(työleiri)Viikonloppu ei enää tulvivalla Pohjanmaalla

Huhheijaa, nyt on viikonloppu harrastettu hyötyliikuntaa oikein urakalla. Oltiin meinaan pohjalaasen porukoilla ja heidän ihanassa pihassaan riitti kieltämättä yks jos toinenkin tunti haravointia.

Ja mikäs siinä, kun aurinko lämmitti kasvoja ja palkkioksi sai niskahartiahieronnan ammattilaiselta :)

Kyllä kevät on ihanaa aikaa ja jälleen auringon maalatessa maisemaan upean valon ja tunnelman, sitä alkoi haaveilla juuri tähän ajankohtaa soveltuvista häistä. No onneksi pohjalaasen sisko jaksaa intoilla talvihäistä, niin ei tule kiusausta muuttaa ajankohtaa ;)

Ja hassua onkin, kuinka innoissaan siellä ollaan meidän häistä. Sitä tosiaan tuntee olevansa tervetullut perheeseen. Tärkeää <3

Sanoisinpa lisäksi, että mulla on anoppiini mutkattomat välit. Välissä toki hermoja kiristää ja erimieltäkin ollaan, mutta eikös se ole osa sitä kiintymystä ja luottamusta, että uskalletaan olla erimieltä. Niin tai näin, voin rehellisesti sanoa, että anoppi on ystävä. Suorastaan välissä ihmettelen, miksi joskus puhutaan niin siitä, ettei anopin kanssa voisi tulla toimeen tai olisi kamalaa jos anoppi tulee kylään.

Ehkä iso tekijä on myös anopin ja pohjalaasen välisessä suhteessa, pohjalaanen kun on aina ollut itsenäinen eikä mikään mamman helmoissa pyörijä. Tekipä muuten selväksi jo meidän yhteisasumisen alkukuukausina, että mamman ei tartte nyt sit sisustaa ja vaihtaa kukkamaljakoiden yms paikkoja, kun talon emäntä, eli minä, osaa kyllä homman (olin siis pahoittanut asiasta vähän joskus mieleni).

Nykyisin sitten kysellään toisiltamme mielipidettä sisustukseen ja vaatteisiin yms liittyen. Hyvä niin.