Seitsemän kukkaa tyynyn alla?

Niin se vaan juhannut tuli ja meni, helteisen kuumana asfalttiviidakossa oman kullan kanssa kaksin nautiskellen. Eli ei siis ollut tarvetta kerätä seitsemää kukkaa tyynyn alle siinä toivossa, että näkisi tulevan miehensä unessaan. Päin vastoin, eikai tässä vaiheessa enää uskaltaisi ottaa sitä riskiä, ettei oman pohjalaasen naama ilmestyisikään uniin.. :D

Ne seitsemän kukkaa nyt ainakin. Ihanan raikas, rento ja niityltä poimitun oloinen kimppu. Kuva

Ei vaan, kyllä se on tässä, se mies jonka kanssa menen ensi talvena naimisiin jne. Juhannuksena se ei suostuisi häitään viettämään. Tämän asian hän ilmaisi minulle jo öö.. ainakin kymmenettä kertaa, kun ajettiin eilen kohti Ruissaloa ja nähtiin matkalla sellanen sydämen muotoinen tienvarsikyltti.

Pohjalaasen mukaan häät juhannuksena on itsekäs teko pariskunnalta, koska siinä pilaa muiden juhannuksenvieton. No, en ihan allekirjoita pohjalaasen mielipidettä, vaikka itse en henkilökohtaisesti haluaisi häitäni juhannuksena viettääkään. Onhan se juhannas tavallaan (sellaisella Suomi-Filmi-tavalla) romanttinen ja perinteikäs häiden ajankohta, joten jos jotkut sen päiväkseen valitsee: Antaa mennä vaan :)

Sen verran mietin pikaisesti omalle kohdalle, että jos häät haluaisin juhannuksen tienoolla pitää, pitäisin ne ehdottomasti juhannusaattona, meren tai järvenrannalla ja melkoisen rennoissa tunnelmissa. Saunomista olisi ehdottomasti halukkaille tarjolla, enkä toivoisi vieraiden missään nimessä saapuvan paikalle jäykissä puvuissa tai piikkikoroissa.

Itse tehty, huolettomasti eriparinen tyyli kokonaisuutena sopii mielikuvieni Juhannushäihin, kuin nenä päähän. Kuva

Juhlat jatkuisi aamuun asti, hääparilla ei olisi kiire minnekään, vaan kokko palaisi ja musiikki ja nauru raikaisi läpi yön. Booli tehtäisiin maitotonkkaan ja vene täytettäisiin jäillä ja juomilla (ja ankkuroitaisiin visusti maankamaralle). Ruuaksi uusia pottuja ja kalaa, raikkaita salaatteja ja rosvopaistia. Somistuksena maitohorsmaa ja muita luonnonkukkia.

Niityltä poimittuja? Ja vielä sinkki ämpärissä. Asetelma suorastaan huutaa maalaisromanttista Juhannus-tunnelmaa. Kuva

Kuullostaa juhannukselta, kesältä ja rennolta meiningiltä. Mikä sitten erottaisi tilaisuuden muista kesä-/juhannuskekkereistä? No ei paljon mikään muu kuin hääpari. Ja eikös hääpari ihan joka tapauksessa tee häistä häät?

Hääpaikka (alustavasti) varattu!!

Iik! Ihanaa. Käytiin aamulla katsomassa juhlapaikkaa, ihastuttiin ja varattiin. Jee! Vihdoin konkreettisia askeleita kohti häitä, jotka siis sijoittuvat helmikuulle 2014. Meikämorsian ei tahdo pysyä nahoissaan, tässähän on nimittäin enää vuosi tai oikeastaan vähän alle h-hetkeen ja neitipäivien päättymiseen.

Kuva

Voi ONNI! Nyt sitten vaan täytyy pitää paikka mielessä ja keskittyä valitsemaan sinne sopivia somisteita jne. Ja vihdoin voi alkaa tosissaan kysellä pitopalveluita. Äsken lähti tarjouspyynnöt viiteen paikkaan. Saas nähä miten käy (eli järkytytäänkö hinnoista).

Kokoajan mielessä

Aurinko on taas löytänyt tiensä pohjolan taivaalle ja työpäivän päätteeksi se maalaa mitä ihanimmat värit taivaanrantaan. Kevät tulee, ei nyt ihan just, mutta pikkuhiljaa se sieltä tulee. Ja kun kevät tulee, alkaa pesänrakennusvimma. Poikkeuksena aikaisempiin vuosiin, oma pesänrakennusintoni kohdistuu kodin sijaan tällä hetkellä yhteen asiaan ylitse muiden. Mutta pesänrakennukseen se tavallaan liittyy.

