tiistai 19. maaliskuuta 2013

Hulluna hortensiaan

Kyl se on nyt vaan niin, että tämä savolainen on rakastunna sellaseen kukkaan kun hortensia. Mitä enemmän olen siitä kuvia nähnyt, sitä syvemmäksi on rakkaus käynyt. Ja tämä oli kuulkaa salamarakkautta, vaikkakaan ei rakkautta ensisilmäyksellä.

Ehkäpä ensimäisen kerran iskin silmäni tuon hennon, mutta jotenkin silti vahvan kasvin hauraaseen kauneeteen eräänä loppusyksyn kirpeänä pakkasaamuna anoppilassa muutama vuosi sitten. Kukinto on selkeästi jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta silti se sinnikkäästi pyrkii hehkumaan heleän pinkkinä tuon ohuen sokerimaisen kuuran alla.


No, mutta siis mitä enemmän olen hortensiaa nähnyt hääblogeissa ja valokuvaajien blogeissa, sitä enemmän olen siihen rakastunut. Jotenkin se on niin eleetön, mutta silti voimakkaan näyttävä, kestävä ja samalla hauraan oloinen, pehmeän värinen, mutta silti värikäs. Ja jollain tapaa tosi romanttinen.

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

Väreissä omia suosikkejani ovat aivan hitusen vaaleanpunaiset tai valkoiset.Vaan toisaalta onpahan aika villi tuo spraymaalattukin versio, tehosteena. Ilmeisesti osan kukista voi sitten kuivattaa muistoksi (pölynkerääjäksi) juhlien jälkeen, mikä on sinällään kiva. Ainakin anopillani on tosi näyttävänä ja nättinä säilyneitä hortensioita kuivattuna maljakossa.

Hortensiarakkauteni meni muuten niin pitkälle, että sidotutin kolmikymmentä täyttäneelle kälylleni L:lle kimppuun hortensian, hempeän vaaleanpunaisen tietenkin. Kaverikseen se sai neilikkaa ja ruusua.

Saas nyt siis nähdä tuleeko meidän häihin hortensiaa, vai syrjäyttääkö joku toinen kukka paikan sydämessäni ennen helmikuuta..

ps. Eilen muuten oli tämän blogin 100 julkaistu postaus. Meinas mennä ihan huomaamatta kyseinen rajapyykki yli.. Höpinöitä on siis riittänyt, ja häihinkin on vielä aikaa, joten eiköhän parikin sataa saada ennen helmikuuta 2014 rikki.. ;)

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Juhlatunnelmia wanhaan henkeen

Huh, vieläkin vähän hapottaa viikonlopun kolmikymppiset. Enkä nyt tarkota mitään alkoholista johtuvaa hapotusta vaan ihan puhdasta väsymystä. Mutta kyllä se oli sen arvoista. Juhlakalu oli onnellinen ja vieraat viihtyivät, miljöö upea ja saatiinpa kevättalven auringonsäteiden luomasta pehmeästä valaistuksestakin nauttia.

Ohessa muutama tunnelmakuva teillekin.


Juhlia vietettiin siis eräässä pohjalaisessa kaupungissa, vanhassa puutalomiljöössä, vanhassa puutalossa, joka nykyisin toimii museona ja kesäkahvilana. Siellä voi myös järjestää pienimuotoisia juhlia ja taloa hallinnoivan säätiön sihteerinä toiminut sympaattinen emäntä kertoi talossa vietetyn muutamia häitäkin. Ja mikäs siinä, jos haluaa häilleen vanhaa henkivän ja persoonallisen paikan. Tosin, koska tila on museo, en näkisi siellä mitään pohjalaisia ryyppäjäisiä, jotka eivät kuulemma ole mitään, ellei vähän olla painittu..

Tilassa oli lähestulkoot pelkästään vanhoja huonekaluja, siis ihan oikeasti tosi vanhoja. Niitä säätiö oli saanut lahjoituksena ja osa oli talon asukkien peruja. Samoin kahviastiastot olivat suloisen eriparisia ja eripuolilta lahjoituksina saatuja. Juuri sellaisia joista olen täälläkin joskus vouhottanut. Upeat puitteet juhlille siis.

Kyseessä olivat siis tulevan kälyni kolmikymppiset, joissa vieraita oli parikymmentä. Kyseessä on aivan erityinen neiti, valloittava persoona, joka todellakin sai näköisensä juhlat. Ruuat valmistuivat pitkälti appiukkoni ja pohjalaasen voimin (no minä tein salaatteja, sankari oli leiponut ja jotain salaatteja tuli tilattuna) ja koristelusta vastasi anoppi. Tai eihän tuo tila paljoa koristuksia vaatinut, niin persoonallinen ja komea oli tuo miljöö. Melkoisen kapeissa ruokapöydissä oli vain hennon vaaleanpunaisia ruusuja lappeellaan ja muutama vaalenavihreä kynttilä. Ja huomatkaa nuo ruusut kahvikupeissa, jotka sain ujutettua anopin mieleen ;) Ja ne toimi varsin mainiosti kyseisessä tilassa ja anoppi varsinkin tykkäsi niistä valtavasti. Yksi näyttävä elementti koristelussa ja kattauksessa oli myös juhlakalun itsensä kirjomat liinat (yksi näkyy toisiksi ylimmässä kuvassa).

Tämä kälyni, L, on muuten varsin innoissaan veljensä tulevista häistä ja minulle onkin valtavan tärkeää ottaa hänet mukaan tähän "matkaan". Varsinaisesti suuria vastuita en pysty hänelle nakittamaan, mutta pääasia, että hän saa olla mukana mahdollisimman paljon ja toivon hänen saavan todella kokea, että hän on saanut osallistua veljensä häiden järjestelyyn (omat häät kun häneltä mitä todennäköisimmin jäävät kokematta). Ja olen luvannut, että nyt kun hänen juhlat on ohi, voidaan alkaa puhua häistä. Näitä ennen kun en halunnut "varastaa" häneltä sitä hänen juhliensa valokeilaa.

Mutta niin, ei muuta tällä erää. Tiedossa työntäyteinen viikko, mutta toivottavasti ehdin välissä vähän rentoutua häähöpinöiden parissakin. Mukavaa alkanutta viikkoa siis itse kullekin!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pieniä ostoksia häitä varten...

.. tai no eihän noi mitään hää-välttämättömyyksiä ole, mutta jotain pientä kivaa silti liittyen aiheeseen :)


Eilen tosiaan kävin pika pyrähdyksen keskustassa tarkoituksenani etsiä pohjalaaselle ja itselle jotain päälle pantavaa huomisiin kekkereihin. Pohjalaaselle löysin kivan suht perus kauluspaidan ja kivan neuleen. Pohjalaanen vaan ilmotti, että neule lähtee takasin kauppaan, koska hänhän ei hipsterivaatteita käytä! Tässä tapauksessa neuletakki osoittautui pohjalaasen mittapuulla hipsterivaatteeksi koska siinä oli napit ja "kaula-aukko joka ulottuu napaan".. Puuh! No mutta pienen herneen nenään vedon jälkeen olen valmis myöntämään tappioni.. mutta varo vaan pohjalaanen, jonain päivänä olen ujuttanut haluamani vaatteet kaappiisi (aiemmin tällä viikolla ostetut housut välimaastosta farkut-suorathousut on jo saavutus itsellään, ei siis liikaa samalla viikkoa)!

Itsellehän en löytänyt mitään päälle pantavaa, kos ka hyvänä vaimomateriaalina käytin aikani rakkaani vaatetuksen etsimiseen ja sitten loppu aika.. Onneksi mekko on jo ostettu ja jakkukin siihen löytyy mutta olisin halunnut jotain uutta lisää! No ohimennen sain kyllä menemään Stockalla söpön summan rahaa meikkeihin (niin kenen pitikään säästää häihin???). Ja noihin kuvan tarrakoristeisiin, muistikirjoihin ja tietty noihin söpöihin laastareihin, jotka ehkä päätyy hääkäyttöön..
Se, mitä noista tarroista, nauhoista ja muistikirjoista syntyy, palataan siihen vähän myöhemmin. Sen voin paljastaa, että tuosta kalenterista meinaan tuunata itselleni taskukokoisen morsiamen tehopaketin!

