tiistai 25. kesäkuuta 2013

Taas (runsas) mekkoihastus!

Tämä on taas näitä meikäläisen hetkeen, tunteeseen, haaveeseen ja ties mihin heittäytymisen hetkiä. Tämä kuva, päivän kesäauringon paahtaman ihon ja yhä vain valoisana jatkuvan kesäillan aivopesemänä, ostaisin kuvan kaltaisen puvun tältä istumalta, jos sitä tultaisiin minulle tarjoamaan.

Kuva

Onneksi ei tulla, koska kyseinen puku vaatisi treenatun selän, terhakan etumuksen ja kesähäät toimiakseen moitteettomasti. Itselläni ei ole tällä hetkellä niistä mitään. Mutta ei se mitään. Aina saa haaveilla, huokaista ihastuksesta ja todeta päätä pudistaen, että on jälleen pyörtänyt päänsä linjakkaan ja ei-noin-runsashelmaisen mekkomakunsa kanssa. Ihan jännityksellä alan odottaa niitä hetkiä, kun oikeasti astun sisään liikkeeseen morsiuspuvun hankinta mielessä. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että meikäläinen vaatii saada ylleen prinsessa-tylli-unelmia. Tai ainakin vallattomasti laskostettuja helmoja.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Karkkibuffa karkkiväreissä

Nyt kun karkkibuffat on enemmän tai vähemmän muotia, olen bongannut tosi paljon eri blogeista muuhun hääparin valitsemaan väriteemaan sopivia namipöytiä. Eikä siinä kieltämättä ole mitään vikaa, MUTTA..

Kuva
...onhan se aikas rajoittavaa. Ja minä.. Minä en tykkää tiukoista, jostain muualta kuin itseltäni tulevista rajoituksista omissa jutuissani. Siispä olin kiljahtaa riemusta, kun näin alla olevan kuvan.

Kuva
Mahtavaa! Joku on kerrankin tehnyt ihan oikean karkkibuffan, kunnon karkkiväreissä! Ja vähät välitetään värikoodeista meidänkään häissä: Karkit herkkubuffaan valitaan tasan sen mukaan mistä Poffuliini ja sen pohjalaanen sattuu tykkäämään. Eli ainakin kirpeää salmiakkia, suklaata ja sellasia pieniä punaisia apinanameja on tiedossa.

Hmm.. katsotaan niin pyörrän puheeni ja meille tulee vain ja ainoastaan hempeän pastellisen sävyisiä nannoja.. :D

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Seitsemän kukkaa tyynyn alla?

Niin se vaan juhannut tuli ja meni, helteisen kuumana asfalttiviidakossa oman kullan kanssa kaksin nautiskellen. Eli ei siis ollut tarvetta kerätä seitsemää kukkaa tyynyn alle siinä toivossa, että näkisi tulevan miehensä unessaan. Päin vastoin, eikai tässä vaiheessa enää uskaltaisi ottaa sitä riskiä, ettei oman pohjalaasen naama ilmestyisikään uniin.. :D
Ne seitsemän kukkaa nyt ainakin. Ihanan raikas, rento ja niityltä poimitun oloinen kimppu. Kuva

Ei vaan, kyllä se on tässä, se mies jonka kanssa menen ensi talvena naimisiin jne. Juhannuksena se ei suostuisi häitään viettämään. Tämän asian hän ilmaisi minulle jo öö.. ainakin kymmenettä kertaa, kun ajettiin eilen kohti Ruissaloa ja nähtiin matkalla sellanen sydämen muotoinen tienvarsikyltti.

Pohjalaasen mukaan häät juhannuksena on itsekäs teko pariskunnalta, koska siinä pilaa muiden juhannuksenvieton. No, en ihan allekirjoita pohjalaasen mielipidettä, vaikka itse en henkilökohtaisesti haluaisi häitäni juhannuksena viettääkään. Onhan se juhannas tavallaan (sellaisella Suomi-Filmi-tavalla) romanttinen ja perinteikäs häiden ajankohta, joten jos jotkut sen päiväkseen valitsee: Antaa mennä vaan :)

Sen verran mietin pikaisesti omalle kohdalle, että jos häät haluaisin juhannuksen tienoolla pitää, pitäisin ne ehdottomasti juhannusaattona, meren tai järvenrannalla ja melkoisen rennoissa tunnelmissa. Saunomista olisi ehdottomasti halukkaille tarjolla, enkä toivoisi vieraiden missään nimessä saapuvan paikalle jäykissä puvuissa tai piikkikoroissa.

Itse tehty, huolettomasti eriparinen tyyli kokonaisuutena sopii mielikuvieni Juhannushäihin, kuin nenä päähän. Kuva

Juhlat jatkuisi aamuun asti, hääparilla ei olisi kiire minnekään, vaan kokko palaisi ja musiikki ja nauru raikaisi läpi yön. Booli tehtäisiin maitotonkkaan ja vene täytettäisiin jäillä ja juomilla (ja ankkuroitaisiin visusti maankamaralle). Ruuaksi uusia pottuja ja kalaa, raikkaita salaatteja ja rosvopaistia. Somistuksena maitohorsmaa ja muita luonnonkukkia.

Niityltä poimittuja? Ja vielä sinkki ämpärissä. Asetelma suorastaan huutaa maalaisromanttista Juhannus-tunnelmaa. Kuva

Kuullostaa juhannukselta, kesältä ja rennolta meiningiltä. Mikä sitten erottaisi tilaisuuden muista kesä-/juhannuskekkereistä? No ei paljon mikään muu kuin hääpari. Ja eikös hääpari ihan joka tapauksessa tee häistä häät?

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pikkuostoksia osa 125


Kuten jo aiemmin mainittua, meikämorsian kävelee nykyisin kaupoissa kiikarit hääasentoon käännettynä. Tämän kerran kierroksella matkaan tarttui jotain kylmää, sopivasti epätäydellistä, romanttista ja varsin "vähäpätöistä": Kori, tai pikemminkin loota, johon kerään ne perinteiset naisten juhla-katastrofien selättämiseen tuikitarpeelliset värkit.


Kyllä, ihan oikein. Ostin vessakorin ja on siihen koriin jo ensimmäinen tarvikekin hommattu, nimittäin söpöilylaastarit. Enää ei sitten puutukaan kun sukkahousut, väritön kynsilakka, käsivoide, pumpulipuikot, särkylääke, kuukautissuojat, hiuslakka, ompeluvärkit ja mitä niitä vielä on.

Jep, täällä edetään todellakin tärkeysjärjestyksessä, mitä hankintoihin yms päätöksiin tulee ;)

Loota on muuten peltinen ja vinkura ja se löytyi Kodin1:stä hieman vajaan 9 euron hintaan. Kyseisestä puljusta löytyi samalla tyylillä myös soikeita lootia ja taisi siellä olla ihan purkin mallisiakin. Kyseinen liike myi niitä kukkaruukkuina. Pah, haukkana hääromppeita metsästävä morsian näki siinä heti paljon muuta kuin kukkaruukun.


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kokeiluja kahvipöytään, Suklaakakku (gluteeniton)

Bongasin Ullanunelma -sivustolta reseptin suklaakakkuun, johon ei tule jauhoja laisinkaan. Kyseessä siis gluteeniton ja tarvittaessa myös laktoositon vaihtoehto hääkakulle.

Kakkuun tulee pitkälti vaan voita, kananmunia ja tummaa suklaata (löytyy myös laktoosittomia vaihtoehtoja tähän esim Brunbergilta), joten kakusta tulee tosi tiivis ja mukavan kostea. Ja Pohjalaasen mukaan sellasenaan vähän kananmunainen, ylläri.

Mutta sen munaisuuden ja tylsähkön ja arkisen ulkomuodon saa kyllä häivytettyä hyvin, kun laittaa paljon päällisiä. Kesäaikaan saattaisin laittaa jotain kivaa maustetun rahkan ja kermavaahdon sekoitusta ja rutkasti tuoreita marjoja tai vielä paremmin suklaamoussea (mutta ei sellaista kanamunan kanssa tehtyä) ja marjoja.


Oli muuten hyvää ihan vaan runsaalla mansikka ja pensasmustikka röykkiälläkin. Tosin meidän häiden aikaan ei ole tarjolla tuoreita marjoja siinä määrin, että niillä viitsisi kakkua ylenmäärin koristella, mutta sen sijaan appelsiineilla taitaa olla sillon jossain päin maailmaa sen verran kausi käynnissä, että kaupassa on niitä ihan mehukkainakin tarjolla. Siispä kakun päälle appelsiini-tuorejuustoa ehkäpä vaahdotettuun kermaan sekoitettuna (nyt ei ollut kotona kermaa tarjolla) ja päälle kaltattuja appelsiinipaloja ni avot, johan maistuu.


Appelsiinin ja suklaan liitto on meikäläisen makuun lyömätön.

Ja mitä tulee pakastamiseen: Ei havaittu viikon pakastamisen aikana juurikaan eroa tuoreeseen verrattuna.

Nyt muuten kun katsoo noita kuvia niin onhan nuo vähän sellasen arkisen oloisia, mutta juhlavuuttahan voisi lisätä pinoamalla kaksi kakkua (näistä tuli jotenki aika litteitä), laittamalla väliin jotain täyteläisen ihanaa täytettä ja päälle vaikka ihan kunnon kerma kuorrutteen marjoineen yms härpäkkeineen.

Aiemmat kahvipöytäkokeilut: marengit ja banaani-suklaamuffinsit

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Cooleri tjsp

Pohjalaasen piti päästä yhteen halpatavarataloon hakemaan siimaa yms kalastusjuttuja, kun se lähtee isänsä kanssa ihan parin viikon päästä viikon kalareissulle Ruotsiin. Meikäläinenhän lähti ihan intona mukaan tavaratalokierrokselle, koska se nyt vaan on fiksua bongailla sieltä tykötarpeita häät mielessä. Katselin koreja huiveille, kynttiläkippojen hintoja jne. Mitään sellasta tosi hyvää löytöä en tehnyt, joten mitään ei myöskään tarttunut mukaan.

Kauppakierroksella käytiin myös kauppakeskuksessa, ja jällee mielenkiinnolla päätin kävellä läpi edullisen krääsäkaupan ja tsadam, johan tarttu tämän juhlatykötarvekalastajan koukkuun jotain.


Vaivaisen neljän euron hintaan nappasin matkaan Tigerista tällaisen soikean sinkkisoikon. Melko pienihän se on, joten ihan oluiden kylmänä pitämistä varten se ei ole sopiva, mutta skumppapulloja siinä voisi hyvinkin pitää vilpoisana häissä.

Tosin ihan tuollaisenaan se ei ehkä meidän häihin sovi vaan vaatinee tuunausta. Mietin, että voisikohan sen pintaan kenties laittaa jotain ekstraa spraymaalien kanssa ja kirjata vaikka kylkeen jotain kivaa, joka viittaisi sisältöön. No kahtotaan mitä keksin, vai keksinkö mitään ja meneekö vati muuhun käyttöön kuin hähin.

Nyt alkas olla ne kriittiset vaiheet kun jokaista häät mielessä tehtyä ostosta pitäisi harkita toooodella tarkkaan. Vielä kun ei ihan ole pään sisällä hahmottunut se kokonaisuus miltä meidän häissä näyttää. Harkintaa hankintoihin siis.

Nuo kuvan pullot Fresitaa lukuunottamatta on muuten keväiseltä Tallinnan reissulta mukaan tarttuneita HALPOJA skumppia, joita otin siis testattavaksi. Sopivaa testiporukkaa ei vaan olla vielä saatu kasaan, mutta eiköhän niitä vaiheessa maisteta ja pohdita, olisiko joku niistä sopiva meidän häihin kilistelyyn.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kokeiluja kahvipöytään, Banaani-suklaamuffinit

Olenkin jo aiemmin maininnut, että kahvipöydän herkut meidän häihin syntynee tämän hetkisten tietojen valossa ihan omin ja muutaman läheisen voimin. Ja koska tosiaan en meinannu hääpäivänä enkä edes edeltävänä iltana näännyttää itseäni uunin ja tiskipöydän väliin, olen päättänyt testailla eri ohjeita ja pakastaa niitä koemielessä.

Tälläkertaa vuorossa oli banaani-suklaamuffinsit. Reseptin olin jo joskus aiemmin bongannut leivonta-aiheisesta lehdestä, mutta varsinaiseen kokeiluun sain idean parista pöydällä nököttävästä, tummia pilkkuja kylkeensä keränneestä banaanista.


