torstai 28. helmikuuta 2013

Pinkki kimppu

Jatketaan pinkkiä väriteemaa vielä hääkimpun muodossa. Itselle tulee eittämättä ekana mieleen pinkistä kukasta gerbera, joka oli pitkään yksi ihan mun lemppari kukkasista. Kuvia selatessa, sitä sitten kuitenkin löytää vaikka ja millä mitalla muitakin kukkavaihtoehtoja kyseisessä värissä, joten pinkin ujuttaminen kimppuun ei ole varmasti millään muotoa ongelma. Sen sijaan oikean sävyn valitseminen/päättäminen voi olla jo muutaman ajatuksen vaativaa puuhaa. En tosin tiedä ajatteleeko kukaan muu näin, mutta mun mielestä ainakin pinkistä tuntuu löytyvän sinertäviä ja punertavia/oranssihtavia vaihtoehtoja. Ja kaikkea siitä väliltä siis.

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Viliseekö teilläkin pinkkiä nyt ihan tosissaan silmissä? No osahan noista voi olla tietokoneen värisäädöistä ja kuvan värisäädöistä riippuen enemmnä punertavia ja osa violetihtavia, mutta mun verkkokalvoilla ne näyttää kuitenkin enemmän tai vähemmän pinkeiltä. Meikäläisen kukkatuntemus on varsin huono, mutta aikas monesta kimpusta tuntuu löytyvän daliaa (korjatkaa jos oon väärässä) ja onpa joissakin sitä gerberaa ja ihan ruusuakin. Jotakin liljan tyyppisiä kukkia tuntuu myös löytyvän, mutta tosiaan mun kukkatuntemus on todella huono, joten en tiedä onko noissa jotain muitakin ruusulajikkeita kuin se mun mielestä perinteinen tai jotain pionilajikkeita tms. Näyttäviä ovat kuitenkin, etenkin vaaleaa morsiuspukua vasten.

Vaan saa sitä pinkkiä pilkettä vähän hienovaraisemminkin kimppuun, vai mitäs tykkäätte valkoisten orkideojen sekaan lykätyistä, vähän kuin liukuvärjätyistä kalloista.

Kuva

Trooppisiin fiiliksiin vie tämä räikeän pinkkiä sisältävällä liljalla (?). Jälleen korjatkaa, jos olen tunnistanut täysin väärin, mikä on enemmän kuin todennäköistä. Mutta lilja tuosta siis tulee mieleen.

Kuva

Jos pinkki on kuitenkin vähän liikaa morsiamen makuun suurena yksityiskohtana kimpussa, voi väriteemaa toteuttaa hienovaraisemmin vaikkapa ihan vaan muuten valkoisen kimpun koristeeksi laitetulla korulla.

Kuva

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Pirteä pinkki

Kevään tullen kummasti alkaa mieli kummasti lämmetä voimakkaille väreille. Yksi häissä melkoisen suosittu räsikyvämpi väri taitaa olla pinkki/fuksia/miksi sitä nyt haluaa kutsua. Ja mikäs siinä, kyseiseen värimaailmaan kun saa upeita kukkia ja väriä siis jo pelkästään kukkavalinnoilla.

Kuva

Pinkki näyttää etenkin tosi kivan raikkaalta ja pirtsakalta, kun sitä on ripoteltu sinne tänne muuten suht valkoista yleisilmettä värittämään. Etenkin tämä alla oleva kuva, jossa on pinkit lautasliinat (?) näyttää varsin särmältä.

Kuva
Kuva
Kuva

Jotenkin hieman "aikuisemman" ja hillitymmän version taas on saanut aikaan käyttämällä shampanjan väristä pöytäliinaa ja ripottelemalla pinkkejä terälehtiä koristeeksi. Rock-parille sopinee pinkki ja musta yhdessä, koska siinä on jollain tapaa mun mielestä vähän rock-asennetta.

