Skumppa-"tasting"

Tossa eilen illalla saatiin koko ihana ja nauravainen hääseurueemme eli kaasot x3, bestman ja seremoniamestari saman pöydän ääreen. Ja mikäs takaisikaan paremman nousuhumalan illalle, kuin kuoharimaistiaiset.

Ostin jo aikaa sitten kolme skumppaa Virosta ja katsoin sitten vielä yhden alle 5e/plo virossa maksavan mukaan maistajaisiin. Pohjalaanen päätti myös kantaa kortensa kekoon ja osti pullon oikeeta shampanjaa mukaan.

Minä tietty kyhäsin pikasesti ja asiaan kuuluvasti arvostelukortit ja pyysin maistelijoita arvioimaan ulkonäköä ja makua asteikolla 1-5 (ykkönen huono, vitonen hyvä) ja tilaa jäi myös muutaman sanan verran kommentoinnille. Testaajat eivät  nähneet etukäteen pulloja, eivätkä saaneet edes tietoonsa mitä maisteltavien joukossa on. Todellinen sokko testi siis.

Harmiksi täytyy nyt tähän jo heti aluksi todeta, että kaksi Virosta ostettua oli pilalla (korkki märkä ja maku sen mukanen). Näin ollen kaksi potentiaalista vaihtoehtoa rankkautui nyt ulos, vaikka ilmeisesti toinen niistä olisi "kunnossa olevana" ihan hyvää (tämä kommentti kaaso E:ltä, joka kertomansa mukaan juo paljon kuohareita ;) ).

Maisteltavina olivat siis Rigas Medium Dry (1), Ballet Demi Sec (2), Rocca dei Forti brut (3), Jeanmaire cuvée brut (4) ja Rigas brut (5).

Ulkonäöllisesti kaikki oli melko saman värisiä, eli aika vaaleita. Ja nuo Rigasit oli nyt sitten ne pilalle menneet, joten niiden arvioita on turha käydä läpi. Muiden kohdalla tuli sen sijaan tällaisia kommentteja:

2. "Raikas, makea", "Liian makea", "makeahko", "makea" . Mausta kyseisen skumpan keskiarvosana oli 3,3.

3. "Turhan parfyyminen", "neutraali, raikas", "vähän mitään sanomaton, neutraali", "liian kuiva", "hajuton, mauton, neutraali", "ei maistu, vetinen", "perus kupliva". keskiarvo 2,6.

4. "Neutraali, mauton", "mukavan tasapainoinen", "Paras, kivat kuplat", "kiva loppu" ja keskiarvo: 3,7.

Niin keskiarvollisesti siis oikea skumppa voitti, mutta omaan ja varmasti myös pohjalaasen mieleen vaikutti tieto siitä että se on oikeaa skumppaa. Ja sitä ei ole vara tarjota vieraille :P Jos minun tai pohjalaasen mielipidettä ei laskisi, lemppariksi nousi siis nro 2. Tässä tosin näkyy se, että kyseisen puolesta liputtaneet olivat enempi makeista skumpista tykkääviä. Kuivista tykkäävien mielestä se taas oli sitten ihan liian makeaa.

Harmittaa kyllä vaan se tosi paljon, että nuo kaksi oli pilalla ja sekös vasta saa miettimään, että mitenkäs sitten sen laita kun häihin ostetaan isoja määriä.. Eli nyt hyvät ja huonot kokemukset olisi erittäin kalliita, mitä tulee viinien ja skumppien ostoon etelä naapurista.

Hihii

Ekana kiitos ihanista kommenteista tuohon pukutuskailuun. Kyl se puku sitten varmaan jossain vaiheessa löytyy :)

Ja toiseksi JEE vihdoin koitti viikonloppu, kun meikäläinen saa ihanat kaasot + bestmanin ja lauantaina myös seremoniamestarin, kaikki saman katon alle! Tiedossa siis tosiaan puvun sovittelua ja pientä askartelua, "skumppatastingia" ja ennenkaikkea tutustumista, koska nämä ihanaiset ihmiset kun eivät toisiaan kovin hyvin vielä tunne. :)

Eli ensi viikolla toivottavasti on luvassa vähän tiheämpää postaustahtia, kun on taas mistä postailla :) Kivaa syksyistä viikonloppua hääsuunnitteluiden tai ihan vaan tunnelmointien ja rentoutumisten (tai töiden) parissa!

