaan saatte kuvan valkoviinin kaadosta :D

Noni mut sit pääruokaan. Kasvissyöjät sai eteensä Timjami risottoa, sinappimarinoitua punajuurta ja rucolasalaattia. Ei kuvaa.. Mutta kuulin kasvisvaihtoehdon valinneilta, että oli just oikean kypsystä risottoa ja tosi hyvää.

Kalan valinneet saivat halstrattua merilohta, tilli-perunaterriiniä ja tähtianis-voikastiketta., kas näin:

Myös tämä oli kuulemma tosi hyvää.

Meistä kumpikin meni lihavaihtoehdolla, koska se nyt vaan kuullosti noista kaikkein parhaimmalta: Matala kypsennettyä naudan fileetä (pitopalvelun mukaan härän mutta me kirjotettiin se menukortteihin nautana, koska härkää se tuskin oli), pekoniperunaa ja timjamikastiketta.

Voi taivas että oli hyvää! Ja annos oli ihan tosi iso, mistä olin tavallaan aika yllättynyt.

Ja jotta ei oltas oltu helppoja asiakkaita, tilattiin muutamille ihmisille liha mediumin sijaan kypsänä. Esim oma äitini ei voi syödä mediumia lainkaan (mieltymys kysymys) ja eräs raskaana oleva rouva pyysi jo vastauskortissa ettei syö raakaa lihaa. Niinpä mediumia noin viidelle henkilölle. Ja tässä kohtaa viimestään tosi iso hatunnosto pitopalvelulle, joka sai oikeille lautasille kypsän lihan, joka ei ollut sitkeää! Tokihan meillä oli pöytäkartat toimitettuna keittiölle :)

Tavallaan otettiin riski siinä kun tarjottiin vieraille medium-kypsyydellä ollutta lihaa, mutta toisaalta ei toi veristä ollu ja enpä nähnyt kenenkään jättävän lihaa lautaselle.

Kaikki kehu ruokaa, jopa keittiöalalla toimivat sukulaiset. Meni siis ihan nappiin ja ollaan tyytyväisiä. Ainut miinus siitä, että tarjoilu toki ottaa aikaa. Mutta saipahan siinä sitten ihmiset keskustella rauhassa ja morsiusparikin syödä rauhassa.

Juustoa

Olen ihan koukussa juustoihin (paitsi aurajuustoo, yök!) ja olen kokoajan ollut sitä mieltä, että meidän häissä on iltapalalla tarjolla juustoja. Juustojen tulosta ei siis keskustella.

Ihanan maalaishenkistä ja raikkaan näköistä. Kuva

Juustojen kanssa tulee tietysti olla viikunahilloa (tästäkään ei keskustella) ja hedelmiä. Tosin ruskistuneet päärynät ja omenat ei oikein houkuta esteettisessä mielessä, joten ne voisin skipata hyvillä mielin ja korvata vaikka meloneilla, viinirypäleillä ja viikunoilla.

Kerroksellisuutta ja näyttävyyttä erikokoisilla, pinotuilla puulaudoilla. Ja kivasti muuten laitettu nuo mantelit ja hedelmät vaan kekoihin, eli ei sitä ihan aina tarttee kaikkea erillisiin kippoihin laittaa. Kokonaisuus ihanan runsas ja houkutteleva! Kuva

Tai kuten näissä inspiraatioksi keräämissäni kuvissa, voisihan sitä laittaa juuston kaveriksi myös kuivattuja hedelmiä, manteleita ja pähkinöitä. Ja jotain hyviä keksejä myös.

Nomnom tosiaan. Herkkupalojen noukkimista lautaselle helpottaa ja jouduttaa varmasti paljon se, että juustoja on kuutioitu valmiiksi. Kuva 

Kun nyt nuo lisukkeet on päätetty, sopisi miettiä myös vähän noita juustoja. Esim Valion sivujen mukaan illanistujaisissa tulisi varata juustoja 150-200g/hlö tai jälkiruoka- tai kahvipöytään 50-75g/hlö. Koska iltapala pöydässä on tarkoitus tarjoilla muutakin kuin juustoja (niistä lisää myöhemmin), riittänee tuo 50-75g/hlö hyvinkin. Tai sen on pakko riittää, meinaan jos tulisi se 100 vierasta, kuten kutsuttu ja kaikki vielä jäisi iltaan asti ja söisi juustoja, saisi kyseistä maitovalmistetta kantaa pöytään sen viitisen kiloa.

