Kaapinpaikka

Jatketaan makealla linjalla kun sinne kerta heti ekana eksyttiin, seuraavana siis kakun leikkausta ja kahvia.

Jos joku nyt oli missannut aikaisemmat hehkutukseni kahvipöydän kotikutoisuudesta niin tässäpä vielä kertausta:

Kahvikupit oli keräilty kirppareilta pääosin anopin toimesta. Jotta kuppeja saatiin riittävästi, kaivoi äiti ja anoppi omat kahvikuppivarastot ja pääsipä mukaan Pohjalaasen melkein sata-vuotiaan mummonkin kupit häihin. Inspiraationa toimi mm alla oleva kuva ja myös aiempi postaus. Enempi yksityiskohtia näistä meidän löydöistä löytyy täältä ja täältä.

Kuva

Juhlapaikalla kupit kera kermanväristen kahviliinojen, näytti tältä:

Myös tarjoiluastiat oli äitien ja vähän naapureidenkin kaapeista kaivettuja. Ehkä ihanimpia laina-astioita oli Pohjalaasen siskolta lainassa ollut hopeavati.

Kuva ihanaisen ystävän ottama :)

Kyseiseen vatiin päätyi äitini tekemät vadelmasydän-pikkuleivät. Nams että olivat hyviä! Äiti teki myös hevosenkenkäpikkuleipiä ja ne vei ihan yhtälailla kielen mennessään.

Hääkakku oli kuten jo kymmeniä kertoja mainittu, Pohjalaasen siskon tekemä porkkanakakku. Tässä tapauksessa kakut leikattiin kahtia ja niiden väliin laitettiin tuorejuusto-sitruunatäytettä, samoin kun päälle. Äidit sitten vielä koristeli kakut ruusuilla ja mintunlehdillä. Gluteenittomille, kanamunattomille ja maidottomille oli tarjolla gluteenittomia porkkanamuffineja soijatuorejuustotäytteellä. Toisin kuin varsinainen kakku, ne taisi olla aika mauttomia...?

Kahvi ja tee tuli pitopalvelulta, samoin kun lusikat ja aveclasit. Aveceina meillä oli Larsen V.S.O.P ja Vana Tallinna Chocolate Creme. Palataan sit siihen avecien määrään ja menekkiin myöhemmin muiden juomien kanssa..

Niin ja sen verran oman käden jälkeä kahvipöydässä oli, että nimilaput tuotteille tein. Teema napattu karkkibuffasta. Mistä tulikin mieleen, en muistanut tätä ite karkkibuffapostauksessa, mutta tarkoitushan oli että karkkibuffa "aukeaa" yhtäaikaa kahvin kanssa, mutta ilmeisesti makeanhimo vei vallan jo heti ruuan jälkeen :P Enpä siinä sitten viittinyt alkaa jalkaa polkemaan ja kieltämään karkkien napsimista :D Ja hyvä niin.

Ja miten siinä kaapinpaikan määräämisessä kävi?

Kuten kuvasta näkyy, tahtoa oli kummallakin niin paljon että kakkulautanen kellahti nurin ja anopin hopeakakkulapio meni mutkalle :D Ei siis todellakaan tietoa kumpi polkasi eka, mutta kummallakin on tästä toki oma mielipiteensä ;)

Suun pyyhkimiseksi

Oli pakko jakaa, kun bongasin nämä hauskat lautasliinat H&M:n verkkokaupasta.

Kuva

Eivät ehkä ole ihan hienon hääruokailun lautasliinat, mutta mikäli teemaan sopii voisi nuo olla hauskat iltapalalle tai vaikka polttareihin :) Riippuu kyllä toki niin paljon teemasta...

Nauhoja

Olen ihan äärimmäisen ihastunut kaikenlaisiin nauhoihin, etenkin satiininauhoihin. Vai mitä voisi sanoa tästä pinosta:

Mihinkä näitä nauhoja nyt sitten on tulossa? No meidän häissä niitä tulee ainakin karkkibuffa-tötteröihin. Mutta missäs muissa yksityiskohdissa niitä nauhoja vois käyttää?