Kuva

Pehmeämpää tunnelmaa saa aikaiseksi pinkin ja korallin yhdistelmällä. Ne näyttää sopivan oikein näpsästi yhteen, varsinkin jos pinkin sävy (en sitten todellakaan osaa puhua väreistä niiden "oikeilla" nimillä) on enemmän punaiseen ja oranssiin kuin siniseen tai violettiin taittava.

Kuva

Loppuun vielä muutamia väripilkkubongauksia, jos haluaa tuoda pinkkiä omiin häihinsä muuten(kin) kuin kukissa.


Voin muuten vannoa, että viime kesänä tämä tyttö oli takuu varma siitä, että häiden väriteemasta löytyy jo esitellyn oranssin lisäksi pinkkiä ja keltaista, josta myöhemmin omia ideoitaan.. Nyt on kuitenkin mieli tainnut muuttua värimaailman suhteen.

Rautalangasta väännetty

Kuva

Kun näin tämän rautalangasta väännetyn rakkauden, palasi vahvat muistot mieleen, liittyen tämän savolaisen ja sen yhen pohjalaasen alkutaipaleeseen. En nyt muista olenko täällä maininnut asiasta, mutta mehän siis tavattiin netissä vuonna yksi ja kaksi, kun irc-galleria oli irkkaajille, ei herutusteineille. Ja me siis "tavattiin" jutellen irkissä (ei siellä galleriassa, vaan irkissä oikeesti). No sinnikkyys palkittiin meikäläisen osalta ja pohjalaanen alko lämpenemään ja sain vaiheessa kuvan, johon kommentoin pohjalaasen olevan "hot" (huom, olin teini tuolloin!). Pohjalaanen ei ottanut sitä uskoakseen, joten kysyin täytyykö rautalangasta vääntää. Ei uskonut vieläkään, joten minä tyttöhän otin ja "rautalangasta" väänsin ja pistin koukerot postiin. Muutamaa päivää myöhemmin sain kuvan, jossa pohjalaanen oli viritellyt tuotokseni paidankaulukseen kiinni :)


Olin melkein unohtanut koko asian kunnes muutama vuosi sitten kävin läpi paperikasoja (pohjalaasen luvalla) ja löysin kaikki kirjeet, kortit yms jotka ikinä olin sille lähettäny. Ja myös tuon rautalankaväännöksen. Se säästi sen :) "Tottakai mä sen säästin" totesi pohjalaanen ja voitte arvata itkee vollottiko tää tunteellinen savolainen. Ihmeellistä meinaan mieheltä, joka inhoaa hamstraamista ja heittää kaiken "turhan" pois.

Meillä siis todella väännetään välillä asiat rautalangasta, mutta rautalangat säästetään muistuttamassa asioista.  Että sellasta. Ei muuta.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Pikkupiltit

Ottaako avosylin vastaan vai pyytääkö ystävällisesti jättämään kotiin. Kas siinä vasta pähkäilyä. Lapset ovat ihania ja niiltä tulee parhaat jutut. Ja tavallaan lapset kuuluu häihin, onhan kyseessä perhejuhla. Mutta toisaalta varsinkin iltaa kohden meno voi äityä ylikierroksilla juoksemiseksi ja kiljumiseksi, jolloin saa sydän syrjällään pelätä pikkuvieraiden turvallisuuden puolesta, vaikka vanhempiensa vastuullahan ne juhlissa toki ovat. Ja sitten kun virta on jupstu pois, alkaa itkupotkuraivoväsyt, jotka ei sinällään ehkä haittaa muita vieraita tai meitä, mutta vanhempiensa hermoa kyllä voivat viedä ja latistaa heidän juhlatunnelmaa ja pahimmillaan pakottaa poistumaan paikalta unipuulle ennen aikojaan.