Tässäkin valmiina paloiha ja hauskoina salaattikääröinä. Ja jotain hyvää lihatuotetta (ilmakuivattua kinkkua tai vaikka mausteista salamia) kaveriksi niin voi namnam, taitaa tarvita säätövaralla olevan puvun :) Kuva

Mitä juustoja sinne sitten haluaisin tulevan? Briejuustoa ehdottomasti jo ihan sen takia, että briejuustokiekko on kaunis ja sen saa kivasti koristeltua vaikkapa viikunoin ja hunajan kanssa. Sinihomejuustoa voisi sitten toki myös ottaa, koska Pohjalaanen tykkää siitä. Mutta ei Aurajuustoa, vaan jotain voimakkaampaa.

Manchegoa myös, ihan ehdottomasti, koska se on meikäläisen nykyhetken suosikki. Ja se on niin hyvää viikunahillon kanssa. Joku goudakin voisi olla kiva. Ehkä sitten myös cheddaria tai jotain voimakasta kermajuustoa.. ja mitäs vielä.. Löytäisin kyllä taatusti vähintään kymmenkunta ihanaa juustoa, joita haluaisin vieraillemme tarjota, mutta joku roti touhussa täytyy kuitenkin pitää.

Ja kun on erilaisia juustoja, on kiva nimetä ne, että vieraatkin tietää mitä saa. Vaikka sitten näin. Kuva

Sitten tietty esillelaitto. Oheisissa kuvissa on jo ihania ideoita esim puulautojen käytöstä, mutta mietin jotain voimakasta ja tahmaista sinihomejuustoakin, että onko se lauta sitten entinen häiden jälkeen? Toisaalta esim Ikeasta voisi löytyä aika edullisiakin puisia leikkuulautoja juustojen alle, joten ne tuskin rikkoisi budjettia.

Sitten muistin, että anopillahan on Villeroy & Boch:n kauniin linjakkaita New Wave lautasia neljäkappaletta, joten niitä saisi varmasti lainaksi häiden ajaksi.

Joku toinen häistä bloggaava (en valitettavasti muista kuka) linkkasi joskus kuvan "kakuksi" kootuista juustoista ja sehän olisi varsin hauska idea esim erikokoisilla briejuustokiekoilla toteutettuna. Sen sijaan eri juustoja en suostuisi itse sekoittamaan, ihan sen takia, että se sinihomejuusto (YÖK) ei saa koskea muihin juustoihin ja tartuttaa pahaa makuaan niihin :D

Todellinen juustokakku kaikkine lisukkeineen. Kuva

Kokeiluja kahvipöytään, Kääretorttu

Siis mikä olis helpompi massaleivos kuin kääretorttu? No ei tietty sillee ihan sellasenaan tarjottuna, vaan tarkotus olisi laittaa palat yksittäin lappeelleen esille ja päälle jotain koristuksia (kuorrutetta ja koristei?), niin että kääretorttupalat näyttää leivoksilta. Kuullostaako ihan pöllöltä?

No mutta mennääs mun testi-kääretorttuun: Ite pohja oli kaakaoinen, eli ihan perus unelmakääretorttupohja. Sisälle keittelin kondensoidusta maidosta kinuskia ja lisäksi väliin laitoin itse tehtyä vaniljakreemiä. Niin ja tuoreita mustikoita, NAM! Vaikkakin tuoreita mustikoita ei sitten talvella ole tarjolla...

Ei muuten kauaa jääkaapissa kääretorttu kettuillu ja uppos erittäin hyvin anoppiin ja kälyynkin. Ja kääretortun pitäs muuten pärjätä mainiosti pakastimessa.