Uunista ulos tuli puolen tusinaa ihanan rapeakuorista ja pehmeältä pehmeää kokeilukappaletta. Koostumus siis täysi kymppi, mutta voi mikä järkytys, kuinka banaanin maku voimistui jopa vähän epämiellyttäväksi lämmetessään! Pienen maistelun jälkeen (lue: kolmannen muffinsin kohdalla) makuun alkoi jo tottua, joten heitin tekeleitä pakastimeen odottamaan seuraavaa viikkoa. Tarkoituksenani oli siis, että otan toisen testikappaleen ulos pakastimesta noin viikon jälkeen ja toisen kuukauden päästä leipomisesta.


Jännityksellä jäinen muffinsi pöydälle sulamaan ja odottamaan maisteluhetkeä. Ja voi pettymys!

Maku oli toki pysynyt ennallaan ja rakenne oli myös mukavan pehmeä. Mutta eihän se ihana uunituoreen muffinsin rapea kuori tietenkään pakastimessa säily. Joten tuloksena oli kauttaaltaan pehmeitä ja vähän turhankin kosteita kakkusia.

Pohjalaanen totes heti: "Joo nää voi unohtaa sit häiden kanssa". Se siitä. Ei muffinseja häihin. Ainakaan näitä kyseisiä ;)

Aiemmin kokeiltua kahvipöytään: Marengit

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Maalaisromantiikkaa reippaalla otteella

Kaippa maalaisromanttisuus niin sisustuksessa, häissä ja lifestyleissa nyt ylipäätään on ollu aikas muodikasta viime vuosina. Mutta sen sijaan, että lätkäsisin tänne pelkästään kuvia suloisen puhtoisista maalaisromanttisista häistä, lyönkin pöydälle pari astetta kantrimpaa meininkiä sisältäviä inspiraatiokuvia.

Vai mitä sanoisi teidän vieraat, jos penkeiksi tarjottaisiin heinäpaaleja?

Kuva
Kuva
Maalaisromantiikkaa isolla ämmällä. :D

Ei vaan hypätään nyt kuitenkin sinne vähän hillitympään suuntaan, harvemmalla meinaan on saatavilla paaleja hääsomistukseen, jos nyt vaikka reilusti lannanhajuisesta teemasta innostuisikin.

Maalaisromanttinen häätyyli on omissa mielikuvissani sekoitus juuttikangasta, sinkkiämpäreitä, maitotonkkia ja mummolan vintiltä löytyneitä aarteita. Kukkina mieluiten mahdollisimman niityltäpoimitun näköisiä ja somisteissa maanläheisiä ja pehmeitä värejä. Glitterikaitaliinat ja tekotimanttisomisteet ei kuulu tähän tyyliin, minun mielikuvissa.

Säkkikangasta, vanhoja puulaatikoita ja mummon virkkaamia pitsejä. Just sitä mitä tarkotan! Kuva
Niityltä poimittuja? Kuva
Maalaisromanttiset häät kuuluu kesään, mieluiten maaseudulle ja parhaassa tapauksessa osittain puutarhan puolelle. Juhlissa ei turhaan pönötetä ja pikkutakitkin lentää tuolin selkämykselle reippaasti ennen auringonlaskua. Muonituspuolella näkisin rouheata ja simppeliä kotimaista lähiruokaa, ei mitään pesto-pasta-mozzarella-salaatteja tai persikkabroilereita. Jos oikein haluaisi, voisi vaikka laittaa vartaaseen porsaan pyörimään tai jättimäisen grillin tulille ja valmistuttaa osan ruuasta näin.

Maitotonkasta maljakkoinspiraatiota ja huolettoman oloinen asetelma. Toimii. Kuva
Luonnosta poimitun oloisia kukkia purkeissa ja tarjoiluastioiden alustana puukiekkoja. Mahtavaa! Kuva
Kahvipöydässä jatkaisin samaa kotikutoista fiilistä enkä tähtäisi liian krumeluureihin sokerimassakuorrutteisiin megakakkuihin. Suun kostukkeina perinteinen booli ja sinkkisaavi täynnä jäihin upotettua olutta, siideria tai lonkeroa, eli jotain mutkattomasti mukana sisä- ja ulkotilojen välillä mukana kulkevaa, ilman pelkoa sirpaleista.

