Siis meidän savolais-pohjalaisten häiden suunnittelu on nyt totaalisen pysähtynyt. Tai siis tottakai minä pyörittelen ideoita ja ajatuksia päässä jatkuvasti, mutta mitään konkreettista ei olla saatu päätettyä ja suunniteltua. Ja siihen on ihan tosi hyvät ja ymmärrettävät syyt. Pohjalaanen sen itse sanoi muutama päivä sitten: Nyt on ihan liikaa kaikkea yhtäaikaa. Hänellä on työssä enemmän kun riittävästi haastetta ja vastuuta ja tekemistä, auto päätti hajota (no nyt se on kyllä saatu takaisin) ja tähän päälle vielä läheisen ihmisen ensiviikolla häämöttävä suuri leikkaus. Olen siis suosiolla pitänyt suuni kiinni hääjutuista.
Tässä on vaan se ikävä puoli, että kun suuria asioita on pättämättä, on paha keskittyä niihin pienempien ja pohjalaaselle "vähäpätöisempien" asioiden suunnitteluun (siis ihan tosi, ei sitä voisi vähempää kiinnostaa minkälaisia kukkia tai kynttilöitä pöytiin tulee, kunhan ne on jossain määrin järkeviä eikä mitään sen mielestä yltiörumia tai liian kalliita).
Mutta toisaalta meikäläinenhän on menny kokoajan tässä omien häiden suunnittelussa enemmän tai vähemmän epäloogisessa järjestyksessä, että ei siinä. Sitä nyt vaan kaipaisi itse jotain konkreettista. No jahka kevät tulee kunnolla, täytyy istuttaa pohjalaanen penkkihin ja vaatia päätöksiä. Haluaisin kuitenkin, että se ihan itse on aidosti innostunut ja kiinnostunut. Mutta toisaalta, ymmärrän, että nyt sen ajatukset on tosi vahvasti muualla, niin sanotusti tärkeämmissä asioissa.
Tottakai naimisiinmeno on siis tärkeää pohjalaasellekin, mutta ei hääjuhlat ole niin tärkeä asia kuin toisen, läheisen ihmisen terveydentila tai vielä jokseenkin vaakalaudalla kiikkuva työura. Ja ymmärrän asian täysin.
Silti, en osaa olla jotenkaan lannistumatta ja turhautumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti