Unelmia hääpaikasta. Osa 6, muun maan mustikoita.

Vaan jos sittenkin pitäisi häät ulkomailla? Miettikää, Provencen laventeliniittyjen keskellä tai Toscanan kukkulanäköaloilla varustetussa villassa. Tai ehkä sittenkin romanttista auringonlaskua seuraten Santorinilla.

Kuva

Kuva

Jotenkin tuntuu, että olen enemmän ja enemmän alkanut haaveilemaan puutarhahäistä, jotka nyt jostain kumman syystä eivät ole ehkä se paras vaihtoehto näillä leveysasteilla (joo joo mennyt kesä leimaa vahvasti tätä mielipidettä), ainakaan ilman plan B:tä. Tosin eihän se taattua ole, etteikö ulkomaillakin voisi sataa...

Ja eikö olisikin ihana tulla vihityksi viinitarha taustana? Ei ihana merimaisemakaan olisi yhtään huono vaihtoehto.

Kuva

Mikäli päätyisimme pitämään häät ulkomailla, tarkoittaisi se toki vierailta hieman kukkaronnyörien hölläämistä. Tosin ei omien haaveideni mukaan lentolippujen hintaa enempää. Loppupeleissähän se olisi varsin kohtuullista, tulisihan vieraillemme kuluja myös kotimaassa matkustamisesta. 

Niin nyt sitten joku voi miettiä, että venytänkö budjetin sen verran hillittömäksi, että kaikille on hotellihuone vai passitanko vieraat johonkin murjuun jonka lattiat vilistää torakoita heti kun valot sammuttaa. Ehei, haaveilen ihan säädyllisen villan vuokraamisesta niin ja siitä, että itse häät pidettäisiin myös villalla. Rento ja lämminhenkinen tunnelma järkevällä budjetilla.  Eikä tarkoituksena ole rahdata kahta satapäistä sukua ja muutamaa tusinaa ystäviä aveceineen mukaamme, vaan kutsun saisi vain pieni valittu joukko. Ne jotka ihan aikuisten oikeasti haluamme olevan osa suurta päiväämme. 

Ihanaa, romanttista ja rentoa, kerrassaan täydellistä. Tai sitten saa sian säkissä, paikkaa kun tuskin pääsee katsomaan etukäteen ja voihan sitä muualla olla vähän rennompi meininki myös esim cateringin toimittamisessa. Toisaalta ei tarvitsisi hössöttää niin paljoa, hommata suuria määriä koristuksia ja jos kaikki ei mene ihan nappiin, ei se ole niin vakavaa, kun on vieraitakin vaan kourallinen. Ja koko kourallinen siis niitä jotka oikeasti tuntevat meidät, ne joille ei tarvitse esittää mitään.

Mutta olisinko sittenkään valmis luopumaan tähän asti aina haaveilemistani suurista sukuhäistä kaikkine pienine järjestelyineen ja koristeluiden ynnä muiden tykötarpeiden haalimisesta? Katuisinko myöhemmin? No, sitä ei kai voi etukäteen tietää. 

Unelmia hääpaikasta. Osa 5, Ja tamburiini soi

Kun poika nai oman kylän tytön juhannusaattona, on paikkana luonnollisesti kylän seurojentalo ja vieraslistalla koko kylä. Ehkä ennen niin. Tuo vanha romanttinen kuvaelma ei sovi tähän pariin ei sitten miltään osin: Kuten jo blogin nimi antaa ymmärtää, ei todellakaan olla edes naapurikylistä. Hääpäivän pohdinnoissa tuli mainituksi ettei häitä vietetä missään nimessä juhannuksena eikä vieraslistallekaan ole päätymässä kotikylien mummeleita ja papparaisia. Niin, eikä täältä Turkkusen seudulta ole vielä toistaiseksi googlailemalla löytynyt yhtään varteenotettavaa seurojentaloa juhlapaikaksi.

Ajatuksena seurojen talo on ihan mukava ajatus pitkälti jo edullisuutensa takia. Mutta nyt jostain syystä ei ole kohdalle osunut yhtäkään, jonka kuvat olisivat saaneet tämän morsiamen lämpeämään: vihreitä muovimattoja, oransseja muovituoleja, pinkopahvisia seiniä ja yksinkertaisesti jumppasalitunnelmaa! Voin oikein kuulla kuinka tamburiini helisee, kehärumpu soi ja tytöt kansallispuvuissaan ja otsanauhoissaan tanhuaa. Että kiitos, mutta ei kiitos.

nimimerkillä Ennakkoluuloinen hienohelma, joka sitten todennäköisesti kumminkin päätyy seurojentalolle kittaamaan tallinnasta rahdattua kaljaa (yök, en juo kaljaa) hääjuhlissaan... Sitä kutsuttaisiin karmaksi häntä kohtaan ken seurojentaloja haukkua uskaltaa.

Ei vaan kyllähän tässä maassa on varmasti kauniitakin ja hyvin hoidettuja seurojentaloja ja ajatuksena se on varsin hieno: talkoovoimin kyläläisten itselleen kyhäämä tupa, jossa voi vaihtaa kuulumiset, harrastaa ja kokoontua. Se nätti ajatus nyt vaan ei saa karkoitettua sitä vihreän muovimaton aiheuttamaa yökötystä..

Onko sinulla häät seurojentalolla? Ja nyt etenkin te, joilla on kauniita kokemuksia kauniista seurojentalosta lähellä Turun seutua, ilmiantakaa paikka! Olisi enemmän kuin paikallaan nimittäin oikaista tämän morsmaikun käsityksiä ;)

Unelmia juhlapaikasta. Osa 4, Kartanon herra ja Linnanneito

Jos isompien häiden telttaa varten tarvitsisi vähintäänkin kartanon tilukset, eikö olisi samantien kiva siirtää häät sinne kartanon puolelle. Ainakin jos on kylmä ja sateinen sää.

Kuva

Kuva

Kuva

Tai mikäli haluaa olla hieman suureellisempi, miksei siirtäisi häät samantien linnanmuurien suojiin?

Kuva

Sen verran mitä olen näitä Turun seudun juhlapaikkoja bongaillut, löytyy täältä ihan mukava määrä juhlakäyttöön vuokrattavia kartanoita. Löytyy Liedon Vanhalinnaa, Friskalan, Nautelan, Saustilan, Wiurilan ja Harjattulan kartanoa ja tukku juhlatiloiksi renoveerattuja pitsihuviloita, tai villoja Villa Volaxista Villa Promenadeen. Lisäksi on uudisrakennus joka kantaa kartano-lisänimeä, meinaan Kappelinranta. Ja jos linnanneito haluaa olla, voi Turun Linnassakin häitään tanssia.

Mutta jotenkaan en innostu ainakaan noiden vanhempien kartanorakennusten pohjasta ainakaan suurempien juhlien pitopaikkana. Jotenkin kun tuppaavat olemaan huoneita perätyste, jolloin osa vieraista joutuu väistämättä olemaan eri tilassa hääparin kanssa, ja saattaa jäädä ulkopuolelle osasta ohjelmaa. Ja jälleen, jos on kokemuksia tällaisesta, ovat tervetulleita.

Linna ei myöskään ole jotenkaan meidän näköistä, ehkä vähän turhan pröystäilevää enkä voisi kuvitellakaan pystyväni rentoutumaan kulttuurihistoriallisissa museotiloissa, kun täytyisi juhlia. Eli ei taida tulla meistä kartanonherroja tai linnanneitoja, ainakaan häiden puitteissa.

Unelmia juhlapaikasta. Osa 3, Sirkus on saapunut kaupunkiin

Ei sentään sirkus, vaan häät teltassa! Vaikka toisinaan sopivalla sekoituksella sukulaisia ja ystäviä kera edestakaisin juoksentelevien pikkuvieraiden, toiset alkoholin ja toiset sokerin humalluttamana, voi aikaansaada enemmän sirkusta kuin elegantteja häitä muistuttavia tilanteita.