Kuva

Ja sitten on se alkoholipuoli. Suoraan sanottuna en toivo altistavani muiden (enkä tulevaisuudessa omianikaan) lapsia näkemään aikuisten alkoholillista juhlahumua. Tokihan toivon että vieraamme osaavat käyttäytyä, eikä kukaan vedä övereitä, mutta ikinä ei voi mennä takuuseen asiasta ja lasta ei pidä altistaa turhaan humalaisen aikuisen vaikutuksille.

Siispä olemme miettineet, jos pitäisimme "lapsettomat" juhlat. Ainakin tällä hetkellä muutenkin meidän juhlien tyyli on menossa enemmän aikuisten juhlien suunnalle, jolloin ne voisivat olla turhan puuduttavat riehakkaille pikkupilteille. Ja haluaisin todella, että aikuiset, nekin joilla sitten jälkikasvua on jo siunaantunut, saisivat nauttia "rauhassa" illasta, ilman, että täytyy junailla syömisiä, toimia viihdyttäjänä ja tehdä mahdollisesti kompromissi kotiinlähtöajan kanssa.

Kuva

Karsiiko lapsien kotiinjättö sitten vieraita? No mahdollisesti, mutta loppujen lopuksi meidän ystäväpiirissä on ihan yksi kaksi äiti/isi-statuksen saanutta, joten ystäväpuolella asian suhteen ei tulisi ongelmaa (nyt sitten varpaat ristiin, vuodessa kun ehtii sikiämään hyvinkin). Sukulaisissa sen sijaan löytyy niitä, joilla perhe on jo kasvanut yhdellä tai useammalla piltillä ja siitähän ne ongelmat sitten alkaa, kun sukulaisten tulisi jättää se oma kullannuppu viikonlopuksi toiselle puolelle maata. Parhaassa tapauksessa tuon kotiin jätettävän mukulan toiset isovanhemmat on kutsuttu mukaan juhlimaan, joten hoitopaikkavaihtoehdot juuri vähenivät. Mutta toisaalta, jos he todella haluavat tulla ja hoitopaikka järjestyy, uskoisin vanhempien olevan jopa tyytyväisiä omasta ajasta ja kenties häiden virittämän romanttisen tunnelman jälkeen hotelliyö kaksin.. en jatka lausetta. :D

Ja sitten vielä se, että loukkaantuuko joku. Joo, tiedän, ettei pitäisi ajatella, mitä muut ajattelevat, koska kyseessähän on MEIDÄN päivä MEIDÄN kustannuksella. Jos joku vetää herneen syvälle hengitysteihin niin antaa mennä vaan (jos herneen nenään vetäjä on lapsi, suosittelen kyllä, että vanhemmat kiikuttaa muksun lääkäriin), todennäköisesti kun niitä herneitä menee pussillinen muutenkin, kun joudutaan niin rajusti karsimaan sukulaisten määrässä ja jättää osan kutsumatta.

Että sellasia mietteitä. Pohjalaaselle tämä on päivänselvä juttu, hän on ollut kokoajan sillä kannalla, ettei kutsuttaisi lapsia. Itselle suurin pohdinnan aihe on ollut se, jääkö joku tärkeä ihminen tulematta sen takia. Tosin nyt olen alkanut olemaan sillä kannalla, että lastenjuhlia keritään järjestää myöhemminkin, sitten kun on itsellä niitä mukuloita (sittenhän ei olekaan muuta kun lastenjuhlia). Joten nautitaan nyt siitä että me ollaan kaksin ja juhlitaan meitä kahta, aikuisten kesken.

btw, jos kuitenkin kutsuttaisiin lapsia, haluisin ehdottomasti tollasen leikkinurkan niinkun tuossa yhdessä kuvassa :)

Mites teillä on ratkaistu lapsiasia? Onko joku kuullut kritiikkiä (omakohtaista tai muilta pareilta kuultua), kun on pyydetty jättämään lapsoset kotiin?

maanantai 25. helmikuuta 2013

Karkkikärry ja muita herkkubuffa ideoita

Eipä ole aikoihin tullut vastaan kuvapainotteista "real wedding"-postausta, jossa ei olisi ollut muodossa tai toisessa karkkibuffaa, niin kuumaa kamaa se tuntuu olleen menneenä vuonna jotta.

