Valkoisia kukkia

Sorppa nyt jo etukäteen tämän postauksen kuvien laadusta, on meinaan tullut rajattua esim vieheitä joistakin potrettikuvista. Mutta ehkä saatte niistä kuitenkin jotain käsitystä. :)

Toiveestani meillä oli häissä vain valkoisia kukkia. Valinta tuntui jotenkin selkeältä, koska varsinaisestihan meillä ei ollut mitään väriteemaa ja taas toisaalta meillä oli vaikka ja mitä värejä karkkibuffassa, mustaa ja valkoista ja hopeaa kutsuissa, menuissa jne ja paikka taas oli ruskean sävyinen. Joten valkoista siis. Ja vielä senkii takia että iteeni ajatus valkoisista kukista miellytti eniten.

Kukkabudjetti oli sellainen jossa jouduttiin (tai jouduin, koska Pohjalaanen ei niin kukista välitä) nipistämään aika paljon. Saatiin silti mielestäni tilaan sopivat kukat, vaikka yhtään ei tietty ylimäärästä niillä kukilla koristeltu.

Aloitetaas vaikka pöytäkukista: Meillä oli neljä pitkää pöytää joihin jokaiseen tuli kolme kapeaa ja korkeaa asetelmaa. Toisinsanoen iso liljanoksa ja jotain vihreää heinää. Harmi vaan etteivät liljat ehtineet ihan aueta :/ Sopivat kuitenkin korkeaan tilaan ja olivat muutenkin tilaan sopivat. Koska lähdettiin sitten jo häämatkalle pian häiden jälkeen, jaettiin kyseiset pöytäkukat mukaan kaasoille ja siivouksessa auttaneelle ystävälle.

Kahvi-/iltapalapöytään tuli sitten iso asetelma, jossa oli myös valkoisia liljoja sekä mm neilikkaa. Muita rehuja en tuosta asetelmasta sitten tunnistakaan. Mutta kaunis se oli :)

ystävän ottama kuva :)

Isät, bestman, seremoniamestari ja veljeni saivat rintapieleensä valkoiset neilikat. Äideille sen sijaan tuli vieheiksi pientä valkoista ruusua.

Kaasot ja Pohjalaasen sisko ja veljeni avopuoliso saivat ranteisiinsa todella herkät valkoiset orkideat. Olivat kyl nätit :) Eivät tosin tainneet ihan älyttömän kovaa menoa kestää.

Velipojan nopsasti nappaama, tosin loppuillasta jolloin rannekukka oli jo aikas.. kärsinyt..

Sulholla oli vieheessään valkoista jaloleinikkiä ja sitten joku kukka jota en tunnista.

Ja nyt sitten mietitte että mites nämä kaikki kukat liittyy toisiinsa muuten kuin väriltään? No koska niitä oli myös minun unelmien hääkimpussa!

Paitsi tota neilikkaa ei ollu, eikä liljaa... mutta muita oli (lähinnä noista viehe- ja rannekukka kukista) :) Jaloleinikkiä, ruusua, tuntematonta kukkaa (??) ja pari orkideaa. Sidottuna pyöreäksi, mutta pienellä rosolla (toiveestani) twistattuna.

Ihan mun näköinen kimppu :) Ja kesti ihan valtavan hyvin koko illan.

Viiminen kuukausi menos

Niin se vaan aika lentää ja vika kuukausi ennen häitä on jo hyvässä vauhdissa. Ja se jos mikä on saanu vipinää tämänkin morsmaikun kinttuihin. Tässäpä pikakelaus aikaansaannoksiin:

Bändi

Saatiin jo ennen joulua tutulta erään bändin yhteystiedot ja innostuttiin bändin biisilistasta ja soittonäytteestä tosi paljon. Ainut mitä mietittiin, oli hinta. Todettiin kuitenkin, että otetaan mieluummin tosi hyvä bändi ja maksetaan siitä ihan pikkusen enempi, kun huono josta maksettaisiin kuitenkin paljon. Oltiin jo ihan innoissamme.. kunnes selvisi ettei bändi olekaan enää käytettävissä. Auts, mietittiin liian pitkään!

Mutta sitten kävikin ihan hyvin: Saatiin alkuperäisen bändin jäseneltä toisen bändin yhteystiedot. Hän kehui bändiä ja niinpä Pohjalaanen oli kyseiseen bändiin yhteydessä. Saatiin todella menevä biisilista ja tieto siitä, että bändi on käytettävissä, joten tällä kertaa ei aikailtu, vaan varattiin bändi samantien.