Kuva

Kuva

Mutta ihan vakavissaan, puutarhahäät telttoineen voisi hyvinkin olla ihana ja elegantti vaihtoehto. Ainakin jos sää on kuin morsian (olettaen että morsian on aurinkoinen ja lempeä). Tämä morsian on ihan tosissaan alkanut haaveilla puutarhahäistä. Linnunlaulua, aurinkoa ja tilan tuntua. Ja jotenkin kesähäät ainakin tulisi viettää edes osin ulkona, tuppaavathan vieraatkin mieluusti olemaan pihalla jos siihen on mahdollisuus.

Mutta kenen pihalla? Ihan mihin tahansa nurmikentälle tai rannalle häätelttaa tuskin saa pystyttää, eikä ainakaan toistaiseksi itsellä ole sellaisia tiluksia, jonka nurmeen telttakehikot voisi iskeä. Voisin melkein väittää ettei moni mieti vakavissaan juhlateltan pystyttämistä esimerkiksi kerrostalon pihalle, jos ei sitten satu asumaan hyvin yhteisöllisessä naapurustossa. Pientaloalueilla sen sijaan kuvaan voivat astua hetkellisesti nousevasta melutasosta ja liikenteen lisääntyneestä määrästä närkästyneet naapurit.

Ja miten on vessahommien laita? Vaikka kuinka olisi talo maalla ja sitä myöten pihassa tilaa, haluaisiko sitä kuitenkaan ihmisiä jonottamaan pissalle oman talon pariin vessaan? Entä onnistuuko catering omasta kotikeittiöstä käsin ja pamahtaako sulakkeet lämpötiskin, äänentoiston ja valaistuksen yhtäaikaisesta käytöstä johtuen?

No, tämä on varmaan niitä järjestelykysymyksiä siinä missä ihan kaikki muukin häihin liittyvä.

Vierasmäärähän voi tässä ratkaista jo paljon: pienemmissä kesähäissä toimii varmasti mainiosti, kunhan vaan pitää mielessä varasuunnitelman, jos vaikka sattuu satamaan akkoja helemat korvissa. Niin ja muistaa infota vieraita varautumaan lämpöisillä vaatteilla ja jättämään ne kaikista terävimmillä piikeillä ja arimmalla materiaalilla varustetut kengät kotiin.

Kaiken kaikkiaan, ei suinkaan poissuljettu vaihtoehto hääpaikkaa miettiessä, tuo teltta nimittäin. Lisäksi olisi ihana laittaa omenapuun katveeseen lounge räsymattoineen, takorautaisine sänkysohvineen ja värikkäine tyynyineen. Illan hämärtyessä omenapuiden oksilla tuikkisi lyhdyt ja hämärän mukanaan tuomaa viileyttä karkuun voisi käätiytyä viltteihin ja huiveihin. Ja heinäsirkat sirittäisi. Romanttista, rentoa ja jotenkin.. Niin, katsokaa itse (kuvat nyt eivät ole ihan se mitä kuvailin, mutta lounge puutarhassa silti):

Kuva

Kuva

Kuva

Ei lainkaan paha. Vaan pessimisti muistelee mennyttä kesää.. en varmasti olisi osannut arpoa sitä aurinkoista viikonloppua ja häistä teltassa olisi tullut varsin viileä ja kostea kokemus. Eikä toistaiseksi itsellä sytytä yhtään senkään suhteen mihin sen teltan voisi pystyttää. Ehkä tarvittaisiin kartano tai linna tiluksineen..

Unelmia juhlapaikasta. Osa 2, Korkeaa & Persoonallista

Korkeus ja valoisuus luo mielestäni lisää tilantuntua, kun vastaavasti pisimpien vieraiden päitä hipova katto ja lähestulkoot olematon ikkunoiden määrä saa aikaan ahtaanpaikankammon, vaikka pohjapinta-alaa tilasta löytyisikin. Siksi olen vähän mietteliäänä edellisen juhlapaikkapostauksen muutamasta navetta rakennuksiin remontoiduista juhlatiloista.