Kuva

Yksi ehkä erilaisimpia ideoita oli selkeästikin morsiamen lempi herkuista koottu, muuhun värimaailmaan sävytetty karkkikärry.

Kuva
Aika viekas idea. Mikäli kärry tosiaan on liikuteltavissa, voisi sitä hyvin säilyttää kahvituksen alkuun (tai milloin karkkibuffa nyt aukeaakaan) asti piilossa vierailta. Kätevää etenkin, jos vieraissa on paljon pieniä sormia, jotka eivät malta pysyä oksupoksuolollakaan peloteltuina poissa namukipoilta. Mainittakoot tähän, että allekirjoittaneella on varsin pienet sormet..

Ja mitäs tykkäätte tästä rouheasta ja wanhahtavasta puulokerikosta?

Kuva

Blogeja selaillessa panin merkille (kuten varmaan kovin moni muukin on laittanut), että kauniilla lasipurkeilla, harkituilla väriyhdistelmillä (eli siis namut valittus ulkokuoren, ei maun perusteella) ja sinnikkäällä asettelulla saa varsin komioita irtokarkkiholistin painajaisia aikaan.

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Ja mikä ihanaa, karkkibuffat eivät ole enää vain karkkibuffia vaan kokonaisia herkkubuffeteja cup cakesien, cakepopsien, donitsien, macaronien ja whoopisien (miten ikänä kirjotetaankaan) kanssa. Nams! Sokerihumala, I'm all yours! Ja kuten näkyy, koristeluissakaan ei säästellä.

Kuva
Kuva
Ja jos ei vanha kansa niin oo namiloiden perään, niin pikkuleivät kelpaa niillekin. Todellinen kahvi-herkkubuffet siis. Sopii myös leipomista rakastavalle parille tai niille, jotka haluavat herkkubuffetin, muttei ylisokerisia lisäainepommeja.

Kuva

Sokerihuurteena marmeladin päällä, ihanan suloiset ja käsin koristellut pussit namien hamstrausta varten. :) Sweet!

Kuva
Taisin sokerihumaltua pelkistä kuvista. Piristävät kummasti tälläistä köhäisen jälkipöpöilyiltapäivää. Niin ja tuleeko meille karkki- tai herkkubuffet? Todellakin!

ps. nyt saatavilla myös popcorneja ;)

Kuva


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Aurinkoinen pipipäivä

Mitä saadaan kun lykätään morsiamelle flunssa, sunnuntai-iltapäivälle pilvetön taivas ja television olematon ohjelmatarjonta? Tylsistynyt morsian, joka päättää testata karkeasti sitä kattauksen suuntaa, jota on vähän miettinyt. Niin ja ihan ekana ennenkun näätte kuvia, pyydän huomioimaan etten jaksanut silittää liinaa, aitoja kukkia ei just nyt ollut käden ulottuvilla (saatikka oikean värisiä), lautasliinat on vaan isoimmat ja neutraaleimmat, jotka satuin löytämään jnejne.


Ajatuksen pohjana on kynttelikkö, johon saa nätisti kruunukynttilät niin, ettei näköyhteys vastapäätäistuvaan kärsi. No minulta löytyy yksi halppis kynttelikkö, kolmihaarainen sellainen. Todellisuudessa haluaisin sellaisen viisihaaraisen ja vähän tukevamman oloisen (siis oikeissa unelmissa, joissa ei budjettia tunnettaisi, haluaisin kristallikyntteliköt). Kynttelikköön sipaisin pitsinarulla (siis sellaisella joka nyt sattui kaapista löytymään) "pöytänumeron" eli tässä tapauksessa tuollaisen adventtikynttilän numerokoristeen.