Ai mikä älypuhelin ja goooggeli-kalenteri, jonka voisi jakaa kaasojen ja pohjalaasen kanssa...?


torstai 14. maaliskuuta 2013

Riisipaperilyhtyjä

Mikä on makuuhuoneen ainoana valaistuksena onnettoman hämärä ja epäkäytännöllinen, eikä yksittäisenä kovinkaan kaunis ilmestys, mutta isona ryhmänä (kesä)illan hämärtyessä (puutarha)häiden tunnelman takaaja?

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

Riisipaperilyhtyhän se. Niitä saa edullisesti jos jonkinlaisissa väreissä ja isoina ryppäinä ne ovat todellakin ihanan leikkisiä ja .. niistä tulee jotenkin satumainen ja vähän ehkä unenomainen fiilis kun ne leijailee päiden yläpuolella (siis varsinkin jos on onnistunut kiinnittämään ne huomaamattomasti). Niinkun nyt tossa ruskeasävyisessä kuvassa, jos yhtään pääsette käsiksi siihen mitä tarkoitan (joo, mulla on hassuja mielikuvia maku- ja hajumielikuvista nyt sitten puhumattakaan).

Kuva

Ja mitä tuleekaan tunnelmaan, jonka lyhdyt mahdollistavat illan hämärtyessä. No katsokaa itse. Eihän tuollaisessa tunnelmassa voi olla muuta kuin onnellinen ja hymyn täyttämä (ihan kuin sitä ei muuten hääpäivänään tuppaisi olemaan jos on puolisonsa saanut jne).

Kuva

Kuva
Ps. sori tuo sulkujen tuppaaminen joka virkkeeseen!

+ teidän pitäs varmaan saada aina lukiessanne taustalle nää musat mitä ite satun kuuntelee kirjoitus hetkellä , kun ne siivittää näitä mun mielikuvamaailmoja aina omiin sfääreihinsä ja jutuista tulee vähintäänkin.. outoja :D

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Huh "kiirettä"

Joo, onhan se naurettavaa, että meikäläinen valittaa kiirettä, kun ei ole jälkikasvua, valtavia määriä ylitöitä tai kalenteria harrastusmenoja täyteen buukattuna. Mutta siis silti en ole paljoa kotona ehtinyt koneella kääntyä, saati kovasti rakastamaani hääideoiden bongailua harrastaa.   Ihan vähän ärsyttää, kun ei oo ehtiny tähän hommaan ollenkaan paneutua ja rehellisesti sanottuna viime viikko mentiin pitkälti etukäteen kirjoitetuilla postauksilla... Mutta ehkä pieni etäisyys välillä tekee ihan hyvää. Muiden blogeja olen sentään käynyt joka päivä vilkuilemassa uusien juttujen osalta :)

Osaltaan meikäläisen koneella oloaikaa on rajoittanut ja kiireisenä pitää tulevana viikonloppuna koittavat kälyn (vai onko se nato, kun se on pohjalaasen sisko?) kolmekymppiset ja siihen liittyvät oheistoiminnat (lue: vaatteiden metsästys, tarvikkeiden/ruokien hakemista anopin puolesta ymsyms). Aikamoista soittelua, viimehetken muutoksia ja hässäkkää, vaikka kyseessä on alle kolmenkymmenen henkilön kekkerit. Mitähän se sitten on, kun vierasmäärä kolminkertaistuu ja juhlakaluksi valikoituu omanlaisensa hössöttäjä ja päällepäsmäri (niin siis minä)...

No nyt valittaminen sikseen ja kohti naamapyykkiä ja iltapuunauksia (liittyen aikaisempaan avautumiseeni liittyen naaman näppyläisyydestä yms), mutta sitä ennen oheinen kuva. Siinä on kaksi juttua jotka haluan meidän häihin: Tähtisädetikkuja "kunniakujaan" ja lämmintä turkkia/tekoturkkia morsiamen niskaan estämään totaalikylmettymisen.

Kuva

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Luonnon namibuffa

Loppukesän morsiamet huomio! Karkkibuffan voi oivasti korvata marjabuffalla. Naminami ja pikkuvieraiden vanhemmatkin kiittää (ainakin siihen asti, kunnes mustikat ja mansikat on liiskaantuneet pikkupilttien vaaleille vaatteille) :)

Kuva

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kippis!