Korkeuden lisäksi persoonallisuus on mitä mahtavin ominaisuus juhlatilassa, mikäli se tilan persoonallisuus sattuu sopimaan hääparin persoonaan. Aikani hääaiheisia blogeja ja etenkin hääkuvaajien sivustoja selatessani bingasin seuraavanlaisen hieman erikoisemman juhlatilan, kasvihuoneen.

Kuva

Lasikatto ja lasiseinät, ei voi olla pimeää edes harmaalla säällä.. Kuvan kasvihuone näyttää kyllä ihanan tunnelmalliselta ja persoonalliselta ja se voisi olla jossain määrin jopa saavutettavissa, sillä Turun seudulta löytyy juhlakäyttöön vuokrattava kasvihuone Harjattulan kartanosta. Ihan siisti vaihtoehto, mutta lieneekö se tukahduttavan kuuma aurinkoisella säällä?

Kasvihuoneajatus kyllä jotenkin vaatisi myös, no kasveja.

Kuva

Kuva

Pari undulaattia tai muuta tirppaa vielä ja vesilähteitä ja perhosia jajaja.. Ei vaiskaa. Mutta voisihan tuollainen kasvihuone olla vähän erilainen vaihtoehto ja silloin luonto olisi todella läsnä, mutta silti lasiseinien ulkopuolella, jos vaikka sattuu tulemaan vettä vaakatasossa.

Mitä muuten korkeaan tilaan tulee, me on käyty katsomassa tähän mennessä yhtä juhlapaikkaa, josta pidin osittain juuri sen ylös asti auki olevaan tilaan. Tai pidin siis ennen kuin menin katsomaan.. Paikka oli kyllä pitkään mun suosikki ja unelma hääpaikaksi, mutta valitettavasti petyin aika paljon paikanpäällä. Korkeutta pääsalin lattiasta kattoon oli riittävästi, mutta jonkinasteista keskeneräisyyttä paikassa oli havaittavissa ja se alkoi häiritä yhä enemmän ja enemmän vierailun aikana. Etenkin sulhasta listojen puuttuminen ja päällystämättömät betoniportaat tuntuivat hairitsevän ja paljon. Mutta monelle parille se tuntuu silti olevan se paikka jossa he haluavat häitään viettää, onhan se täällä Turun markkinoilla yksi niitä harvoja isoja yhtenäisiä tiloja, jos ei halua ihan VPK:n tilojen suuruudenhulluuteen lähteä tai vastaavasti jumppasalitunnelma ei innosta. Jumppasaleista lisää sitten joku toinen kerta..

Korkeisiin ja persoonallisiin tiloihin Turun seudulla palatakseni, miten olisi vanhan viinatehtaan meiningit Manillassa tai kenties pitsihuvilamainen tanssilavameininki Ruissalon kansanpuiston juhlasalissa tai Ruissalon suunnalla niin ikään sijaitsevassa Villa Romassa? No rakkautta nettituttavuuden perusteella ei ole vielä syntynyt, joten ehkä jatkan vielä selaamista. Ehkä tilantuntua loisikin tilattomuus...

Muuten, jos joku tätä sattuu lukemaan ja on ollut vieraana tai itse päätähtenä häissä joissain mainitsemistani paikoista, kokemukset otetaan ilolla vastaan. 

Unelmia hääpaikasta. Osa 1, maalaismaisemaa

Koska kaikki, siis kutakuinkin ihan kaikki meidän häiden osalta on vielä auki, ei kiellettyä haaveilla hääpaikoista. Koska teemakin on vielä hujallaan kun ellun kanat, olen päättänyt jakaa ideoita vähän eri teemojenkin mukaan... Aloitan reippaasti luonteikkaasta ja rustiikkisesta.

Kuva

Kuva + kuvaaja

Kuva

Kuva

Huomattavaa on, ettei rustiikkinen tarkoita tällä kertaa lannalta haisevaa ja nuhjuista, vaan tyylikkäällä tavalla maalaisromanttista. Puupalkkeja yms saa näkyä ja se on jopa suotavaa, mutta vastaavasti mäntypaaneliseinät eivät innostaisi. 