Mietintämyssyyn siirtyy siis tämäkin kokeilu..

Aiemmin testattua: Manteli-liköörikeksit, Suklaakakku, Suklaa-banaanimuffinsit, Marengit

Kokeiluja kahvipöytään, Manteli-liköörikeksit

Kahvipöydän herkkujen kokeiluissa vuorossa oli mantelinen keksi pienellä sitruslikööritwistillä. Pohjalaanen tykkäsi ihan valtavasti ja nää oli ihan super helppo tehdä.

Pakastuksenkin keksit kesti loistavan hyvin ja uskoisin, että tarvittaessa näistäkin pystyy loihtimaan gluteenittomia. Vähän etäisesti (kiitos mantelijauhojen) maistuivat macaron niiltä kekseiltä, mutta se likööri toi siihen kyllä kaivatun hennon arominsa.

Sanoisin, että nämä sopisi yksinkertaisuudessaan mainiosti maalaisromanttisiin häihin, mutta miksei muihinkin, varsinkin jos vähän sulattelis suklaata ja koristelisi keksit suklaaviiruilla.

Näitä siis tulee mitä todennäköisimmin meidän herkkubuffaan, mutta vähän vaan pienempinä ja ohuempina. Nämä on meinaan sen verta jykevää ja tiivistä syötävää, että koekeksien kokoisina voisivat olla vähän liikaa kaiken muun kanssa.

Resepti Leivotaan lehden reseptiä mukaillen:

2 valkuaista
200g mantelijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
½ dl likööriä

Vaahdota valkuaiset, sekoita kuivataineet, lisää kuivat aineet varovasti valkuaisvaahtoon, lisää likööri, tee taikinasta sopivan muotoisia ja kokoisia keksejä, paista 15 min 175 asteessa.

Aikaisemmin testattua: Marengit, Banaani-suklaamuffinsit, Gluteeniton suklaakakku

Kokeiluja kahvipöytään, Suklaakakku (gluteeniton)

Bongasin Ullanunelma -sivustolta reseptin suklaakakkuun, johon ei tule jauhoja laisinkaan. Kyseessä siis gluteeniton ja tarvittaessa myös laktoositon vaihtoehto hääkakulle.

Kakkuun tulee pitkälti vaan voita, kananmunia ja tummaa suklaata (löytyy myös laktoosittomia vaihtoehtoja tähän esim Brunbergilta), joten kakusta tulee tosi tiivis ja mukavan kostea. Ja Pohjalaasen mukaan sellasenaan vähän kananmunainen, ylläri.

Mutta sen munaisuuden ja tylsähkön ja arkisen ulkomuodon saa kyllä häivytettyä hyvin, kun laittaa paljon päällisiä. Kesäaikaan saattaisin laittaa jotain kivaa maustetun rahkan ja kermavaahdon sekoitusta ja rutkasti tuoreita marjoja tai vielä paremmin suklaamoussea (mutta ei sellaista kanamunan kanssa tehtyä) ja marjoja.

Oli muuten hyvää ihan vaan runsaalla mansikka ja pensasmustikka röykkiälläkin. Tosin meidän häiden aikaan ei ole tarjolla tuoreita marjoja siinä määrin, että niillä viitsisi kakkua ylenmäärin koristella, mutta sen sijaan appelsiineilla taitaa olla sillon jossain päin maailmaa sen verran kausi käynnissä, että kaupassa on niitä ihan mehukkainakin tarjolla. Siispä kakun päälle appelsiini-tuorejuustoa ehkäpä vaahdotettuun kermaan sekoitettuna (nyt ei ollut kotona kermaa tarjolla) ja päälle kaltattuja appelsiinipaloja ni avot, johan maistuu.

Appelsiinin ja suklaan liitto on meikäläisen makuun lyömätön.

Ja mitä tulee pakastamiseen: Ei havaittu viikon pakastamisen aikana juurikaan eroa tuoreeseen verrattuna.