Konkreettisia askeleita

Siellä varmaan ihmetellään, saako tämä morsian otettua yhtään konkreettista askelta kohti helmikuussa juhlittavia häitä. No en saa! Tai tottakai ihan viimetipassa sitten, mutta täytyy nyt myöntää ihan reilusti, että aika hiljasta on ollu häärintamalla viimeaikoina (ja pistän sen ihan puhtaasti tän taloprojektin piikkiin). Mutta kuulkaa lauantaina otetaan järjettömän iso konkreettinen askel kohti häitä, kun meikäläinen ja ainakin kaksi (toivottavasti myös kolmas) kaaso suuntaa kaupunkiin koltun sovitukseen. IIKS!

Siis masentaa suoraan sanottuna jo nyt ihan etukäteen, kun tiedän, etten tuu näyttää missään mekossa siltä, kun haluaisin. Meinaan ei oo kauheen tehokasta ollu tämä meikäläisen kutistumisprojekti (ja siihen ei viimetippa auta). Huoh. No ehkä negatiiviset tunteet pitäisi sysätä syrjään, koska muuten en iki maailmassa löydä pukua.

Kuva

Mitä sitten haluan puvulta? No en yhtään tiedä! Muuta kun sen että todennäköisesti haluan olkaimet tai pienet hihat tms eli toisin sanoen puvun kanssa olisi hyvä voida käyttää kunnon rintaliivejä, joissa on olkaimet. En meinaan usko että maailmasta löytyy pukua, joka saa maan vetovoimalle selkeästikin periksi antaneen kuppikokoni nousemaan kovinkaan korkealle navan ylä puolelle (jos ei lasketa kunnon tiukkaa korsettiyläosaa, jonka kanssa ei voi ryhti antaa periksi milliäkään)..

En myös lainkaan ole varma haluanko edes valkoista pukua, mutta sen tiedän, että kokeilla ainakin haluan. Ja pelkkää kiiltävää satiinia puku ei saa olla..

Vaan jospa sinne sovitukseen menisi sittenkin ihan avoimin mielin, ei asettaisi ennakkoajatuksia tai -oletuksia (negatiivisia tai positiivisia) ja lähtis vaan viettämään ihanan häähömppäpäivän ihanien kaasojen kera.

Sounds like a plan girls!

Väriteema ajatuksia reilun vuoden takaa

Kun tämän hääbloggailuni saavutti vuoden merkkipaalun, rupesin ihan tosissaan miettimään, miten meikäläisen mieli on muuttunut tässä näinkin lyhyen ajan kuluessa. Ja ehkä edellinen postaus värikkäistä karkkikartioista palautti mieleeni yhden hyvinkin näkyvän mielipiteen muutoksen.

Ihanan värikäs ja mielenkiintoinen kimppu! Kuva

Herkkuja kaikissa ihanan kirkkaissa väreissä. Kuva

Reilu vuosi sitten unelmieni häiden värimaailma näytti kirkkaalta, tai no, suorastaan räikeältä pinkkeine, oransseine ja limen vihreine sävyineen. Tosin, silloin olin myös ihan 110% varma, että meikäläisen häitä tanssitaan kesähelteellä, mieluiten heinäkuun lopussa tai elokuun alussa.

Ja miten olisikaan ihana valikoida just sellasia kukkia kun silloin tuntuu hyvältä, koska käytännössä mitkä vaan värikkäät ja kirkkaat kukat sointuisivat tähän värimaailmaan. Kuva

Fiilistellääs vielä hetki tätä väriloistoa..

Koko bloggailuhistoriani suosikki inspiraatiokuva. Kuva

Värikäs, mutta samalla suloinen kimppu. Kuva

Kokosin väripaletin oikein aikoinaan.. Kaaso E nämä näkikin, mutta muille kaasoille asti tämä ei ehtinyt esitettäväksi.. 

..lienette kuitenkin samaa mieltä siinä, että tuo paletti sopii paremmin kesään ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen kuin hieman ehkä harmaaseen talven hämyyn..

Kerta kiellon päälle.. Kuva

Kartiot rusetein

Tein joskus jo melkein vuosi sitten askarteluinnostuksissani nipun tällaisia räikeän värisiä, vielä räikeämmän värisillä ruseteilla koristeltuja kartioita karkkibuffamielessä.

