Seitsemän kukkaa tyynyn alla?

Niin se vaan juhannut tuli ja meni, helteisen kuumana asfalttiviidakossa oman kullan kanssa kaksin nautiskellen. Eli ei siis ollut tarvetta kerätä seitsemää kukkaa tyynyn alle siinä toivossa, että näkisi tulevan miehensä unessaan. Päin vastoin, eikai tässä vaiheessa enää uskaltaisi ottaa sitä riskiä, ettei oman pohjalaasen naama ilmestyisikään uniin.. :D

Ne seitsemän kukkaa nyt ainakin. Ihanan raikas, rento ja niityltä poimitun oloinen kimppu. Kuva

Ei vaan, kyllä se on tässä, se mies jonka kanssa menen ensi talvena naimisiin jne. Juhannuksena se ei suostuisi häitään viettämään. Tämän asian hän ilmaisi minulle jo öö.. ainakin kymmenettä kertaa, kun ajettiin eilen kohti Ruissaloa ja nähtiin matkalla sellanen sydämen muotoinen tienvarsikyltti.

Pohjalaasen mukaan häät juhannuksena on itsekäs teko pariskunnalta, koska siinä pilaa muiden juhannuksenvieton. No, en ihan allekirjoita pohjalaasen mielipidettä, vaikka itse en henkilökohtaisesti haluaisi häitäni juhannuksena viettääkään. Onhan se juhannas tavallaan (sellaisella Suomi-Filmi-tavalla) romanttinen ja perinteikäs häiden ajankohta, joten jos jotkut sen päiväkseen valitsee: Antaa mennä vaan :)

Sen verran mietin pikaisesti omalle kohdalle, että jos häät haluaisin juhannuksen tienoolla pitää, pitäisin ne ehdottomasti juhannusaattona, meren tai järvenrannalla ja melkoisen rennoissa tunnelmissa. Saunomista olisi ehdottomasti halukkaille tarjolla, enkä toivoisi vieraiden missään nimessä saapuvan paikalle jäykissä puvuissa tai piikkikoroissa.

Itse tehty, huolettomasti eriparinen tyyli kokonaisuutena sopii mielikuvieni Juhannushäihin, kuin nenä päähän. Kuva

Juhlat jatkuisi aamuun asti, hääparilla ei olisi kiire minnekään, vaan kokko palaisi ja musiikki ja nauru raikaisi läpi yön. Booli tehtäisiin maitotonkkaan ja vene täytettäisiin jäillä ja juomilla (ja ankkuroitaisiin visusti maankamaralle). Ruuaksi uusia pottuja ja kalaa, raikkaita salaatteja ja rosvopaistia. Somistuksena maitohorsmaa ja muita luonnonkukkia.

Niityltä poimittuja? Ja vielä sinkki ämpärissä. Asetelma suorastaan huutaa maalaisromanttista Juhannus-tunnelmaa. Kuva

Kuullostaa juhannukselta, kesältä ja rennolta meiningiltä. Mikä sitten erottaisi tilaisuuden muista kesä-/juhannuskekkereistä? No ei paljon mikään muu kuin hääpari. Ja eikös hääpari ihan joka tapauksessa tee häistä häät?

Maalaisromantiikkaa reippaalla otteella

Kaippa maalaisromanttisuus niin sisustuksessa, häissä ja lifestyleissa nyt ylipäätään on ollu aikas muodikasta viime vuosina. Mutta sen sijaan, että lätkäsisin tänne pelkästään kuvia suloisen puhtoisista maalaisromanttisista häistä, lyönkin pöydälle pari astetta kantrimpaa meininkiä sisältäviä inspiraatiokuvia.

Vai mitä sanoisi teidän vieraat, jos penkeiksi tarjottaisiin heinäpaaleja?

Kuva

Kuva

Maalaisromantiikkaa isolla ämmällä. :D

Ei vaan hypätään nyt kuitenkin sinne vähän hillitympään suuntaan, harvemmalla meinaan on saatavilla paaleja hääsomistukseen, jos nyt vaikka reilusti lannanhajuisesta teemasta innostuisikin.

Maalaisromanttinen häätyyli on omissa mielikuvissani sekoitus juuttikangasta, sinkkiämpäreitä, maitotonkkia ja mummolan vintiltä löytyneitä aarteita. Kukkina mieluiten mahdollisimman niityltäpoimitun näköisiä ja somisteissa maanläheisiä ja pehmeitä värejä. Glitterikaitaliinat ja tekotimanttisomisteet ei kuulu tähän tyyliin, minun mielikuvissa.