Viime viikonloppuna ihan vakaasti päätin, että tällä viikolla pidän vähintään yhden päivän kun en tuota yhtä vallitsevaa aihetta käsittele pienessä pääkopassani lainkaan. Mutta turha toivo, ei sitä pakoon pääse, ei töissä eikä varsinkaan kotona.

Yritin parhaani mukaan eilenkin vältellä tietokoneeni avaamista, koska koneen ääreen istahtaminen johtaa vääjäämättä aihepiiriin paneutumiseen. Mutta ei se auttanut, sohvan nurkkaan kun oli kerääntynyt vanhanaikaisemmassa informaatiomuodossa, paperille musteella painettuna samaa aihepiiriä koskevia nivaskoita.

Häät ne päässä pyörii ja tulevat nyt jo uniin asti. Ihanaa, mutta samalla jopa vähän ahdistavaa. Paljon, siis melkein kaikki, on vielä auki. Paljon on unelmia ja toiveita odottamassa toteuttamista ja kompromisseja. Kaikki tekeminen on vasta alussa, päätökset tekemättä. Tai on me se hääpäivä päätetty...

Mites ihanalta se aurinko pakkaspäivänä näyttikään. Kovalla pakkasella joulun aikoihin, kuten kuvissa, ihanan hämyiseltä. Kevättä kohden satumaisen kauniilta.

Ja uskokaa tai älkää, ihan yhenäkin, musiikkia kuunnellen, unelmien muuttuessa konkreettisemmiksi meinaa kyyneleet tulla silmiin. Onnen kyyneleet. Iiks, hääsiirappia!

Päättämättömyyttä

Ihan pikkusen on alkanut tehdä mieli talvihäitä. Siis ihan ministi. Varsinkin kun koristin kodin valkeilla kukkasilla, tuikkivilla valoilla ja kynttilöillä. Ja voi kun siihen niin sopisi ne aiemmin mainitsemani rustiikkiset hopean sävyt.

Pohjalaanenkin tykkäisi:
Minä "Mikä on sun mielipide talvihäistä?"
Pohjalaanen: "Mä oon tainnu sitä ihan ensimmäisenä ehottaakin."

Niin, että eikös vaan, talvihäät sitten.

Mutta, eihän se haaveilemani puvun henki sopisi yhtään viimaiseen talveen. Eikä tarjolla olisi mansikoita ja ulkonakin on niin synkkää ja kuraista jos ei ole lunta. Ja ennen olen ehdottomasti ollut sitä mieltä, ettei talvihäitä.

Mitä jos nyt päädyn talvihäihin ja sitten harmittaa? Muutenkin tuntuu, että nyt kun häitä oikeasti alkaa miettimään, olen haaveillut kesällä kesähäistä, syksyllä syksyhäistä ja nyt talvella talvihäistä. Ehkä keväällä alan haaveilemaan keväthäistä. Huoh!

Ihan mahdotonta päättämättömyyttä.

Mutta olisihan se silti tunnelmallista, reunustaa pihatie lyhdyin ja roihuin, koristella sisätilat kynttilöin ja valkoisin kukin. Eikä ainakaan tarvitsisi harmitella, jos ei aurinko paista. Ja mikä parasta ja tärkeintä: elämäni rakkaus olisi erittäin tyytyväinen.

The Day

Meillä ei ole vielä mitään ehdotonta suosikki päivää tai muuten erittäin merkityksellistä päivää, joten päivävalintaan vaikuttanee enemmän se, mikä vuodenaika meitä miellyttää eniten. Seuraa siis eri vuodenaikojen (etenkin) hyvien ja huonojen puolien vatvomista.

Kevät

Jotenkin tuntuu luontevalta aloittaa vuodenaikojen vertailu keväästä, koska se jotenkin tuntuu niin uuden alulta. Ja sitähän se on, kun aurinko alkaa taas suomaan valoaan pidempään ja herättelemään lämpönsä avulla tällaisia vähän horrokseen vaipuvia yksilöitä saaden luonnonkin puhkeamaan kukkaan.

Ja siis nimenomaan tykkään keväästä sitten kun se lumen sulamisen aiheuttama kuravelli on kuivunut ja nurmikko on jo ainakin kertaalleen leikattu. Se kuravelli ei meinaan paljoo inspiroi häiden suhteen minun mielestäni. En kuitenkaan halua nyt väheksyä niitä, jotka pitävät häät kevät-talvesta. Mutta tosiaan, kevät siinä vaiheessa, kun linnut on pesimispuuhissa ja omena-, luumu- ja kirsikkapuut kukassa voi olla uskomattoman kaunis. Miten romanttista olisikaan, kun ulkovihkimisen jälkeen, kevään loppupuolella aivan kesän kynnyksellä, kevyt tuulenvire varistaisi kirsikankukkien ja omenankukkien terälehtiä onnellisen nuoren parin astellessa alttarilta vieraiden onnentoivotusten saattelemana. Hyrrr.. kevät tuuli kun ei vielä ole kesän lämmittämä..