Nyt muuten kun katsoo noita kuvia niin onhan nuo vähän sellasen arkisen oloisia, mutta juhlavuuttahan voisi lisätä pinoamalla kaksi kakkua (näistä tuli jotenki aika litteitä), laittamalla väliin jotain täyteläisen ihanaa täytettä ja päälle vaikka ihan kunnon kerma kuorrutteen marjoineen yms härpäkkeineen.

Aiemmat kahvipöytäkokeilut: marengit ja banaani-suklaamuffinsit

Kokeiluja kahvipöytään, Banaani-suklaamuffinit

Olenkin jo aiemmin maininnut, että kahvipöydän herkut meidän häihin syntynee tämän hetkisten tietojen valossa ihan omin ja muutaman läheisen voimin. Ja koska tosiaan en meinannu hääpäivänä enkä edes edeltävänä iltana näännyttää itseäni uunin ja tiskipöydän väliin, olen päättänyt testailla eri ohjeita ja pakastaa niitä koemielessä.

Tälläkertaa vuorossa oli banaani-suklaamuffinsit. Reseptin olin jo joskus aiemmin bongannut leivonta-aiheisesta lehdestä, mutta varsinaiseen kokeiluun sain idean parista pöydällä nököttävästä, tummia pilkkuja kylkeensä keränneestä banaanista.

Uunista ulos tuli puolen tusinaa ihanan rapeakuorista ja pehmeältä pehmeää kokeilukappaletta. Koostumus siis täysi kymppi, mutta voi mikä järkytys, kuinka banaanin maku voimistui jopa vähän epämiellyttäväksi lämmetessään! Pienen maistelun jälkeen (lue: kolmannen muffinsin kohdalla) makuun alkoi jo tottua, joten heitin tekeleitä pakastimeen odottamaan seuraavaa viikkoa. Tarkoituksenani oli siis, että otan toisen testikappaleen ulos pakastimesta noin viikon jälkeen ja toisen kuukauden päästä leipomisesta.

Jännityksellä jäinen muffinsi pöydälle sulamaan ja odottamaan maisteluhetkeä. Ja voi pettymys!

Maku oli toki pysynyt ennallaan ja rakenne oli myös mukavan pehmeä. Mutta eihän se ihana uunituoreen muffinsin rapea kuori tietenkään pakastimessa säily. Joten tuloksena oli kauttaaltaan pehmeitä ja vähän turhankin kosteita kakkusia.

Pohjalaanen totes heti: "Joo nää voi unohtaa sit häiden kanssa". Se siitä. Ei muffinseja häihin. Ainakaan näitä kyseisiä ;)

Aiemmin kokeiltua kahvipöytään: Marengit

HeVi-osaston kautta

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, vai miten se meni. Selkeestikin jotkut morsiusparit ovat lääkärinkin uhalla säästäneet omput ja muut hedelmäosaston herkut hääjuhliensa somistukseen. Ja mikäs siinä, nättejähän ne ovat. Etenkin maalaishenkisissä puutarhajuhlissa.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Rakastuin etenkin tuohon kokonaiseen omenapuun oksaan omppuineen päivineen.

Aurinkoinen väripilkku on myös nuo viipaloidut sitruunat maljakossa. Nyt sitten joku kukka-asiantuntija voi halutessaan kommentoida, onko noista sitruksista jotakin haittaa kukkasille.

Kuva

Loppukesän hääparit voivat käyttää myös ihan ilmasia tuotteita, vai mitä tykkäätte näistä napostelukelpoisista somisteista?

Kuva

Kuva

Tosin kauheen aikasin noita marjoja tuskin voi poimia, jos haluaa, että somistuksessa olisi kiinteitä marjoja ja harvempi varmaan haluaa lähteä hääaamunaan marjametsään..

Ja muistetaanhan vielä (etenkin kesä häissä) laittaa juhliin tarjolle myös alkoholittomia juomia. Hedelmillä, muullakin kuin sitruunalla saa vähän ekstra juhlavuutta tuohon hanasta tulevaan juomaan. Kokeile esimerkiksi erilaisia meloneita, kurkkua ja yrttejä, mikä nyt sattuu sopimaan teidän värimaailmaan.