Kohotellaanko teidän häissä maljaa samanlaisilla laseilla kuin vieraat vai onko tarkoituksena hommata parille ihka omat lasit? No meillä hommataan omat. Ihan näppärästi tämän päätöksen tein ilman Pohjalaasen mielipidettä.

Kaapista löytyisi jo yksi pari hieman erilaisempia skumppalaseja, ja kyseiset lasit olen ostanut meille joskus ystävänpäivän kunniaksi tms. Että jos ei mieluisia löydy, niin noita voisi hyvin käyttää.


Mutta koska olen ihan astiahullu, en taatusti laita pahakseni parin lasin kotiuttamista. Ja tässäpä näitä bongauksia taas vaihteeksi ;)

Aloitetaan näistä vaihtoehdoista, joita todennäköisti tulee käytettyä tasan sinä yhtenä päivänä ja no ehkä sitten kun tulee pyöreitä hääpäivävuosia vastaan. Kaikki kuvat on bongattu Now & Foreverin sivuilta ja niissä näyttäisi olevan jos jonkinlaista krumeluuria ja monissa myös mahdollisuus kaiverruksiin.


Jos jonkun noista malleista ottaisin niin varmaan nuo alhaalla oikealla olevat tai ylhäällä keskellä olevat. Mutta oikeastaan nuo ei ole ihan mun mieleeni, vaan valitsisin mieluummin jotain vähän ehkä monikäyttöisempää. Jos oikein käytännöllinen haluaa olla, valitsee sellaiset lasit, joita voisi sitten useamman kappaleen ostaa kaappiin myöhempää käyttöä varten. Lähtökohtaisestihan voisi nimittäin ajatella, että avioliiton taipaleelle mahtuu myös juhlahetkiä, joissa voi kilistellä. Kaksin ja isommassa porukassa.


Itseltä löytyy kaapista noita ylärivin keskimmäisiä laseja se puolitusinaa, joten en todennäköisesti kuitenkaan niihin päädy. Itseen ei juuri tällä hetkellä myöskään iske nuo jalallisen neliskulmaiset lasit, vaikka kotoa Essence-sarjan viinilaseja löytyykin. Maku on sitten niiden ostamisen muuttunut pyöreämmäksi.. Sen sijaan ylimmän rivin eka ja alimman rivin keskimmäinen ovat muotokieleltään ja eleganttiudellaan sen suuntaisia, että voisin hyvin kotiuttaa moisia tusinan kaappeihini (niin mihin, ei nykyisetkään enää mahdu astiakaappeihin). Haluaisin vielä nostaa esille nuo kaksi "jalatonta" lasia. Etenkin tuo Sukat makkaralla sopisi varmaan mainiosti kesäisen boheemeihin puutarhahäihin.

Mutta kyllä sitä ehkä sitten kuitenkin kaipaisi jotain vähän erilaisempaa, koska onhan se onnittelumaljakin sellainen hetki kun väen katseet ja kameroiden objektiivit on suunnattuna pariin ja yksityiskohdilla on väliä. Harmikseni en enää löytänyt mistään Riviera Maisonin skumppalaseja, joissa oli piiiiiitkä se jalka mutta ei sellasta läpyskää jalan jatkona. Siis en nyt yhtään tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan, mutta ne lasit oli just sellaset skoolailulasit, mutta niille ois pitänyt olla erikseen joku pidike sitten, koska ne ei pysy luonnollisestikaan pystyssä. No mutta siis pientä ekstraa on osassa alla olevista.


Tuo ripaus kultaa lasia kiertämässä on varsin juhlavan näköistä. Vintage henkeen sopisi tuo laakea Riedelin sampanjalasi. Omat suosikkini ovat kuitenkin nuo selkeästi korkeuksiin kurkottavat lasit, siroja ja ylväitä kun tuntuvat olevan. Eli siis ylärivin kaksi oikealta ja alarivin oikeanpuoleisin.

Tai sitten päädyn johonkin ihan muuhun, jos jotkin ihanat lasit sattuu kohdalle. Mutta niistä naruista niissä lasien jaloissa en kyllä oo yhtään varma... kai sitä voi ristiin juoda ilman sitäkin.