Kuva

Somistuksessa less is more toimisi hyvin, kun ne muutamat koristeet sitten olisi todellisia katseenvangitsijoita. Itse nikkaroidut yksityiskohdat kruunaisi tyylin. Illan pimetessä puutarhaan syttyisi tuikkimaan pienet lyhdyt luoden tunnelmaa heinäsirkkojen ja pikkulintusten huolehtiessa taustamusisoinnista.

Ja lisää säkkikangasta. Muutenkin sopivan koruton, mutta kaunis asetelma. Kuva
Kunnon somistuselementti toteuttamaan less is more ajatusta. Kuva
Muutamia teeman sopivia somiste-ideoita. Klikkaa kuvaa niin se on isompi..

Sellasia mielikuvia maalaisromanttisista häistä. Toki, maalaisromanttisuus käsitteenä on sitten varmaan ihan yhtä leveä kuin joku vintage nykyään. Yllä esittämä mielikuva on mulle maalaisromanttinen, tarkoittaa siis oikeasti maalla maajussien seassa olemista, ei maalla kartanon herrana löhöilemistä. Maalaisromanttisena kun voi ajatella hienostuneen, mutta puuterinsävyisen ja vanhoilla tavaroilla ryyditetyn meiningin tai jonkin ihan muunkin. Itselle sellainen raikkaan valkoinen, ohuilla pitseillä ja muutamalla ikkunanpokalla somistettu meininki on sitten kyllä jo enemmän sellaista mitä kuvaamaan sopisi vaikkapa sana "pitsihuvilaromantiikka". Meikäläiselle loppujen lopuksi maalaisromantiikka ytimeltään on sitä Suomi-filmi meininkiä, joissa Aino ja Juhani peuhaa heinäladossa kesäisenä yönä.

Sopivasti maanläheisiä värejä ja mummon pitsiliinoja. Huomaa mahtavat kiitoslahja-lyhdyt! Kuva
Noita vihreitä laseja, tai ainakin niiden näköisiä, on muuten saatavilla Suomessakin. Kuva
Siinä rajoilla meneekö jo pitsihuvilaromantiikan puolelle.. Kuva



lauantai 8. kesäkuuta 2013

Näytöissä juoksemista

Savolais-pohjalainen naimakauppa taitaa hetkellisesti olla savolais-pohjalais-varsinais-suomalainen talokauppa, sen verta on juostu tuon armaan Pohjalaaseni kanssa talonäytöissä etsimässä avioelämään sopivaa pesäpaikkaa, ettei ole paljoa häitä ehtiny miettiä. Paitsi sitä, että jos talo nyt löytys, milläs ne häät sitten maksettas ;)

No on tähän hätään sentään saatu jotain häitäkin varten hankittua. Se, mitä, paljastuu myöhemmin, mutta sen verran paljastetaan että siihen liittyy kullan kimallusta ja herkästi särkyvää kovuutta.

Ja mitä tulee siihen, että haaveilen aina kulloinkin vallitsevan vuodenajan mukaisia häitä.. Nyt en toivo, kun on ihan liian kuuma mulle ja etenkin tuolle Pohjalaaselle! Mutta ei valiteta, kesä on kivaa, valoisaa ja kukkivaa aikaa. Ja etenkin ilta-aurinko on ihan parhautta pehmeydessään :)

Kuva

Kuva
Kuva


Kuva Poffuliinin arkistoista
Kuva Poffuliini arkistoista

Pohjalaanen muuten sano naapurimaan rinsessan vihkimistä sivusilmällä kattoessani, että "Et sitten ota mitään vaikutteita sieltä!" :D Samaan syssyyn soitti Pohjalaasen sisko ja hehkutti niin odottavansa kahdeksan kuukauden päästä koittavia häitä. APUA! Tasan 8 kk!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Hellettä, askarteluainnostusta ja leivontakokeilu (ja yksi rikkinäinen objektiivi, prkl)

Ei pitäs valittaa, mutta HUH mikä HELLE! Ulkona olo on melkein sula mahdottomuus, kun aurinko tuntuu polttavan tätä punakkuuteen taipuvaista valkoista hipiää varjossakin ollessa (ei sittä, että tässä omalla parvekkeella mitään varjoa olisi tarjolla..). Eikä sisätilojen lämpötilaa ainakaan laske meikämorsiamen yhenäkkinen leipomisvimma.