Kuva

(ei oo todellista, oon törmänny vaikka kuin kivoihin hedelmillä somistettuihin vesitonkkiin ja nyt en sitten löytäny ku tuon ylläolevan.)

Meikämorsiamen tavoitteet

Tällä morsiamella, kuten varmaan jokusella muullakin, on oma vikalistansa, johon toivoo huoltoa ennen suurta päivää. Tai no onhan niitä vikoja varmasti hurjasti paljon enemmänkin ja aina niitä tulee uusia kun yhdestä pääsee, mutta ohessa nyt kuitenkin muutama sellanen päälimmäiseksi mieleen nouseva "ongelma", joihin aion puuttua. Pitemmittä puheitta, meikämorsiamen ongelmat ja niihin tällä hetkellä tiedossani olevat ratkaisut ;) Niin ja kaikki toimiviksi koetut ratkaisut otetaan vastaan myös :)




Ongelma: Hymyttömät kuvat. Kuvissa tuppaan aina jotenkin vääntämään suupielet alaspäin ihan kuin pidättäisin hymyä. Liekö syy siinä, etten halua hampaiden näkyvän vai siinä, että pidättelen hymyä? Tämä siis silloin kun tietoisesti pitäisi poseerata.

Tavoite: Hymyile kauniisti kuvissa.

Kuinka saavutan tavoitteen: Harjoittele! Peilin edessä. Käske pohjalaasen vaikka ottaa kuvia ja hulluttele. Harjoittele rentoutumaan kameran edessä.

Kuvat täältä ja täältä

Ongelma: Näppylät naamassa.

Tavoite: Sileämpi iho ilman näppyjä

Kuinka saavutan tavoitteen: Säännöllinen kosteutus ja ei fuskaamista sen putsarin käytössä. Myös kuorinta voisi auttaa...

Kuva

Ongelma: Lihavuus

Tavoite: Naisellisen muodokas vartalo. Ei mitään liian laihaa, vaan muodokas, mutta nykyistä hoikempi varsi.

Kuinka saavutan tavoitteen: Kröhöm neitiseni, heitä se suklaa pois ja vältä turhia skumppia, vaikka itsensä hemmottelu suklaalla ja skumpalla joskus on paikallaan. Muista, JOSKUS, ei joka viikkoa (lue: suklaa, joka päivä). Niin ja voisit alkaa liikkumaankin, mieluiten heti, koska aika kuluu yllättävän nopeasti.

Kuvat täältä ja täältä

Ongelma: Päättämättömyys.

Tavoite: Kyky tehdä päätöksiä häiden yksityiskohtiin ja suuriin linjoihin liittyen.

Kuinka saavutan tavoitteen: Tee päätös, älä haikaile muiden perään. Vähän niinku miehen valinta. Se on nyt valittu, turha kattella muita. Ja ne on kuitenkin vaan yhden päivän juhlat, vaikka ainutkertaiset, mutta silti. Ja jos oikein vaikeaa tulee, anna pohjalaasen päättää. Mutta muista, sen päätöstä on sitten kunnioitettava, eikä siitä saa valittaa. Eipä sillä, jos sisimmässäsi oletkin erimieltä kuin mitä pohjalaanen päättää, alat vaatia veto-oikeutta.



Ongelma: Syöminen julkisesti uusissa tilanteissa. Saa aikaan yökkäysrefleksin ja on pilannut monet monituiset matkat ja ravintolareissut.

Tavoite: Pystyä syömään omissa häissä ja häämatkalla muutakin kuin herkkuja salaa..

Kuinka saavutan tavoitteeni: En todellakaan tiedä... Auttaisiko noiden yllämainittujen tavotteiden saavuttamisen myötä toivottavasti kasvava itsevarmuus asiaa..? Jos jollakin on samankaltaisia ongelmia, niin kiitos otan avosylin kaikki selviytymisvinkit vastaan. Jotenkin tämä on näistä mun tavotteista kaikista haastavin.

Täytyykö häissä olla lämmintä ruokaa?