Muita kevään plussia:

+ Ainakin alkukeväästä joidenkin paikkojen tilavuokra voi olla edullisempi, koska kyseessä ei ole vielä high season. Valinnan varaakin voi olla enemmän..

+ Vieraiden kalenterit eivät ole vielä täyteen buukattuna muista menoista

+ Pitenevä valoisuus kesää kohti mentäessä, mutta mahdollisuus illalla myös tunnelmallisuuteen hämärtyessä

- Talven jäljiltä kalman kalpeus

- Vielä viileät päivät ja illat

- Viime hetken kiireet ja stressit keskellä kiireistä työsesonkia (ehken rajoittunut mielipide, mutta kuitenkin..)

Kesä

Kun puut tiputtelee kukkansa, alkaa maassa olevat kukat ja pensaat kukkia. Ihanaa! Vehreää, lämmintä, valoisaa ja mansikoita! Etenkin lämpö ja valoisuus ovat mieleen, koska jotenkin tykkäisin että häissä voi olla myös ulkona. Tosin tämä kesä on osoittanut, ettei aurinko paista aina..

Loppukesästä ja alkusyksystä puita sitten koristavatkin kauniin punaposkiset omenat. Kauniita nekin. 

Ja plussia ja miinuksia:

+ Pitkään valoisaa

+ Lämmintä

+ Kukkiva luonto

+ Kauden tuoreet raaka-aineet (salaatit jne) 

- Kuumuus (tukala kuumuus)

- Sateellakin voi olla tukalaa kun on kuuman kosteaa ja sisätiloihin ahdettuna

- Korkeat hinnat

- Kaikilla on niin älyttömästi menoja muutenkin

Syksy

Ihanaa väriloistoa, tunnelmallisesti pimeneviä iltoja ja pehmeämpää auringonvaloa. Hyvällä tuurilla voi olla lempeän lämmintä ilman tuskaista kuumuutta, huonolla tuurilla sateisen koleaa.

Loppusyksystä yöpakkasen kimallekuorruttama luonto on aivan upea! Mutta se toki on vaan pienen hetken kestävä upeus.

+ Hinnat alkaa taas laskea ja valinnan varaa päivistä löytyä

+ Kesäkiireet on ohi ja häillä on oiva tilaisuus olla syksyn piriste

+ Ihanat kotimaisen sadon antimet

+ Kauniit viljapellot, eli potentiaalia maalaisromanttiseen teemaan

- Mahdollinen harmaus

- Hirvikausi, tarkoittaa että pohjalainen jättää savolaisen yksin viikonlopuiksi järkkäämään häitä

- Kylmä!

Talvi

Jos sattuu luminen talvi, voisi se olla mitä ihanin sesonki häille. Mikäli taas sattuu loskasää, no, sillon ei ole kaunista, ei sitten yhtään!

+ Pimeää, mikä mahdollistaa ihanan tunnelman luomisen tulen avulla

+ Sisällä ei tule ainakaan säästä johtuvista syistä liian kuuma

+ Hiljalleen satava lumi olisi romanttista

+ Aurinkoinen pakkassää on uskomattoman kaunis ja puhdas, koskematon lumihanki myös

+ Vähänkö olis ihana lähteä häiden jälkeen suoraan jonnekin lämpimään häämatkalle

- Sisällä, sisällä, sisällä

- Rajoittaa mun mielestä aika paljon pukeutumista

- Talvimasennus voi viedä mehut morsmaikun suunnitteluinnolta...

Yhteenveto

Mää en vaan osaa päättää!!! Pohjalainen ei tykkää mitenkään hirveesti kesästä ainakaan jos on kuuma. Itse taas en ole mitenkään älyttömän innoissani talvesta, koska tavallaan haaveilen ulkovihkimisestä tai ainakin kuvista ulkona. Tosin eihän se ole luvattua että esim kesälläkään niitä voisi ulkona ottaa..

Varmaa on kuitenkin vaan, että häät ei tule olemaan 

• Juhannuksena
• Joulukuussa (haluan keskittyä jouluhössötykseen)
• Muinakaan juhlapyhänä
• Meidän kihlapäivänä
• Meidän syntymäpäivinä
• Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona tai torstaina eikä ehkä sunnuntainakaan

Siihenhän jää sitten noin 40 viikonloppua karkeasti laskettuna... Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, ties vaikka päädytään pitämään häät joku kaunis maanantai!