Tuoleja somistamassa?

Kuva

Aika kivasti saatu esim häiden teemaväri mukaan pujottelemalla nauhaa tuolin pinnoihin. Ja tokihan tuossa lisää juhlavuuttakin tulee suht arkisiin istuimiin. Mutta onko tuollaisia tuoleja sitten liiemmin tarjolla suomalaisissa juhlapaikoissa? Meidän juhlapaikassa ei ole.. Sen sijaan tällaisia seuraavan kuvan kaltaisia klaffituoleja saattaisikin olla.

Kuva

Kuvassa nauhoja on käytetty vihki"tilan" somisteena tuolirivien päihin laitettuna käytävää reunustamassa. Ihanan raikas idea puutarhavihkimiseen, mutta miksei myös itse juhlatilaan (vaikka se sisätiloissa olisikin). Varsinkin, jos käytössä siis tosiaan on siistejä tuoleja, mutta haluaa niihin vähän juhlavuutta, mutta ei ihan tuolien huputtamiseen halua lähteä, voisi nuo nauhat toimia hyvinkin. Tosin, aika monta metriä joutuis nauhaa ostamaan.. Mutta voisihan sitä somistaa vaikka ainoastaan morsiusparin tuolit.

Tai jos nauhaa laittaisikin kakun ympärille.

Aika klassisen kaunis kokonaisuus. Kuva

Aika ylvään näköinen kun on noin komia rusetti ja joku blingi-koristekin. Kuva

Kaunista niin kauan kunnes kakku aloitetaan... Mutta ei olis välttämättä huono idea. Ja miten suloisia ohuet satiininauhat olisikaan muffinsien ympärillä rusetilla? Tämä oivallus aiheuttikin mussa sellasen pienimuotoisen "pakkosaada" efektin, kunnes tajusin, kuinka mielettömästi siihen rusettien solmimiseen tuhraantuisi aikaa..

No nuo kaksi ekaa ideaa ei liene mitenkään ennen kuulumattomia, eikä varmaan ole seuraavatkaan, mutta ainakaan omalla kohdalla ei ole tullut vastaan juhlapöytää, jossa kaitaliinana on upeita ja erilaisia pitsinauhoja.

Suloisen herkkää. Kuva

Mielestäni kyseinen idea mahdollistaa rustiikkisen romanttisen ja väriteemaan sopivan pitsikaitaliinan. Ja onhan tuo jotain ihan erilaista kuin ne tylli-, organza- tai kuitusilkkikaitaliinat (vaikka paikkansa toki niilläkin).

Sitten vielä yksi idea kuvien kera, johon ihastuin ihan valtavasti:

Ooo.. BlingBling.. Kuva

Suorastaan henkeäsalpaavan kaunis yhdistelmä kimmeltävää kristalliketjua ja kiiltävää satiininauhaa korkeuksissa päiden yllä valoa kauniisti hohtamassa. Tykkään.. Mutta ei taida tämäkään meidän häihin sopia saati olla muutenkaan mahdollinen..

Todennäköisimmin meillä nyt sitten noista ihanista ideoista huolimatta pitäydytään toooodella paljon hillitymmissä toteutuksissa, kuten kutsujen somisteena, herkkukippojen ympärillä tms. Mutta kaikki (tai ainakin melkein kaikki) on vielä mahdollista, varsinkin, kun nää meidän häät on vielä(kin) näin vaiheessa).

Kukkia pellon laidalta

Viljan lisäksi peltojen laitoja saattaa hyvinkin koristaa kohti korkeuksia kurottavat auringonkukat. Ja nyt taitaa olla se ihana aika, kun joka päivä aukeaa uusia kukkia. Olin jo aiemmin kerännyt talteen ideakuvia, joissa auringonkukkia oli hyödynnetty somistuksessa, mutta varsinainen kipinä aiheeseen liittyvästä somistuksesta syttyi, kun tohon kotikulmille nousi kaupungin toimesta pellollinen auringonkukkia. Ja mikä parasta, nimenomaan kaupungin asukkaiden käyttöön kasvatettuja.