Koska kynttilät tulevat korkealle, ajattelin sitten, että kukkien tulisi olla matalalla, taas niin, ettei ne ole näköyhteyksien häiriönä. No kotoahan ei siis löytynyt muuta kuin nuo räikeän pinkit tekokukkaset, mutta idean hahmottelu tässä lienee se pääpointti, ei se väri. Todellisuudessa siis haluaisin ainakin tällä hetkellä valkoisia kukkia.

Lautasliinojen taittelun kanssa olen ihan urpo ja sain aikaan kaksi jotain sinnepäin olevaa hahmotelmaa. Toisessa hahmotelmassa (siis onneksi on olemassa ihmisiä jotka sitten osaa oikeesti ne liinat taitella) yritin saada aikaan taskun, johon saattoi sujauttaa ohjelmaa/menua imitoivan valkoisen korttitaitelman ja tarvittaessa myös ruokailuvälineet. Toisena vaihtoehtona taittelin vaan liinan paketiksi "ohjelma-menun" alle.


Niin ja ihan pohjallahan on siis (törkeän ryppyinen) valkoinen pöytäliina, jonka päällä pitsikaitaliinaa markkeeraa pitsihuivi.

Hmm.. paljon on tuossa vielä kehittelyn varaa, ja ehkä sitten kuitenkin halajaisin jotain näyttävämpää ja runsaampaa... Ehkä.. Tuossahan on muuten se, että kynttelikköä ei ihan jokaisen vieraan väliin tulisi laitettua, vaan ehkä joka kolmannen jälkeen (?) tai esim kahdeksan hengen pöytään keskelle pöytää ja sitten yhdet tuikut tms ja sitten pienet kukat jokaisen kohdalle vähän niinko tässä ihan älyttömän hienossa havainnekuvassa:

Joo, oli tylsää. Mutta sainpahan vähän vahvistusta sille, että ajatusta tosiaan täytyy kehittää ja testailla oikeilla elementeillä hyvissä ajoin.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Löytöjä pöytien numerointiin

Nettikauppoja selaillessa olen törmännyt muutamiin aika hauskoihin tuotteisiin, joita voisi käyttää, tai joista voisi poimia ideoita pöytien numerointiin.

Amanda B:n verkkokaupasta bongasin nämä söpöt kannut ja purkin, joihin on maalattu numero kylkeen. Numeroita tosin löysin sivuilta ainoastaan kolmoseen asti, joten mikäli ei tee piiiiiitkiä pöytiä ei näistä ole kovinkaan pitkälle iloa.

Kuvat

Idea kuitenkin on sen verta hauska, että voisihan sitä soveltaa tuunaamalla kannuja itse. Maalaisromanttiseen henkeen sopisi vaikkapa tämä emaloitu kannu Ikeasta, jonka kylkeen sitten voisi jotenkin koettaa saada tarttumaan maalia tai sprayta (en tiedä kuinka onnistuu ja kestääkö).

Kuva

Jos keraamisen kannun haluaa, on mielestäni ainakin joskus jostain Tokmannillta tms löytynyt posliiniastioita joihin voi sitten itse maalata mieluisan kuvion. Tai voihan sitä vaikka lasikarahvin kaulaan kiinnittää nauhoin tagin, jossa pöydän numero tai nimi on.

Samalla idealla voisi jatkaa maljakoiden kanssa ja etenkin nyt ne, jotka aikovat käyttää esim lasipurkkeja ja metallipurkkeja kukkamaljakoina, onnistuvat varmaan helposti lisäämään pöytänumeron niihin, jos niin haluavat. Metallipurkkeihin voisi muuten poratakin numerot, jos siis haluaisi käyttää purkkia tuikkukippona eikä maljakkona..

Jos häihin tulisi vain neljä pöytää, voisi hyvin napata adventtikynttilöiden somistukseen tarkoitettuja numeroita talteen tai käyttää jopa numerokynttilänjalkoja.

