keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Syksyä lämmittävä oranssi

Kieltämättä paras terä syksyn sävyistä on jo mennyt menojaan, peittynyt jopa hetkellisesti lumivaippaan, mutta ajattelin silti jakaa pari bongaamaani inspiraatiokuvaa liittyen syksyisen oranssisävyihin.

Kuva
Kuva
Kuva

Itse olen jotenkin tänä syksynä tykästynyt oranssiin, varsinkin poltettuun oranssiin, eikä se olisi yhtään pöllömpi väri syyshäihin. Ja mikä parasta, lyhdyt pääsevät mitä parhaimmin oikeuksiinsa pimenevissä syysilloissa!

Kattauksen oranssit väripilkut, kuvat lainattu Indiskan sivuilta

maanantai 29. lokakuuta 2012

Lintusia

Jos ei lintuja pelkään, on ison pikkulintuparven poukkoilu taivaalla varsin kiehtovan näköistä. Viikonloppuna noita parvia tuli nähtyä useampikin, kun auringon valaisemissa puiden latvoissa notkui tilhiparvia lämmittelemässä, kunnes sitten Pohjalaanen läpsäytti käsiä yhteen ja fum, sinne lehahti parvet yläilmoihin. Varsin vaikuttavaa..

Vaikuttavalta näyttää myös oheiset lintuparvet:

Kuva
Kuva

Näissä parvissa ei ole salmonella tai lintunuha uhkaa, mutta paperihaavojen uhka sitäkin suurempi, ainakin morsiamen ja taittelutalkoisiin nakitettujen kaasojen kohdalla. Vaatinee monta iltaa, paljon suklaata ja kuohuvaa. Mutta kauniilta ne isoina rykelminä näyttävät. Ainakin näiden kuvien perusteella. Taidan kuitenkin vielä miettiä pari kertaa sopisivatko ne juuri meidän häihin, ennenkuin alan suinpäin askartelemaan..

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Jumalan kasvojen edessä vai maallisesti toimitettuna?

Kuva

Varmaan siitä asti kun olen pienenä tyttönä alkanut häistä haaveilemaan, olen haaveillut kirkkovihkimisestä. Enkä missä tahansa kirkossa, vaan mahtavassa ja suuressa oman kylän kirkossa. Kirkko häistä haaveilin vielä siinäkin vaiheessa kun siirryin savolaisesta pikkupitäjästä varsinaissuomalaiseen keskikokoiseen kaupunkiin.

Kun miettii omaa kotikylää ja Pohjalaasen kotikylää ja sitten tätä meidän tämänhetkistä asuinkaupunkia, niin ei voi sanoa kuin että komioita kirkkoja olisi tarjolla! Sekä oman, että Pohjalaasen kotikylän kirkot lukeutuu Suomen suurimpiin, joten tästä voidaan päätellä kahdella pikkuriikkisellä kylällä olleen enemmän kun tarpeeksi näyttämisen halua. No, jokseenkaan kumpikaan ei tällä hetkellä ole innostunut järjestämään häitä kotikonnuilla.

Turkkusessa (ja Kaarinassa) löytyy vaihtoehtoja kirkoksi sitten enemmän kun tarpeeksi: On hulppea Turun Tuomiokirkko, komea Mikaelin kirkko ja läjäpäin pienempiä vanhaa henkiviä kivikirkkoja. Tuomiokirkolle en lämpeä, alttarialue kun on niin tyhmästi erillään rahvaan penkkiriveistä. Mikaelin kirkko on varsin upeannäköinen, mutta ehkä kuitenkin vähän iso ja mahtipontinen siihen mitä me häiltämme haluttaisiin. Pyhän Katariinan kirkko on oikeastaan tämä meidän kirkko tässä ja varsin tunnelmallisen näköinen. Samaa tunnelmaa on Maarian kirkossa. Puukirkkotunnelmaa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä tarjoaa Paattisten ja Kuusiston kirkossa, kun taas modernimpaa ilmettä lienee tarjolla muun muassa Kaarinan ja Hirvensalon kirkoissa. Ja seurakunnan Kirkkoon.fi- nettisivuilta löytyykin sitten loput kirkot ja varsin kätevä kokoama juhlapaikkoja Turun seudulla.

Vaan, kun häät ei ole vaan minun vaan myös tuon Pohjalaasen. Hän pohtii tasaisin väliajoin, että joko vois kirkosta erota. Olen koettanut toppuutella ihan puhtaasti kirkkohäät mielessä, mutta nyt jotenkin ajatus kirkkohäistä on alkanut tuntua naurettavalta, varsinkin jos toinen "joutuu" kuulumaan kirkkoon parisuhteen virallistamisen takia.