Ja voi vitsit mitkä partyfiilikset tuli! Tuskin maltan odottaa, että pääsen jorailemaan ihanien ystävien ja tuoreen aviomiehen kanssa.

Valokuvaaja

Oma veljeni on loistava valokuvaaja ja tykkään hänen taiteellisesta silmästään ihan valtavan paljon. Mutta ei olisi reilua työllistää velipoikaa täysin kuvaajaksi ainoan siskonsa häissä, joten päätettiin suosiolla ottaa ulkopuolinen valokuvaaja. Itse tietysti katselin netistä kuvaajien sivuja, ihastellen joiden tuotoksia ja taas ihmetellen toisten tuoksia. No tein kuitenkin sen huomion, että budjettiin saisi tehtyä vähintään tonnin, paikoittain ylikin, loven kuvauksen ollessa puheenaiheena. Ja ymmärtäähän sen, kun ottaa huomioon kuinka pitkän päivän kuvaaja tekee ensin hääpäivänä ja sitten vielä kuvia muokaten. Mutta jossain oli nyt pakko säästää ja pienen väännön jälkeen päätettiin ottaa ystävän suosittelema opiskelijanuorukainen, joka kuitenkin on tehnyt paljon hääkuvauskeikkaa ja ollut mm kuvaamassa meidänkin juhlapaikassa eli tietää kyseisen paikan haasteita. Saatiin hyvä hinta ja portfolio näytti hyvältä, joten ei muuta kun varaamaan.

Hääpuvun korjaussovitus...

...ei ole siis vielä ollut, mutta sain sen varattua maanantaille. Tiedän, tosi myöhänen lintunen olen, mutta...

...alusvaatteet..

...tuli hankittua vasta viime viikolla. Tosin en löytänyt ihan just sellasia ku halusin (kiitti vaan maan vetovoiman kurittama luomuvarustus). Saa nyt sitten nähdä menenkö tylsillä ja arkisilla. Voihan ne sitten vaihtaa ;)

Hääpuvun sovitus sen sijaan pistää puhtia...

...kenkäostoksiin

En vielä löytänyt sopivia, mutta pakko hakea huomenna/yli huomenna. Hups.

Pitopalvelutapaaminen

On huomenna Jesse's Dine:ssa. Lista kaiken maailman kysymyksistä on laadittu. Saas nähdä päästäänkö samalle kartalle :P

Kakkuasia

Tuskastelin muutama viikko sitten hääkakun kanssa ja niin vaan keskusteltiin Pohjalaasen kanssa asiasta ja päätettiin ottaa yhteyttä MBakeryyn. Nyt sitten vaan maistamaan paria vaihtoehtoa ja sitten päätös sen suhteen, mitä otettaisiin meidän häihin mussutettavaksi.

Porkkanakakkujakaan ei olla unohdettu, vaan Pohjalaasen sisko ilmoitti juuri tänään, että kuusi kakkupohjaa on nyt tehty pakastimeen. Reseptiä oli tarkistettu ja sain viime viikon perjantaina maistiaiset kyseisestä kakusta. Siitä tulee kyllä hyvää, eli en enää sitä murehdi.

Kampaaja ja meikki

Olin tosi helppo asiakas tällee viimetipassa kun soitin erääseen turkulaiseen kampaamoon ja ilmotiin haluavani hääkampauksen ja -meikin lisäksi kampaukset seitsemälle ja meikit viidelle muulle naiselle. :D Siinä tais tulla kerralla kampaamon lauantai myydyksi :D

Koekampaukseen ja meikkiin menenkin sitten 29.1.2014. Siihen mennessä pitää sit tehä päätökset mahdollisista hiuskoristeista.

Tanssitunti

Sain kun sainkin varattua minulle ja Pohjalaaselle pari yksityistä tanssituntia valssin hiomista varten. Jee. Ehkä mun mekko ei repeäkään häävalssissa kun Pohjalaanen kahdella vasemmalla jalallaan talloisi sen päälle (sori kulta luottamuksesta).

Kukkakauppavisiitti

Varasin ajan paikalliseen tilauskukkakauppaamme, jota tosi monet oli kehuneet. Ja voi kuinka sympaattinen tämä rouva floristi olikaan :) Suitsait hän ehdotti erilaisia kimppuja ja pöytäkoristeita ja antoi hinta-arviota. Ja hän myös tiesi juhlapaikan ja osasi ehdottaa tyyliä, joka sopisi sinne. Nyt hetken makustelen asiaa ja sitten olen yhteydessä vielä kukkakauppaan, toivottavasti tilauksen merkeissä.