Olin jo ihan kokonaan unohtanut nämä, mutta sitten muuton yhteydessä ne tupsahti taas esille ja siitäpä se ajatuksen hauduttelu sitten lähti liikkeelle: Mitä, jos tekisikin häihin tuolla tyylillä (mutta aivan eri väreillä) karkkikartiot, joihin sitten irtokarkkikaupassa totaalisesti sekoavat (tätä pääsin taas todistamaan tiistaina työporukan leffaillan tienoilla) aikuiset saavat lapata namusia..

Tosin, tuon kokoisiin kartioihin uppoaa helposti tosi paljon nannaa.. täytynee testailla vähän pienempiä, ihan vaan siltä varalta, ettei tartte häitä varten alkaa karkkitukkuriksi.

Nämä kartiot on muuten tehty aiemmin esittelemistäni poiketen suorakaiteen muotoisista palasista. Jos haluaa isot kartiot, helpoimmalla pääsee kun ostaa korttipohjia ja taittelee siitä. Jos ei hahmotu tällä suorastaan ylitsepursuavan monisanaisella selostuksella, ei hätiä mitiä, laitan ohjetta sitten kunhan kokeilen niitä käytännössä meidän "väreillä".

Kukkia muistoksi

Olen pähkäillyt vieraslahja-asiaa jo aikaisemminkin (kokonaisen postauksen verran täällä, macaroneja karkkien sijaan täällä, yrttejä keijukaisen häihin), mutta katsottuani ihan lemppari lifestyle ohjelmaani (eli Strömsöä tietysti) + bongattuani ohjelman yhdestä osiosta jotain tuttua, sai vieraslahjaehdokkaiden lista yhden uuden ehdokkaan joukkoonsa. Eikä kyseessä ole todellakaan mikään kallis lahja, vaan pakkauskustannuksia lukuunottamatta täysin ilmainen.

(Kehä)Kukan siemeniä kauniissa pussukassa!

Meidän pihan kulmassa oleva villiintynyt kasvimaa on aika lailla kauniin oranssien kehäkukkien valtaama, joten kukkien siemenet olisi ihan omasta takaa, kunhan ne vaan jaksaa kerätä ja seuloa ötökät pois seasta.

Pussukkaan sen sijaan voisi käyttää kaunista paperia, jota muutenkin käyttäisi häiden paperitavarassa.

Jokainen saisi oman pussukan kukkasen siemeniä ja voisi kylvää ne itselleen mieluisaan paikkaan. Tosin, sitten aloin miettiä, että kaikillahan ei ole mahdollisuutta kylvää näitä siemeniä mihinkään.. Mutta toisaalta, ei nuo meidänkään kehäkukat liian nuukia ole kasvamispaikkansa suhteen, ovat meinaan vallanneet pihakasvijätteille tehdyn kompostin...

1-v.

Huih, melkein pääsi livahtamaan ohi se tosi seikka, että tänään tulee tasan vuosi kuluneeksi ensimmäisestä savolaisen morsiamen häähöpötyksestä! Tai onhan sitä tietty hypetetty häitä jo ennen tätä, mutta näin blogipuolella häähömpötyksiä on nyt siis kasassa (tätä postausta lukuunottamatta) vuoden ajalta 188 kappaletta. Ja niissä, jos missä, näkee meikäläisen mielen ailahtelut erilaisten tyylien jne suhteen.

Mutta sitähän tämä parhaimmillaan on, ajatusten ja valtaisan ideatulvan jäsentelyä. Ja kaikkein parasta on tietty, että joku lukee ja ehdotomman iso plussa se, että joku kommentoikin joskus. Kiitos :)

Näin savolais-pohjalaisen naimakaupan synttärien kunniaksi ajattelin paljastaa teille yhden aika valtaisan ison seikan meidän häistä. Tai no, en tietty tiiä onko siellä ruudun toisella puolella kukaan edes hitusta miettinyt tätä, nimittäin meidän juhlapaikkaa.

Vaikka useaan otteeseen olen täällä heitellyt ilmoille maalaisromanttisiin häihin (mielestäni) kelpoja ideoita, on meidän juhlapaikka jotain aivan muuta...

Kuvat

Akatemiatalon juhlasali. Se se on, harvinaisen yksimielinen valinta hääpaikaksi.

Kuva

Kuva

Olen niin innoissani.. ja enää alle puoli vuotta aikaa!!