Niinpä meikämorsian on joka päivä vahtinut, millon kukkameren nuppuja alkaisi olla auki siinä määrin, että niitä ei muut olisi ehtineet jo poimia ja tsadam, tänään, sunnuntai aamuna ennen kirkonmenojen alkua (siis ei, en käy kirkossa, mutta antaa osviittaa kellon ajasta) sujaitin punaiset kumpparit jalkaan ja nappasin puutarhasakset kouraan, kipitin itseäni montakymmentä senttiä korkeampien kukkien sekaan ja otin muutaman päiviäni sulostuttamaan.

Ja vähän myös tähän tarkoitukseen...

Mutta katsotaas eka niitä inspiraatiokuvia, ennenkun mennään meikäläisen tutuksikin ehkä jo tulleeseen "nyhjästään kattaus siitä mitä kaapeista löytyy" ideointiin.

Näissä parissa inspiskuvassa auringonkukista on luotu kauniit hääkimput. Ihania ja näyttäviä, mutta jotenkaan en uskaltaisi ottaa riskiä, että kaunis puku turhaantuu auringonkukkien siitepölyyn. Mutta ehkä noista ei sitä vielä varise..

Kuva

Kuva

Toinen inspiraatiokuvapari hyödyntää auringonkukkaa somistuksessa vihkiseremonian penkkien päitä ja juhlapöytiä piristämässä.

Kuva

Ja piristävä tuo loppukesän/alkusyksyn aurinko onkin. No ei ollu mitään kamalan extremejä inspiraatiokuvia, mutta ohessa nyt meikäläisen toteutusidea. Niin, jälleen siis luotuna kaapin antimista, mutta tykkään tuosta yhdistelmästä räikeä vaaleanvihreä + auringonkukkien keltainen, terästettynä mustalla.

Musta ja keltanen kyllä sopii hyvin yhteen (vaikka inhoankin kaikkia ampiaisia ja mehiläisiä), koska molemmat on tosi vahvoja värejä. Niinpä valkoisen liinan päälle heitin mustan kaitaliinan tuomaan ryhtiä.

Mustaa löytyy myös pöytänumerokehyksestä, johon siis rypistin mustaa silkkipaperia. Huolettoman näköinen ja siis sitähän se onkin, mutta samaan aikaan mun mielestä aika hauska, kun lasin takaa löytyy tekstuuria. Myös paikkakortit oisin mieluiten tehnyt mustasta kartongista, mutta se on kaikkien askartelupaskartelukokeiluiden tuloksena päässyt loppumaan, joten nyt sai valkoinen toimia pohjana, johon nappasin lautasliinojen vihreää toistavan kuviollisen paperin.

Lautasliinoissa muuten toistuu myös tuo kirkas vaalean vihreä ja musta kera valkoisen. Kynttilöitä sattui löytymään tuona vihreänä (vaikka kuvassa varsin keltaisilta näyttävätkin) ja sitten nuo ihan tosissaan keltaiset kynttiläpurkit + vihreät ja kirkkaat tuikkukipot. Kynttilöitä on varsin paljon, mutta niin mun mielestä loppukesästä kuuluukin, kun illatkin alkaa yllättävän nopsaa pimenemään.

Ja sitten ne auringonkukat: Ne ovat riittävän näyttäviä, että ne vangitsevat katseet varmasti yhteen kohtaan laitettunakin. Ja koska kyseessä on kovin maalaishenkinen ja rustiikkinen kukka, sopii sinkkiruukku niille kuin nenä päähän. Itse olin onnekas, kun pellosta löytyi pienehköjä kukkia, koska isot nyt vaan olisi ollut liian kömpelöitä.