Niin se Juhlapaikka

Käytiin sitä kattomassa viime viikon maanantaina ja se on vielä hienompi kun muistettiin! Kerrassaan upea ja varmasti vielä upeampi jos ei ihan tarkalleen tiedä mitä odottaa. Ainut pitkä miinus paikan tuoleista, jotka eivät ole mitenkään kauniit. Mutta muuten täytyy kyl sanoa että juhlafiilis alkaa kovasti hiipiä mieleen..

Tuolihuput

Ja koska tuolit eivät ole kauniit, päätin kysellä tuolihuppujen vuokrahintoja. Nyt sitten vaan valitettavasti jouduttiin myöntymään siihen, että budjetti ei veny tuolien verhoamiseen. Se kuitenkin sovittiin, että meidän tuoleihin laitetaan jotain ekstraa. Tosin jos saan jostain venytettyä vähän budjettia, voisin muitakin tuoleja jotenkin koristella. Mutta se on sitten ihan viimosia juttuja, koska loppujen lopuksi ne tuolit huomaa lähinnä tyhjässä salissa.. Esim itse en edes muistanut millaiset tuolit oli kesällä ystäväni häissä.. (eikä ne tuolit nyt niin sysirumat ole)

Tallinnaan

Juomat hankitaan monen muun tapaan etelänaapurista ja istuttiinkin Pohjalaasen kanssa eilen alas oikein miettimään mitä sieltä sitten kannattaisi ostaa. No, alkuun suht tiukka ostoslista lähti ihan pikkasen laajenemaan... No eipähän lopu juoma kesken. Tai siis eihän mitään vielä ole ostettu, mutta matka on varattu.

last but not least Sormus

Käytiin jo ennen joulua Raumalla CaiSannissa katselemassa sormuksia ja etenkin kiinnostus moissaniittia kohtaan oli yksi syy miksi päätettiin kyseisessä yrityksessä piipahtaa. En kuitenkaan tullut tilanneeksi sormusta silloin, koska no.. minun täytyi ihan tosissani käydä pääni sisällä keskustelua siitä, harmittaako minua joskus jos päädyn nyt luonnosta tongitun timantin sijaan labrassa tehtyyn...

No minäpä päätin, että moissaniitti se on ja onneksi ei ollut liian myöhäistä tehdä sormustilausta. :)

Huh! Tulipas varsinainen kilometripostaus vaikka nyt vaan raapaistiin pikaisesti sitä, mitä aikaiseksi on saatu. Paljon toki vielä puuttuukin ja se jos mikä tulee pitämään tämän parin kiireisenä seuraavat kolme viikkoa ja pari päivää. Niinpä, niin vähän siihen on enää aikaa.

Ja lupaan kyllä kertoa noista kaikista sitten tarkemmin, kun niistä on tarkemmin jotain kerrottavaa :) Nyt kohti pehkuja valmistautumaan huomiseen pitopalveluvierailuun ja täsmäiskuihin kenkäkauppoihin.

Kuvat on muuten viime maanantailta meidän juhlapaikasta. Se on U-P-E-A!

Väriteema ajatuksia reilun vuoden takaa

Kun tämän hääbloggailuni saavutti vuoden merkkipaalun, rupesin ihan tosissaan miettimään, miten meikäläisen mieli on muuttunut tässä näinkin lyhyen ajan kuluessa. Ja ehkä edellinen postaus värikkäistä karkkikartioista palautti mieleeni yhden hyvinkin näkyvän mielipiteen muutoksen.

Ihanan värikäs ja mielenkiintoinen kimppu! Kuva

Herkkuja kaikissa ihanan kirkkaissa väreissä. Kuva

Reilu vuosi sitten unelmieni häiden värimaailma näytti kirkkaalta, tai no, suorastaan räikeältä pinkkeine, oransseine ja limen vihreine sävyineen. Tosin, silloin olin myös ihan 110% varma, että meikäläisen häitä tanssitaan kesähelteellä, mieluiten heinäkuun lopussa tai elokuun alussa.

Ja miten olisikaan ihana valikoida just sellasia kukkia kun silloin tuntuu hyvältä, koska käytännössä mitkä vaan värikkäät ja kirkkaat kukat sointuisivat tähän värimaailmaan. Kuva

Fiilistellääs vielä hetki tätä väriloistoa..

Koko bloggailuhistoriani suosikki inspiraatiokuva. Kuva

Värikäs, mutta samalla suloinen kimppu. Kuva

Kokosin väripaletin oikein aikoinaan.. Kaaso E nämä näkikin, mutta muille kaasoille asti tämä ei ehtinyt esitettäväksi.. 

..lienette kuitenkin samaa mieltä siinä, että tuo paletti sopii paremmin kesään ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen kuin hieman ehkä harmaaseen talven hämyyn..

Kerta kiellon päälle.. Kuva

Kukkia pellon laidalta

Viljan lisäksi peltojen laitoja saattaa hyvinkin koristaa kohti korkeuksia kurottavat auringonkukat. Ja nyt taitaa olla se ihana aika, kun joka päivä aukeaa uusia kukkia. Olin jo aiemmin kerännyt talteen ideakuvia, joissa auringonkukkia oli hyödynnetty somistuksessa, mutta varsinainen kipinä aiheeseen liittyvästä somistuksesta syttyi, kun tohon kotikulmille nousi kaupungin toimesta pellollinen auringonkukkia. Ja mikä parasta, nimenomaan kaupungin asukkaiden käyttöön kasvatettuja.

Niinpä meikämorsian on joka päivä vahtinut, millon kukkameren nuppuja alkaisi olla auki siinä määrin, että niitä ei muut olisi ehtineet jo poimia ja tsadam, tänään, sunnuntai aamuna ennen kirkonmenojen alkua (siis ei, en käy kirkossa, mutta antaa osviittaa kellon ajasta) sujaitin punaiset kumpparit jalkaan ja nappasin puutarhasakset kouraan, kipitin itseäni montakymmentä senttiä korkeampien kukkien sekaan ja otin muutaman päiviäni sulostuttamaan.

Ja vähän myös tähän tarkoitukseen...

Mutta katsotaas eka niitä inspiraatiokuvia, ennenkun mennään meikäläisen tutuksikin ehkä jo tulleeseen "nyhjästään kattaus siitä mitä kaapeista löytyy" ideointiin.

Näissä parissa inspiskuvassa auringonkukista on luotu kauniit hääkimput. Ihania ja näyttäviä, mutta jotenkaan en uskaltaisi ottaa riskiä, että kaunis puku turhaantuu auringonkukkien siitepölyyn. Mutta ehkä noista ei sitä vielä varise..

Kuva

Kuva

Toinen inspiraatiokuvapari hyödyntää auringonkukkaa somistuksessa vihkiseremonian penkkien päitä ja juhlapöytiä piristämässä.

Kuva

Ja piristävä tuo loppukesän/alkusyksyn aurinko onkin. No ei ollu mitään kamalan extremejä inspiraatiokuvia, mutta ohessa nyt meikäläisen toteutusidea. Niin, jälleen siis luotuna kaapin antimista, mutta tykkään tuosta yhdistelmästä räikeä vaaleanvihreä + auringonkukkien keltainen, terästettynä mustalla.

Musta ja keltanen kyllä sopii hyvin yhteen (vaikka inhoankin kaikkia ampiaisia ja mehiläisiä), koska molemmat on tosi vahvoja värejä. Niinpä valkoisen liinan päälle heitin mustan kaitaliinan tuomaan ryhtiä.

Mustaa löytyy myös pöytänumerokehyksestä, johon siis rypistin mustaa silkkipaperia. Huolettoman näköinen ja siis sitähän se onkin, mutta samaan aikaan mun mielestä aika hauska, kun lasin takaa löytyy tekstuuria. Myös paikkakortit oisin mieluiten tehnyt mustasta kartongista, mutta se on kaikkien askartelupaskartelukokeiluiden tuloksena päässyt loppumaan, joten nyt sai valkoinen toimia pohjana, johon nappasin lautasliinojen vihreää toistavan kuviollisen paperin.

Lautasliinoissa muuten toistuu myös tuo kirkas vaalean vihreä ja musta kera valkoisen. Kynttilöitä sattui löytymään tuona vihreänä (vaikka kuvassa varsin keltaisilta näyttävätkin) ja sitten nuo ihan tosissaan keltaiset kynttiläpurkit + vihreät ja kirkkaat tuikkukipot. Kynttilöitä on varsin paljon, mutta niin mun mielestä loppukesästä kuuluukin, kun illatkin alkaa yllättävän nopsaa pimenemään.