Kiharaisia nutturoita

Olen oikeastaan kokoajan ollut sitä mieltä, että hiukseni (siis nämä kuivat kaksihaaraiset koppurat, jotka roikkuu päänahassani) tulee olemaan häissä kiinni. Miksikö? No siksi, että nämä eivät ole mitenkään hirmusen hyvä kuntoiset, en usko että kiharat pysyisivät siisteinä auki (tai siis koko auki oleva kampaus ylipäätään) ja mulla menee aina, siis ihan aina jossain vaiheessa päivää hermo auki oleviin hiuksiin.

Siispä nuttura se on ja mitä enemmissä määrin silmääni miellyttää kiharainen, ehkä hieman sekainen nuttura. Yhden nätin nutturan joskus tänne linkkasinkin, oli jotenkin tosi mun tyylinen.

Mutta ehkäpä kampaus kaipaisi jotain pientä koristusta. Ja koska keskitalvi ei ole ehkä se paras ajankohta oikeille kukille, täytynee harkita jotain muuta. Ja, koska meikämorsiamessa on pikkusen harakan vikaa, niin mikäs sopisi paremmin, kuin pieni kimallus nutturan koristuksena?

Koska en itse koe tiaraa itselleni sopivaksi, sijoittaisin blingblingit ja helmet mieluiten siis kampaukseen hiuskoruna. Ja kuten edeltävässä virkkeessä käy ilmi, sekoittaisin siis strassien tai kristallien tai mitä lie ne tekotimantit onkaan, sekaan ihan reippaasti helmiä, koska, no, meikäläinen vaan tykkää helmistä niiden hohdon, yksinkertaisuuden ja vaalean sävyn takia (nimimerkillä helmikorvakorut 24/7 korvissa).

Kuva

Kuva

Kuva

Ja mitä tulee tuohon kampauksen kiharuuteen, kuten näkyy, meikäläisen bongailemissa esimerkkikuvissa yhdessä nutturan ulkopuolelle jäävä osuus on melkoisen siloinen, yhdessä taas kuohkean kiharainen ja kolmannessa jotain siltä väliltä. Mikä näistä sitten houkuttaa meikäläistä eniten? Tuo jotain siltä väliltä, eli vaaleissa hiuksissa oleva vaihtoehto. Sen sijaan en ole ihan varma tuosta nutturaosuudesta tai oikeastaan siitä, että nutturasta roikkuu hiussuortuvia.. Nutturana ehkä tuo vaaleampi ruskea on siis mun mieleeni.

Ja mitä hiuskoruun tulee, kahdessa vaihtoehdossa olisi potentiaali ja yksi sen sijaan on ehkä ihan vähän liikaa meikäläisen makuun.. Tuo kaikista isoin ja eniten helmiä sisältävä meinaan (helmi-rakkaudesta huolimatta).

Täällä taas

Jokseenkin venyi pitkäksi tuo hiljaiselo, mutta päivässä ei tunnit ole yskinkertaisesti riittäneet kaikkeen, joten koneella istuminen on se minkä jätin vähemmälle, ja näin ollen valitettavasti myös hääintoilubloggailun. Ei sillä, konekin on ollut vasta pari päivää kytkettynä seinään ja nettiin..

Mutta täällä sitä taas ollaan, böndellä, mutta edelleen naimisiin menossa. Ja nyt toivon mukaan, kun taloruljanssi on saatu uomiin, alkaa tapahtua ja vähän vikkelään, mitä häihin ja etenkin niiden valmisteluun tulee. Kunnon polkaisu persauksille tulee parin viikon päästä viikonloppuna, kun saadaan kaasot ja bestman ja mahdollisesti hetkeksi aikaa myös seremoniamestari saman katon alle tutustumaan toisiinsa.

Sitä ennen pitäisi kenties keksiä jotain askartelupaskartelu hommaa, jossa apukädet voisivat tulla tarpeen, kun nyt kerta kaikki kaasot saan seurakseni. Ei sillä, olen kyllä jo etukäteen heille infonnut, että aika paljon varmastikin teen ihan ittekseni, sellanen "Minä itte pappilan musta sika" kun oon (en tiedä ootteko koskaan kuullu tota sanontaa?).

Mutta sitä tulin lähinnä nyt ilmottamaan, että blogi heräilee taas pikkuhiljaa bloggaajan muuttokoomasta.

Ps. Tollasii muuten löyty kolme isoa puskaa takapihalta.. oksia kerätty kuivumaan mahdollisesti esim häätilan eteishallin tai wc:n somistukseksi. Anoppi keräsi omastaan myös. Sitten kun vielä sais ne säilymään helmikuulle asti varisematta!