Noista kahdesta inspiraatiokuvien ladosta haluaisin nostaa esille tilantunnun, kiitos korkean katon. Ja etenkin alimman kuvan lankkulattia on jotenkin ihana. Sen sijaan vastikään ohi kiitäneen Suomen sateisen kesän, voisin sanoa, että ylimmän kuvan muuten kyllä ihanan harva seinälaudoitus voisi olla vähän, no ei niin kiva, vaikka tuo harva laudoitus onkin ihana piirre kuvassa, auringon siivilöityessä romanttisesti.

No inspiraatiokuvat sikseen ja pohtimaan löytyykö tällaisia paikkoja jostain alle 150 kilometrin säteellä Turusta?

Uudessakaupungissa löytyy lupaavanoloinen paikka nimeltä Kartanon Kankurit. Kuvagallerian perusteella puitteet maalaisromanttisuuteen on kohdallaan, mutta hieman arveluttaa tuo tilan ahtauden tuntu. Mutta tämä kommentti tässä vaiheessa kun en paikkaa ole nähnyt livenä, voihan se osottautua joksikin muuksi.

Seuraavana potentiaalisten kohteiden listalta löytyy Ihodessa sijaitseva Wanhapaikka. Tosin jälleen kuvien perusteella alan miettiä tilan ilmavuutta..

Maskussa Kankaisten kartano sen sijaan alkaa jo vaikuttaa kuviensa perusteella ilmavammalta. Hintaakin tosin löytyy ihan kivasti... 

Ehkä myös Kavalton tilalta löytyvällä Navetanvintillä saisi maalaisromanttisen fiiliksen kattoon. Samoin voisi sanoa Liedon Vanhanlinnan Puimalasta näin kuvien perusteella. 

Missään näistä paikoista en ole vieraillut, en edes vierailua sopinut. Haluan ehkä ensin päättää mille teemalle lähdemme häitä kasaamaan, ennenkuin käytän älyttömästi aikaa eri paikoissa ravaamiseen. Niin ja pitää kai ensin päättää se budjetti ja toivottujen vieraiden määrä, ne kun rajoittavat myös paljon paikkavaihtoehtoja.

Jos jollekin tulee jotain muita paikkoja teemalla maalaisromanttinen, mieleen, vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!

The Day

Meillä ei ole vielä mitään ehdotonta suosikki päivää tai muuten erittäin merkityksellistä päivää, joten päivävalintaan vaikuttanee enemmän se, mikä vuodenaika meitä miellyttää eniten. Seuraa siis eri vuodenaikojen (etenkin) hyvien ja huonojen puolien vatvomista.

Kevät

Jotenkin tuntuu luontevalta aloittaa vuodenaikojen vertailu keväästä, koska se jotenkin tuntuu niin uuden alulta. Ja sitähän se on, kun aurinko alkaa taas suomaan valoaan pidempään ja herättelemään lämpönsä avulla tällaisia vähän horrokseen vaipuvia yksilöitä saaden luonnonkin puhkeamaan kukkaan.

Ja siis nimenomaan tykkään keväästä sitten kun se lumen sulamisen aiheuttama kuravelli on kuivunut ja nurmikko on jo ainakin kertaalleen leikattu. Se kuravelli ei meinaan paljoo inspiroi häiden suhteen minun mielestäni. En kuitenkaan halua nyt väheksyä niitä, jotka pitävät häät kevät-talvesta. Mutta tosiaan, kevät siinä vaiheessa, kun linnut on pesimispuuhissa ja omena-, luumu- ja kirsikkapuut kukassa voi olla uskomattoman kaunis. Miten romanttista olisikaan, kun ulkovihkimisen jälkeen, kevään loppupuolella aivan kesän kynnyksellä, kevyt tuulenvire varistaisi kirsikankukkien ja omenankukkien terälehtiä onnellisen nuoren parin astellessa alttarilta vieraiden onnentoivotusten saattelemana. Hyrrr.. kevät tuuli kun ei vielä ole kesän lämmittämä..

Muita kevään plussia:

+ Ainakin alkukeväästä joidenkin paikkojen tilavuokra voi olla edullisempi, koska kyseessä ei ole vielä high season. Valinnan varaakin voi olla enemmän..