Ja sitten ne auringonkukat: Ne ovat riittävän näyttäviä, että ne vangitsevat katseet varmasti yhteen kohtaan laitettunakin. Ja koska kyseessä on kovin maalaishenkinen ja rustiikkinen kukka, sopii sinkkiruukku niille kuin nenä päähän. Itse olin onnekas, kun pellosta löytyi pienehköjä kukkia, koska isot nyt vaan olisi ollut liian kömpelöitä.

Sinkkiruukkuun laitoin ensin ylimääräisiä auringonkukan lehtiä vähän niinkuin katteeksi ja keskelle sitten kolme auringonkukkaa. Simppeli, mutta mielestäni ihan näyttävä pöytäkukka maalaisromanttisiin häihin. Tai miksei vähän moderninpiinkin, koska muodoltaan auringonkukka on jotenkin niin yksinkertaisen kaunis.

Ja muualla juhlatilassa, yrittäisin ehdottomasti hyödyntää auringonkukkien pitkää vartta ja laittaa johonkin korkeaan vaasiin tms. Mutta, koska meidän häät on talvella, ei tartte auringonkukista omissa häissä haaveilla. mutta muissa loppukesän kekkereissä voisin niitä hyödyntääkin.

Täytyypä varmaan kylvää keväällä tontin kulmaan näitä ihanuuksia ;)

Viljavaa

Viikonloppuna sain kunnian olla vieraana ystävän häissä, joissa oli vaikka ja mitä ihania yksityiskohtia. Eräs ykstiyiskohdista oli vallitsevaan vuoden aikaan mitä parhaiten soveltuva: Viljantähkiä somistuksessa.

Siitä, miten kyseistä elementtiä oli häissä käytetty, minulla ei ole kuvia (eikä sen puoleen, en niitä julkaisisi netissä ilman hänen lupaansa), mutta ohessa muutama muualta netistä bongattu viljantähkien hyödyntämis-idea.

Kahdessa ekassa kuvassa on hyödynnetty viljaa kimpuissa, toisessa vähän hienovaraisemmin, toisessa rouhealla, hieman hipahtavalla maalaisotteella.

Kuva

Kuva

Jos meillä olisi maalaishäät elo-syyskuussa ja ehkäpä jossain ladossa tms maalaisromanttisessa paikassa, ottaisin tuon rouheamman vaihtoehdon varsin vakavaan harkintaan hääkimppumielessä. Tai jos kaipaa morsiamena jotain.. hmm.. ehkä näyttävämpää ja perinteisempää, voisi tuo viljakimppu kedon kukikka höystettynä toimia hyvin kaasoilla (jos kaasoille tulisikin kimput rannekukkien sijaan).

Ja sinne maalaisromanttiseen latotyyliin sopisi myös nämä pöytäkoristeet:

Kuvat

Ihan kunnon nippu viljaa. Kun viljassa itsessään on aika kivasti hohtava lookki, ripauksella säihkettä (pöytänumerolappu), kaitaliinan runsautta (juuttikangasta, häh! Maalaisromanttista, mutta tuolleen rypytettynä mahtavan eleganttia) ja toisiinsa sointuvia yksinkertaisia elementtejä (vaaleat, yksinkertaiset kurpitsat ja elegantisti todella tumman ruskea kiiltävämpi pintainen liina) saa aikaan yllättävän hienostuneen tyylin. Tykkään!

Persikka tykkää Vaaleanpunaisesta

Kyllä se nyt niin on, että nyt (meikäläisen mittapuulla) trendikäs persikkainen sävy tykkää ihan tosissaan vaaleanpunaisesta. Ainakin kukka-asetelmissa kyseinen väriyhdistelmä höystettynä muilla vaaleilla sävyillä, on varsin herkku! Vai voiko joku väittää muuta nähtyään nämä upeat ja näyttävät asetelmat?