Sinkkiruukkuun laitoin ensin ylimääräisiä auringonkukan lehtiä vähän niinkuin katteeksi ja keskelle sitten kolme auringonkukkaa. Simppeli, mutta mielestäni ihan näyttävä pöytäkukka maalaisromanttisiin häihin. Tai miksei vähän moderninpiinkin, koska muodoltaan auringonkukka on jotenkin niin yksinkertaisen kaunis.

Ja muualla juhlatilassa, yrittäisin ehdottomasti hyödyntää auringonkukkien pitkää vartta ja laittaa johonkin korkeaan vaasiin tms. Mutta, koska meidän häät on talvella, ei tartte auringonkukista omissa häissä haaveilla. mutta muissa loppukesän kekkereissä voisin niitä hyödyntääkin.

Täytyypä varmaan kylvää keväällä tontin kulmaan näitä ihanuuksia ;)

No nyt niitä on

Kuppeja, kuppeja! Kultaisilla reunoilla, kukkasilla ja ilman. Ja pullalautasia myös. Ja tältä ne nyt sitten näyttää (huom, niitä ei ole vielä putsattu, joten katsokaa ohi pölyn ja sanomalehtien jättämien mustetahrojen)

Eikä näihin kuviin edes mahtunut kaikki kupit. Kuppeja, siis sellaisia, joista todella todella pidän, on 57.

Noista 57:stä viisi on lainassa omalta äidiltäni.

Mun ehkä suosikki kupeista on tämä:

Tai sitten tämä:

Anoppi sen sijaan ilmoitti, että haluaa juoda häissämme kahvinsa tällaisesta kupista:

Vähän miehekkäämpään makuun sopinee simppelisti kultareunaset kupit

Kuten jo tuossa sunnuntaina vihjailin, lutviutui osa näistä kuppiasioista viikonlopun vierailulla Pohjanmaalla. Anoppi oli löytänyt kirppikseltä joitakin kuppeja ja yhdessä käytiin vielä toiselta kirpparilta hakemassa lisää. Anoppi ne nyt siis maksoi. Mutta eivät olleet kalliita.

Lisäksi tuosta työpöytäni vieressä olevasta uhkaavasti kasvavasta häärompepinosta löytyy 24 kuppia, jotka ei vältsisti sovi tohon kokonaisuuteen (eivätkä siinä "yhteiskuvassa" olekaan). Parhaat niistä on nämä:

Jos en löydä muuta, niin nuo menee sitten tarvittaessa käyttöön. Mutta kattellaan, vielähän tässä on aikaa.

Pullalautasia on kuin varkain kertynyt 63 ja ne on jokainen mulle tosi mieluinen. No niistä lautasista tietty 8 on  äidiltä lainassa.

Mun suosikki lautasista on herttaisen kukkainen.

Vaan kukkaisia on suurin osa muistakin.

Vielä siis puuttuu jonkin verran lautasia ja kuppeja, vaikka tosiaan eihän me lopullista vierasmäärää vielä tiedetä. Jos tuntuu, ettei löydy, on anoppi luvannut lainata omia kultareunaisia, ei niin arvokkaita kuppejaan.

Niin vieraathan sitten saa umpimähkäisesti sen lautasen, joka hänen vuorollaan tulee vastaan. Vähän niinkun kupeistakin jonkun niistä, joihin on sillä hetkellä kahvia kaadettu.

Viikonlopun hääaiheiset jutut

Paluu (vain) kahden viikon loman jälkeen työhön on yllättävän rankkaa, varsinkin, kun työpäivän jälkeen aika on menny taas pitkältä asuntonäytöissä juostessa. En siis suoraan sanottua ole ehtinyt koneelle asuntoilmoitus-sivujen selailua lukuunottamatta juuri lainkaan, vaikka mieli oikein olisi huutanut hääblogeja ja hääkuvaajien sivuja selaamaan ja sitten niitä ihania löytöjä teille jakamaan.