+ Vieraiden kalenterit eivät ole vielä täyteen buukattuna muista menoista

+ Pitenevä valoisuus kesää kohti mentäessä, mutta mahdollisuus illalla myös tunnelmallisuuteen hämärtyessä

- Talven jäljiltä kalman kalpeus

- Vielä viileät päivät ja illat

- Viime hetken kiireet ja stressit keskellä kiireistä työsesonkia (ehken rajoittunut mielipide, mutta kuitenkin..)

Kesä

Kun puut tiputtelee kukkansa, alkaa maassa olevat kukat ja pensaat kukkia. Ihanaa! Vehreää, lämmintä, valoisaa ja mansikoita! Etenkin lämpö ja valoisuus ovat mieleen, koska jotenkin tykkäisin että häissä voi olla myös ulkona. Tosin tämä kesä on osoittanut, ettei aurinko paista aina..

Loppukesästä ja alkusyksystä puita sitten koristavatkin kauniin punaposkiset omenat. Kauniita nekin. 

Ja plussia ja miinuksia:

+ Pitkään valoisaa

+ Lämmintä

+ Kukkiva luonto

+ Kauden tuoreet raaka-aineet (salaatit jne) 

- Kuumuus (tukala kuumuus)

- Sateellakin voi olla tukalaa kun on kuuman kosteaa ja sisätiloihin ahdettuna

- Korkeat hinnat

- Kaikilla on niin älyttömästi menoja muutenkin

Syksy

Ihanaa väriloistoa, tunnelmallisesti pimeneviä iltoja ja pehmeämpää auringonvaloa. Hyvällä tuurilla voi olla lempeän lämmintä ilman tuskaista kuumuutta, huonolla tuurilla sateisen koleaa.

Loppusyksystä yöpakkasen kimallekuorruttama luonto on aivan upea! Mutta se toki on vaan pienen hetken kestävä upeus.

+ Hinnat alkaa taas laskea ja valinnan varaa päivistä löytyä

+ Kesäkiireet on ohi ja häillä on oiva tilaisuus olla syksyn piriste

+ Ihanat kotimaisen sadon antimet

+ Kauniit viljapellot, eli potentiaalia maalaisromanttiseen teemaan

- Mahdollinen harmaus

- Hirvikausi, tarkoittaa että pohjalainen jättää savolaisen yksin viikonlopuiksi järkkäämään häitä

- Kylmä!

Talvi

Jos sattuu luminen talvi, voisi se olla mitä ihanin sesonki häille. Mikäli taas sattuu loskasää, no, sillon ei ole kaunista, ei sitten yhtään!

+ Pimeää, mikä mahdollistaa ihanan tunnelman luomisen tulen avulla

+ Sisällä ei tule ainakaan säästä johtuvista syistä liian kuuma

+ Hiljalleen satava lumi olisi romanttista

+ Aurinkoinen pakkassää on uskomattoman kaunis ja puhdas, koskematon lumihanki myös

+ Vähänkö olis ihana lähteä häiden jälkeen suoraan jonnekin lämpimään häämatkalle

- Sisällä, sisällä, sisällä

- Rajoittaa mun mielestä aika paljon pukeutumista

- Talvimasennus voi viedä mehut morsmaikun suunnitteluinnolta...

Yhteenveto

Mää en vaan osaa päättää!!! Pohjalainen ei tykkää mitenkään hirveesti kesästä ainakaan jos on kuuma. Itse taas en ole mitenkään älyttömän innoissani talvesta, koska tavallaan haaveilen ulkovihkimisestä tai ainakin kuvista ulkona. Tosin eihän se ole luvattua että esim kesälläkään niitä voisi ulkona ottaa..

Varmaa on kuitenkin vaan, että häät ei tule olemaan 

• Juhannuksena
• Joulukuussa (haluan keskittyä jouluhössötykseen)
• Muinakaan juhlapyhänä
• Meidän kihlapäivänä
• Meidän syntymäpäivinä
• Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona tai torstaina eikä ehkä sunnuntainakaan

Siihenhän jää sitten noin 40 viikonloppua karkeasti laskettuna... Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, ties vaikka päädytään pitämään häät joku kaunis maanantai!