Kuva

Kuva

Kuva

Ja sitten vähän hillitympiä, mutta silti valtavan söpöjä pöytäasetelmia:

Kuva

Kuva

Kuva

Myös morsiuskimpuista kyseisissä värisävyissä löytyy vaikka ja miten inspiraatiokuvia. Tässä nyt muutama kaunokainen:

Tämä on niin upean herkkä, että voisin hyvinkin kuvitella sen itselleni.. Kuva

Kuva

Ja vähän vahvempia värejä. Kuva

Tykkään tosi paljon siitä, että halutessaan tuosta väriyhdistelmästä saa tosi vaalean ja moneen sopivan. Tai voihan sitä sitten käyttää vähän voimakkaampia asteita kyseisistä väreistä, kuten nyt vaikka näissä kaasojen/morsiusneitojen mekoissa:

Vaikka puvut on erilaisia, yhtenäinen ja kauniisti toisiinsa sointuva värimaailma kokoaa ne toimivasti yhteen. Kuva

Ja yhdessä persikan kanssa vaaleanpunainen ei näytä ihan niin imelältä meikäläisen makuun, mitä se yksistään näyttäisi. Ripottelisin väriyhdistelmää kuitenkin hillitysti sinne tänne tehosteiksi, kuten nyt vaikka oheisten kuvien kaltaisesti:

Persikkaisia yksityiskohtia kera räiskyvän värisen kukkien. Kuva

Kuva

Ainiin ja voihan tätä upeaa väriparia ripotella myös hääkakkuun. Kerrassaan upea kakku!

Kuva

Joutuukohan valkoisista kukista alunperin haaveillut morsian nyt sitten kuitenkin hommaamaan vaaleita, ehkäpä puuterisia persikan ja vaaleanpunaisen sävyjä somistukseen.. Se ainakin sopisi meidän juhlatilan sävyihin.

Seitsemän kukkaa tyynyn alla?

Niin se vaan juhannut tuli ja meni, helteisen kuumana asfalttiviidakossa oman kullan kanssa kaksin nautiskellen. Eli ei siis ollut tarvetta kerätä seitsemää kukkaa tyynyn alle siinä toivossa, että näkisi tulevan miehensä unessaan. Päin vastoin, eikai tässä vaiheessa enää uskaltaisi ottaa sitä riskiä, ettei oman pohjalaasen naama ilmestyisikään uniin.. :D

Ne seitsemän kukkaa nyt ainakin. Ihanan raikas, rento ja niityltä poimitun oloinen kimppu. Kuva

Ei vaan, kyllä se on tässä, se mies jonka kanssa menen ensi talvena naimisiin jne. Juhannuksena se ei suostuisi häitään viettämään. Tämän asian hän ilmaisi minulle jo öö.. ainakin kymmenettä kertaa, kun ajettiin eilen kohti Ruissaloa ja nähtiin matkalla sellanen sydämen muotoinen tienvarsikyltti.

Pohjalaasen mukaan häät juhannuksena on itsekäs teko pariskunnalta, koska siinä pilaa muiden juhannuksenvieton. No, en ihan allekirjoita pohjalaasen mielipidettä, vaikka itse en henkilökohtaisesti haluaisi häitäni juhannuksena viettääkään. Onhan se juhannas tavallaan (sellaisella Suomi-Filmi-tavalla) romanttinen ja perinteikäs häiden ajankohta, joten jos jotkut sen päiväkseen valitsee: Antaa mennä vaan :)

Sen verran mietin pikaisesti omalle kohdalle, että jos häät haluaisin juhannuksen tienoolla pitää, pitäisin ne ehdottomasti juhannusaattona, meren tai järvenrannalla ja melkoisen rennoissa tunnelmissa. Saunomista olisi ehdottomasti halukkaille tarjolla, enkä toivoisi vieraiden missään nimessä saapuvan paikalle jäykissä puvuissa tai piikkikoroissa.

Itse tehty, huolettomasti eriparinen tyyli kokonaisuutena sopii mielikuvieni Juhannushäihin, kuin nenä päähän. Kuva

Juhlat jatkuisi aamuun asti, hääparilla ei olisi kiire minnekään, vaan kokko palaisi ja musiikki ja nauru raikaisi läpi yön. Booli tehtäisiin maitotonkkaan ja vene täytettäisiin jäillä ja juomilla (ja ankkuroitaisiin visusti maankamaralle). Ruuaksi uusia pottuja ja kalaa, raikkaita salaatteja ja rosvopaistia. Somistuksena maitohorsmaa ja muita luonnonkukkia.

Niityltä poimittuja? Ja vielä sinkki ämpärissä. Asetelma suorastaan huutaa maalaisromanttista Juhannus-tunnelmaa. Kuva

Kuullostaa juhannukselta, kesältä ja rennolta meiningiltä. Mikä sitten erottaisi tilaisuuden muista kesä-/juhannuskekkereistä? No ei paljon mikään muu kuin hääpari. Ja eikös hääpari ihan joka tapauksessa tee häistä häät?