Ihan tosi, täytyykö? Meidän, minun ja pohjalaasen mielestä buffet-tyyppisten ruokailuiden parhaat palat on löyteen kylmistä ruuista. Lisäksi, koska ajatuksemme lihasta on tällä hetkellä jotain muuta kuin kuiva porsaan ulkofile, sitä alkaa miettimään tarvitaanko sitä lämmintä ruokaa lainkaan. Ok, on maailmassa tarjolla hyviä lämpimiäkin liharuokia, mutta jotenkaan tälläisissä tilaisuuksissa, jossa aikataulut saattavat hieman venyä ja ruuan saaminen uunista/pannulta lautaselle voi kestää eri mittaisia aikoja, en usko, että lopputulos voi olla älyttömän hyvä, tai edes niin hyvä, että siitä kehtaisi paljon maksaa.

Oikeestaan nyt kun alkaa asiaa tarkemmin miettimään, olisi itselle mieluisin lämmin proteiini paahdettu lohi. Mutta koska omassa lähiperheestäni jo löytyy kala-allergisia, täytyisi kuitenkin keksiä jokin vaihtoehto ja sitten se sitä tarttis melkein olla kaikille tarjolla kumminkin.. Äh.

Mitä jos panostaisi hyviin ja runsaisiin sekä ruokaisiin salaatteihin, kylmiin kaloihin ja laadukkaisiin tapaslihoihin? Jäisivätköhän vieraat nälkäisiksi?

Kuva

Ja nyt sitten kuitenkin alan ehkä vähän mielessäni kaivata lämmintä ruokaa juhlapöytään.. Tai sitten en. Tai sitten haluan. Apua!

Ehkä kylmien sapuskoiden puolesta puhuu myös se, ettei meidän tän hetken top 2 juhlapaikoissa ole juurikaan keittiötiloja, joten pitopalvelun pitäisi varmaan tuoda ruuat valmistuskeittiöstään lämpökaapeissa, mikä sitten tarkottaa, ettei se lämmin safka ole ihan parhaimmillaan enää. Ehkä?

Onko jollakin kokemuksia häistä/isommista kemuista, joissa tarjolla on vain ja ainoastaan kylmiä ruokia?

Macaroneja

Nuo pariisilaiset ihanaisen yltiömakeat ja suloiset suupalat alkaa kenties olla jo mennyttä trendiä, mutta meikäläiselle ne kyllä vielä kelpaa. Ja häihin kahvi- tai herkkupöytään ne sopii kun nenä päähän. Ja niitähän saa minkävärisinä vaan, joten varokaa hannatädinkakut, täältä tulee jokaiseen väriteemaan sopivat pikkuleivät!

Kuva

Kuva

Macaroneihin todella ihastunut voi koristaa hääkakkunsakin noilla manteliherkuilla...

Kuva

...tai korvata "hääkarkit" nätisti paketoiduilla macaroneilla.

Kuva

Leipomisesta innostunut morsian voi halutessaan tehdä herkut itse. Tosin kärsivällisyyttä ja näpertelyintoa se vaatii. Itse kokeiltiin kerran pakastaa macaroneja eikä ainakaan lyhyehkön pakastamisen aikana maku kärsinyt, joten näitä voinee tehdä etukäteen pakastimeen hääpäivää odottamaan. Tosin jos jollain on muita kokemuksia, kerro ihmeessä :) Tässä linkki mun käyttämääni reseptiin.

Purkkiruokaa

Jos purkkeja jää yli somistuksesta kutakuinkin vierasmäärän verran, eikä halua tarjoilla juomia niistä, voi purkeista tarjoilla iltapalaa/coctailpalaa.

Kuva

Itse sovelsin ideaa aikaisemmin viime kesänä synttäri/kesäkekkereissä. Tosin mulla kasvistikut dippeineen oli epäekologisemmin esillä kertakäyttölaseissa.

Joka tapauksessa mielestäni se oli kiva ja toimiva idea naposteltavaksi ja jos ei nyt ihan hääkelpoinen niin ehdottoman kekkeri kelpoinen. Toisaalta miksi ei kelpaisi häihinkin jos valitsee kurkkua ja porkkanaa fiinimmät rehut kuten nyt sitten vaikka tuon parsan ja koristeleekin paketin vielä.