Kolmen kopla

Aika, paikka ja budjetti. Kolmen kopla, joka ainakin tämän keltanokka-morsiamen mielikuvissa vaikuttaa hääsuunnittelussa ihan kaikkeen muuhun. Ja toisiinsa. Aika vaikuttaa paikan saatavuuteen ja hintaan, budjetti paikkavalikoimaan ja ajankohtaan. Paikka vaikuttaa budjetin riittävyyteen muiden osatekijöiden kannalta jne.

Tämän keltanokka-morsiamen mielestä nuo kolme kulkevat sitten aikalailla käsikädessä. Oikeastaan Tupu-Hupu-Lupu ketjua voisi vahvistaa Akulla, eli vierailla. Vierasmäärä vaikuttaa paikkaan, budjetti vierasmäärään jne. Itsestäänselvää.

No, meillä ei ole noista mitään päätettynä. Aikaa on hahmoteltu, budjettia myös ja vieraslistaakin vähän pohdittu, mutta mitään varmaa tai edes epävarmaa ei ole lyöty lukkoon. Ja en suoraan sanottuna edes tiedä mistä pitäisi aloittaa. Kaikkia kun ei voi samalla kellonlyömällä päättää, vaikka kuten aiemmin mainitsin, ne mielestäni ovatkin toisiinsa kytkettyinä.

Ehkä ylipäätään auttaisi jos olisi jokin kristallin kirkas visio siitä, millaiset avioitumiskekkerit haluaa. Niin ja sitten jos se toinen osapuolikin olisi samoilla linjoilla...

Koska tästä pohdinnasta ja pyörittelystä voi tulla piiiiiiiitkää tekstiä, olen siis päättänyt kuitenkin lohkoa ainakin nuo kolme osa-aluetta erillisiksi postauksiksi. Ja juu-u varmasti niistä asioista tulee kirjoteltua muutenkin kun nyt seuraavat kolme kertaa, mutta jotain pohjustus pohdintaa ajattelin nyt ensin tehdä. Ehkä siinä samalla selkiää ne omat toiveet ja haaveet.

Pää pyörällä ajatuksista

Vihdoin sain miehestä irti lupauksen häistä vuodelle 2014. Ok, aikaa on, mutta mitä nyt kokeneempien puuhista olen ymmärtänyt, sen kaksi vuotta voi erittäin vaivatta käyttää kaikenlaiseen häähössötykseen. Ja miksipä ei, lienee se suunnitteluosuus tässä tapauksessa, tai no minun kohdallani kyllä kaikkien muidenkin juhlien osalta, suuri nautinto koko häätouhussa. En sano että suurin, mutta merkittävä kuitenkin.

Siispä tovin jos toisenkin asiaa päässä pyöriteltyäni, päätin oikein ylös kirjoittaa näitä omia hössötyksiäni ja ajatuksiani. Ideoita ja "mää haluun, mää haluun"- päähänpinttymiä kun tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan enemmän kuin omiksi tarpeiksi, toivon tämän myös selvittävän ajatuksiani siitä, mitä todella haluan elämäni tärkeimpiin kuuluvalta päivältä. Ja koska juttua toivottavasti riittää, päätin laittaa alulle ihan pelkästään hääjuttuihin keskittyvän blogin, muista elämänalueista (etenkin syömäpuolesta) kirjoitan jo Lilyn puolella, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Toivottavasti saan jonkusen kommentin, ne kun voivat olla yllättävän tärkeitä, tuovathan ne erilaista näkökulmaa kuin mitä itse olen ajatellut. Eli ei muuta kun näistä sekalaisista pomituista ideoista jalostamaan yhtenäistä ja ihanaa päivää!

Kuvat poimittu matkan varrella eri blogeista, joten valitettavasti en ihan kaikkien lähdettä (jatkossa lupaan laittaa kaikkiin oikean lähteen). Pääasiallisesti kuitenkin täältä. (Hei, jos täällää on nyt jonkun muun palstan kuvia, ilmoitathan jos haluat sen poistettavan. Kiitos!)