Säkkikangasta, vanhoja puulaatikoita ja mummon virkkaamia pitsejä. Just sitä mitä tarkotan! Kuva

Niityltä poimittuja? Kuva

Maalaisromanttiset häät kuuluu kesään, mieluiten maaseudulle ja parhaassa tapauksessa osittain puutarhan puolelle. Juhlissa ei turhaan pönötetä ja pikkutakitkin lentää tuolin selkämykselle reippaasti ennen auringonlaskua. Muonituspuolella näkisin rouheata ja simppeliä kotimaista lähiruokaa, ei mitään pesto-pasta-mozzarella-salaatteja tai persikkabroilereita. Jos oikein haluaisi, voisi vaikka laittaa vartaaseen porsaan pyörimään tai jättimäisen grillin tulille ja valmistuttaa osan ruuasta näin.

Maitotonkasta maljakkoinspiraatiota ja huolettoman oloinen asetelma. Toimii. Kuva

Luonnosta poimitun oloisia kukkia purkeissa ja tarjoiluastioiden alustana puukiekkoja. Mahtavaa! Kuva

Kahvipöydässä jatkaisin samaa kotikutoista fiilistä enkä tähtäisi liian krumeluureihin sokerimassakuorrutteisiin megakakkuihin. Suun kostukkeina perinteinen booli ja sinkkisaavi täynnä jäihin upotettua olutta, siideria tai lonkeroa, eli jotain mutkattomasti mukana sisä- ja ulkotilojen välillä mukana kulkevaa, ilman pelkoa sirpaleista.

Kuva

Somistuksessa less is more toimisi hyvin, kun ne muutamat koristeet sitten olisi todellisia katseenvangitsijoita. Itse nikkaroidut yksityiskohdat kruunaisi tyylin. Illan pimetessä puutarhaan syttyisi tuikkimaan pienet lyhdyt luoden tunnelmaa heinäsirkkojen ja pikkulintusten huolehtiessa taustamusisoinnista.

Ja lisää säkkikangasta. Muutenkin sopivan koruton, mutta kaunis asetelma. Kuva

Kunnon somistuselementti toteuttamaan less is more ajatusta. Kuva

Muutamia teeman sopivia somiste-ideoita. Klikkaa kuvaa niin se on isompi..

Sellasia mielikuvia maalaisromanttisista häistä. Toki, maalaisromanttisuus käsitteenä on sitten varmaan ihan yhtä leveä kuin joku vintage nykyään. Yllä esittämä mielikuva on mulle maalaisromanttinen, tarkoittaa siis oikeasti maalla maajussien seassa olemista, ei maalla kartanon herrana löhöilemistä. Maalaisromanttisena kun voi ajatella hienostuneen, mutta puuterinsävyisen ja vanhoilla tavaroilla ryyditetyn meiningin tai jonkin ihan muunkin. Itselle sellainen raikkaan valkoinen, ohuilla pitseillä ja muutamalla ikkunanpokalla somistettu meininki on sitten kyllä jo enemmän sellaista mitä kuvaamaan sopisi vaikkapa sana "pitsihuvilaromantiikka". Meikäläiselle loppujen lopuksi maalaisromantiikka ytimeltään on sitä Suomi-filmi meininkiä, joissa Aino ja Juhani peuhaa heinäladossa kesäisenä yönä.

Sopivasti maanläheisiä värejä ja mummon pitsiliinoja. Huomaa mahtavat kiitoslahja-lyhdyt! Kuva

Noita vihreitä laseja, tai ainakin niiden näköisiä, on muuten saatavilla Suomessakin. Kuva

Siinä rajoilla meneekö jo pitsihuvilaromantiikan puolelle.. Kuva

Näytöissä juoksemista

Savolais-pohjalainen naimakauppa taitaa hetkellisesti olla savolais-pohjalais-varsinais-suomalainen talokauppa, sen verta on juostu tuon armaan Pohjalaaseni kanssa talonäytöissä etsimässä avioelämään sopivaa pesäpaikkaa, ettei ole paljoa häitä ehtiny miettiä. Paitsi sitä, että jos talo nyt löytys, milläs ne häät sitten maksettas ;)

No on tähän hätään sentään saatu jotain häitäkin varten hankittua. Se, mitä, paljastuu myöhemmin, mutta sen verran paljastetaan että siihen liittyy kullan kimallusta ja herkästi särkyvää kovuutta.

Ja mitä tulee siihen, että haaveilen aina kulloinkin vallitsevan vuodenajan mukaisia häitä.. Nyt en toivo, kun on ihan liian kuuma mulle ja etenkin tuolle Pohjalaaselle! Mutta ei valiteta, kesä on kivaa, valoisaa ja kukkivaa aikaa. Ja etenkin ilta-aurinko on ihan parhautta pehmeydessään :)

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva Poffuliinin arkistoista

Kuva Poffuliini arkistoista

Pohjalaanen muuten sano naapurimaan rinsessan vihkimistä sivusilmällä kattoessani, että "Et sitten ota mitään vaikutteita sieltä!" :D Samaan syssyyn soitti Pohjalaasen sisko ja hehkutti niin odottavansa kahdeksan kuukauden päästä koittavia häitä. APUA! Tasan 8 kk!