Kuten aiemmin olen maininnut, ajatuksena olisi, että pitopalvelulle heitetään heipat pääruuan jälkeen ja tuleva kälyni loihtii pohjalaasen lempparikakkua meille hääkakuksi. Siihen kylkeen olen ajatellu myös jotain muuta makeaa, koska kun on sokerisista herkuista puhe enemmän on enemmän meikäläisen mielestä. Siispä leivonta-aiheinen lehti kouraan ja kokeilemaan.

Tällä kertaa kokeilin marenkeja, koska en sellaisia ole ikinä tullut tehneeksi. Lehden resepti piti sisällään tummaa suklaata, joka ei kuitenkaan suostu tällä ilmastolla huoneen lämmössä enää paistamisen jälkeen jämähtämään, eli tuloksena oli tahmaisia, mutta etenkin pohjalaaseen erinomaisesti uppoavia (kyseenalaisen näköisiä) tuotoksia.


Kokeilin myös kaksivärisiä marenkeja niin, että värjäsin puolet marenkimassasta punaisella elintarvikevärillä. Unohdin vaan, että väri haalistuu valtavasti uunissa, joten ei juur vaaleanpunasilta näytä, varsinkaan kun sain vielä nuo marengit ruskettumaan.. :/

No, mutta tykkään kyl noista marenkijutuista, täytyy vaan hommata tylla ja pursotinpussi ja pitkäjänteisyyttä pursotukseen niin lopputulos ei näyttäisi epämääräiseltä läjältä. Tähän väliin mainittakoot, että kannattaa tosiaan leipomustuotosinnostuksissaan ottaa huterasti kiinni kamerasta ja tiputtaa se lattialle. Näppärästi meni objektiivi kahdeksi palaseksi, mutta korjauskelvottomaksi. Ketuttiko? KYLLÄ. Mutta siitä on päästy nyt yli, onneksi ei ollut mikään monien satojen satsaus. Mutta palataan tähän naurettavan halpaan leipomussatsaukseen, nimittäin kanamunan valkuaisella ja puolella desiä sokeria saa ainaski kymmenen pientä marenkia aikaseksi.

Plussaa näissä marengeissa tietty on se, että ovat luontaaasesti luteettomia (eli gluteenittomia) ja maidottomia. Kokeilin toki viikonloppuna toistakin reseptiä, yhtä kakkua, joka sopisi ominaisuuksiltaan samoilla ko ruoka-ainerajoittella varustetuille vieraille (vaikka enpä tuota tiiä onko yksikään meidän listassa oleva yliherkkä maitoproteiinille/laktoosille/gluteenille). Kyseisen kakun esittelen myöhemmin, kunhan selviää läpäiseekö se viikon ja kahden viikon pakastustestin ;)

Pakastuksen kestävyys siis luonnollisesti testattava, koska en todellakaan meinaa huhkia ja stressata itteäni hengiltä häitä edeltävänä iltana keittiössä, koska ihan varmasti löytyy niin paljon muutakin tekemistä.
Marenkien sen sijaan pitäs vissii säilyä ihan kivasti parikin viikkoa ihan huoneenlämmössä, joten ne vois hyvinkin tehdä jo hääviikon alussa tai edeltävänä viikonloppuna.

Niin ja se askarteluvimma, se ei muuten ole kadonnut mihinkään. Ei vaan vieläkään oo tullu lyötyy lukkoon mitä ihan varsinaisesti askartelen meidän häitä varten. Tietty jotain karkkibuffatötteröitä tms vois alkaa tekee, mutta niissäkin on aina se säilyttämisen ihanuus sitten.. No askartelin mä sentään jotain, jota on helppo säilyttää pienessä tilassa ja jota voi käyttää vaikka ja missä myöhemmin.


Ja noita tarvitaan aika paljon, jos niitä meinaan käyttää kaikeen mihin olen alunperin kaavaillukin. Mitä "noi" sit on? Tarroja. Vapaalla kädellä valtavasta ylijäämä tarrarullasta leikkaamiani ja niitä aion mahdollisesti hyödyntää karkkibuffatötteröiden "liimailussa", kutsujen kuorien sulkemisessa ymsyms.

Mutta kyllä mä pikkuhiljaa haluaisin alkaa jotain isompaa jo konkreettisempaakin tekemään...