Ruokaa!

Pohjalaanen oikein innostu kun aloin tivata, että mitä se haluaisi meidän häissä tarjottavan ruuaksi. Etenkin Pohjalaasen mielestä vähemmän on enemmän ja niinhän se tosiaan on jos panostaa hyvään laatuun jne.

Kuva

Kuva

Metsästäjänä Pohjalaanen haluaisi pääruuaksi yllätys yllätys riistaa. Mitä todennäköisimmin routapaistin muodossa, mikä sinällään on hyvä idea, koska meidän nähdäksemme se sopii sekä mediumkypsyydestä että täysin kypsästä tykkäävälle lihansyöjälle. Siinä on vaan sellanen juttu, että lihaa ei kyllä osteta jos se löytyy itse metsästettynäkin ja luulisin ainakin niin, etteivät pitopalvelut sitä myöskään valmista, koska se ei ole hygienialeimoja saanutta lihaa vaikka saastumatonta olisikin..

Toisena haluttaisiin ainakin kylmäsavulohta ja lämminsavulohta kylmään pöytään. Ja tästä ollaan samaa mieltä: Liian harvoin saa hyvää ja kunnolla suolattua lohta valmiina! Sen sijaan Pohjalaasen kummitädin mies tarjoili tytärpuolensa häissä viime talvena mitä mahtavinta lämminsavulohta, itse valmistamaansa ja suoraan kalastajalta ostettua ja Pohjalaanenpa ajattelikin, että kysyisi tältä lohta myös meidän juhliimme.

Yksi plus kaksi ja kas vaan, pitopalvelu taidettiin juuri lempata kuvioista niin, että suhahti!

Hups! Mitäs nyt tehdään? Morsmaikulle essu eteen ja kauha käteen? Ehkei kuitenkaan. Tottakai jotakin voitaisiin tehdä itse, sellaista siis jonka voi tehdä etukäteen, kuten ne routapaistit ja lämpimien lisukkeiden valmistelut. Sen sijaan saalaattien pilkkomiseen en lähtisi itse hääaamuna, kun on luultavasti vähän muutakin hommaa (kuten stressaaminen?).

Googlailujen jälkeen totesin, ettei tämä ole lainkaan mahdotonta, koska osasta pitopalveluista voi ostaa esim salaatteja kilohintaan ja joko noutaa ne itse tai tilata kuljetuksella juhlapaikalle. Ei mahdotonta siis, ei lainkaan. Sitten täytyisi vaan saada jostain henkilökuntaa, joka huolehtii ruokien esiinlaitot, viimeistelyt jne.

Niin ja astiat. Pitopalveluhan tuo mukanaan yleensä astiat, sekä tarjoilu, että ruokailu, joten nyt niitä täytyisi sitten vuokrata erikseen tai haalia muuten jostain. Mutta tavallaan se ei haittaisi. Itse ainakin tykkään alla olevien kuvien kaltaisista järjestelyistä, joissa on jotain kotoisaa sen sijaan, että tulisi suurtalousbuffa-fiilistä.

Kuva

Kuva

Mutta monta on mutkaa suoristettavana ennenkuin unelma hyvin toimivasta, meidän näköisestä ruokailusta toteutuisi. Niin ja mitä hintaan tulee.. ei varmastikaan tule kaikkine kuluineen (ruoka, astiat, henkilökunta) yhtään sen halvemmaksi kuin vastaavan tyyppiset pitopalvelut. Kaupanpääliseksi saa oman vaivansa kaiken järjestelyssä, tekemisessä ja vähän siinä stressaamisessakin. Mutta, koska Pohjalaanen on kovin sitoutuneen oloinen tähän ideaan ja perheestä löytyy parikin keittiöalan ammattilaista, en näkisi tässä mitään suurempaa ongelmaa. Ainakaan vielä.

Onko jollain siellä kokemusta häistä, joissa pari on itse vastannut osasta tai koko menusta?