Kuva

Itse löysin kynttilänumerot joulun jälkeisestä alesta ja täytyypä sanoa, että kyseisien numeroiden ideaa voisi soveltaa niin, että saisi numerot useampaankin pöytään. Peltisepän taitoja omaava voi leikellä sopivia paloja metallista ja maalata numerot siihen.


Vintagea henkivät numerokoristeet saisi varmastikin tehtyä myös itse, jos sattuu jostain löytämään sopivankokoisia peilimosaiikkipaloja. Mikseipä numerot voisi maalata johonkin muuhunkin lasikoristeeseen..

Jos haluaa päästä helpoimmalla, voi ostaa vaikkapa valmiita puukirjaimia tai -numeroita. Niitä tuntui löytyvän ainakin Sinellistä ja tokihan niitä kirjaimia on sisustusliikkeissäkin. Ja jos ostaa Sinellistä tai muusta askarteluliikkeestä, voi figuureja huoletta koristella omaan teemaan sopivaksi.

Kuva

Onhan niitä ideoita varmasti vielä vaikka ja mitä, esimerkiksi työkaverini häihin ovat miettineet kivaa, maalaisromanttista ja vähän erilaista ideaa pöytänumeroinnissa, mutta en halua tuota ideaa täällä huudella ennenkuin hänen häät on pidetty..


torstai 21. helmikuuta 2013

Pakkoko se on niin perinteinen paikkakortti olla?

Varsinkin kun vaihtoehtoja on muitakin. Mitäpä jos länttäisi morsiusparin nimen sijaan vieraan nimen lautasliinaan tai kirjaisi paikan suoraan pöytään?

Kuva

Rouheasti maalaisromanttisissa häissä voisi erinomaisesti käyttää huolittelemattomia kangaslautasliinoja, joihin joku kauniilla käsialalla olisi kirjoittanut sen vieraan nimen, kenen paikasta on kyse. Saisipa vieras kivan "kiitoslahjan" mukaansa. Mietippä miten hauska idea se on, varsinkin jos vieraana on perheitä. Saisi koko perhe kerralla nimikoidut lautasliinat. Ehkä ei niin rouheissa häissä lautasliinat lienee syytä huolitella ja voisihan käsityöihminen sitten vaikka kirjailla langalla nimikirjaimet lautasliinoihin. Taatusti persoonallista ja jokaista vierasta ajatellen tehtyä.

Kuva

Rouheeseen häätunnelmaan sopii myös voimapaperi pöytäliinan korvikkeena ja siihen suoraan kirjattu "paikkakortti". Vaatinee jonniin verran mittanauhan käyttöä, että saa nimet kohilleen ja aikaa ja jaksamista, että jaksaa jokaisen nimen siististi kirjata. Mutta ei taida voimapaperi ainakaan vielä olla paljoa käytetty idea häiden kattauksessa. Mutta ehkä rapujuhliin pienemmässä mittakaavassa..?

Jos edelliset ideat on liian työläitä, voisi seuraava idea vaatia vähemmän aikaa.

Kuva

Eikös nuo tagit ole nyt jokseenkin muodikkaita? Miksei siis merkkaisi niillä jokaiselle vieraalle oman paikan kiinnittämällä tagin tuoliin. Eipähän veisi paikkakortti tilaa pöydässä.

Itselle kelpaisi mikä tahansa näistä ideoista, mutta ehkä tosiaan tuota voimapaperijuttua en ihan häihin asti veisi. Grilli- tai rapujuhlissa aion kyllä kokeilla. Mitä todennäköisimmin tulen kuitenkin ainakin vakavasti harkitsemaan ja ehdottamaan pohjalaaselle paikkakortin liittämistä yllätyksettömästi lautasliinan ja ohjelma/menulehtisen kanssa samaan nippuun liitettäväksi.

Mites siellä ruudun toisella puolella, onko tulossa jotain erilaisempaa paikkakorttien sijoittelu meininkiä?