Mutta, koska viikko oli täynnä paikasta toiseen säntäilyä, oli ihan jees mennä rentoutumaan maalle anoppilaan, vaikka mattojen pesua ja hapansilakkaa olikin tiedossa. Eteisen matot pesty (ja allit kipiät, tehokasta reeniä näes) ja hapansilakkaa maistettu (wuhuu! mutta vaan maistettu, on se niin kamalaa tavaraa) ja mikä PARASTA: parit hääaiheiset jutut taas viety eteenpäin.

Eka hääaiheinen juttu koskee hääkakkua: Pohjalaasen sisko oli tehnyt porkkanakakun kokeeksi pakastimeen ja nyt sitten maistettiin pari viikkoa pakastimessa ollutta tuotosta ja täytyy sanoa, että voin olla luottavaisin mielin sen suhteen, että saadaan hyvää kakkua häihin. Vielä pitäisi keksiä täyte...

Toisesta hääaiheisesta jutusta tulee pieni sneak peak..

...ja saatte sellasen about kahdenkymmenen kuvan postauksen näistä vielä myöhemmin :P

Ja ihanaa on myös, että anoppi tarjosi osittaista ratkaisua meikäläisen hortensiahulluuteen:

Kunhan nämä ihanuudet, eli anopin puutarhassa olevat syyshortensiat kukkivat, anoppi lupasi napsasta kukkivia oksia maljakkoon kuivumaan, jolloin valkoisista tulee kauniisti vintagea henkiviä, vaaleanpunaisen ja hieman ruskean sävyisiä. Ei siis sellaisia ruman ruskeita kuten esim huonekuivatuista ruusuista, vaan sellasia sopivasti rustiikkisia. Ja eivät ilmeisesti mene kamalasti kasaan. (katso esim täältä kuva parin syksyn takaa samaisesta puskasta, kun kukat on alkaneet kuivua ja paleltua)

Ja sunnuntai-illan lopuksi mun mielestä kaunis kuva viikonlopun "filmiltä":

Vaikka kuvan kukka onkin nimeltään Särkynyt sydän, ei meikäläisen sydän ole tippaakaan särkynyt. Päin vastoin, olen päivä päivältä rakastuneempi pohjalaaseeni ja sen hupsuun pohjalaaseen perheeseen :D

Niin, ja saatiin ihan eka häälahjakin. Ja erittäin yllättävältä taholta. Siitä myöhemmin lisää.

Lautasliina iltapalalle ja vähän muutakin

Pika visiitti savoon ja siellä sijaitsevaan Amanda B:n myymälään ja kappas, noin 26 euroa pankkikortilta höylättyäni meillä on nyt lautasliinat ilatapalaa ajatellen.

Ja vähän muutakin, koska nuo lautasliinat ei maksanu kuin 1,50e/pkt. Kotiin häitä odottamaan lähti myös kimaltava peilitarjotin (jonka tulevaa käyttötarkoitusta en täysin ole keksinyt, mutta uskoisin sen päätyvän juomapöytään, karkkibuffaan tms ehkä kynttiläiden alle tms)...

...ja kaksi peltistä rasiaa.

Jokos arvaat mihin käyttöön ne on?

Ne menee sinne, missä naiset puuteroi nenää ja miehet, no mitä miehet nyt sitten siellä tekeekään. Ja niihin on tarkoitus laittaa särkylääkkeitä, ihan siltä varalta, että jonkun vieraan päähän tulee pipi. Ehkä myös närästyslääkettä. Tai sitten laastareita.

Kysyin muuten Pohjalaaselta, kumpi laitetaan miehille. No, blondi hoitsu punaisissa huulissaan tietty!

Sellaisia pikaisia ostoksia siis tällä kertaa. Ja mikä parasta, äiti oli mukana :) Ihanaa, että se jaksaa olla innoissaan. Ja sellanen välipäivitys kahvikuppi-asiaan: Sain viimesimmäksi kuppeja äidiltä lainaan ja anoppikin oli löytänyt kirppiskeltä edullisia kuppeja, joten enää ehkä ihan kymmenkunta kuppia ja lautasta puuttuu.