Yksi vaihtoehtohan olisi mennä maistraatissa naimisiin ja sitten kirkossa toimittaa avioliiton siunaaminen, mutta itse en koe olevani niin uskovainen, että moiseen haluaisin ryhtyä, se on vähän niinkun kirkkoon tai maistraattiin, ei molempiin, omalla kohdallani. Toisaalta pelkkä "toimistovihkiminen" (huomatkaa ennakkoluulo) ei oikein houkuta.

Jospa siis siirtäisi vihkimisen johonkin neutraaliin paikkaan, vaikka puutarhaan tai rannalle.

Kuva

Kuva
Vihkijä sinnekin tarvittaisiin, joko sitten pappi tai maistraatista ja periaatteessa, mikäli pappiin päätyisi, no silloin menisin mieluummin sielä kirkossa naimisiin. Ja nyt aloin epäillä sitten sitä, että harmittelisin jälkeenpäin kirkkohäistä luopumisesta. Mutta kuten sanottua, en Pohjalaasta halua kirkossa pysymäänkään pakottaa vain häiden takia, sehän sotii sitä vastaan etten halua kellekään tuputettavan mitään uskontoa tai elämänkatsomusta. En edes sitä tapaluterilaisuutta.

Vaikeeta silti, vihkiminen on kuitenkin se toinen tärkeä osa häitä siinä missä juhlat on se toinen osa.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Runsasta mutta kevyttä

Just nyt mielikuva itselle täydellisestä hääpuvusta on jossain määrin runsas, mutta kuitenkin kevyen liehuva. Tarkoittaa varmaan useita kerroksia ohuita, nätisti laskeutuvia kankaita. Ylhäältä saisi olla tyköistuva, mieluiten aina vyötärölle saakka ettei tule raskausefektiä. Tai sitten siinä puvussa voisi olla jokin vyö tms koristus, joka katkoisi huhuilta siivet (jos alkoholillinen skumppa ei sitä tekisi).

Kuva

 Yllä olevassa on varsin ihana pieni värisävyjen leikki, ei siis lainkaan tylsä ja arkinen puku. Ja aikas ihana selkämys, jos vaan pystyisi noin avoselkäistä mekkoa käyttämään (öhöm, etumus tarvitsee kunnon tuen, silikooniläpyskäiset ei tule kuuloonkaan, luomuilusta puhumattakaan). Ohuet hihat on myös jotenkin suloisen näköiset ja säästäisi varmasti liialta allistressiltä ja olkaimettomien liivien kanssa temppuilulta.

Useista kangaskerroksista huolimatta, varsin kevyt yleisfiilis.

Alla oleva kuva sen sijaan saattaa mennä jo hieman liian muhkeaksi, vaikka ei sekään liian raskaalta näytä. Tykkään hyvin laskeutuvasta leikkauksestaja kietaisumaisesta yläosasta (sikäli mitä tuota yläosaa tässä näkee). Ehkäpä lähden siis seuraavaksi metsästämään vastaavanlaisia netissä esillä olevista mallistoista.


Kuva

Mielihän toki ehtii muuttua monen monta kertaa, mutta jotenkin itsestä tuntuu, että tuollainen keijumaisemmasta materiaalista valmistettu puku pukisi tätä 161 senttistä vartta huomattavasti paremmin, kuin jäykemmistä kankaista valmistetut satiiniunelmat. Ehkä se myös kuvaisi paremmin sitä mitä haluaisin olla: hieman huoleton ja leikkisä, samalla kuitenkin kypsä ja harmoninen, eteerisen kaunis ja maalaisromanttinen.

Pohjalaasen kommentti: "Joo-o. Hörhelömekko"
Minä: "Nii-in mutta kelpaisko sulle morsian tollasissa vetimissä?"
Pohjalaanen: "Jooo"
Minä: "Oisko tollanen parempi kuin sellainen satiinikermakakku?"
Pohjalaanen: "Joo, paljon parempi"


Yhtään en johdattelevasti kysynyt ja kerrankin oli samaa mieltä ;) (kunhan ei vaan hääpäivänä sanoisi morsiamensa pukeutuneen hörhelöön)

torstai 18. lokakuuta 2012

Punasta ja sinistä sekasin



Liilaa, violettia, luumua ja mitä lie lillertävää. Sinistä ja punaista eri suhteissa, eri sävyissä. Kirkkaana, melkein pinkkinä, tummana, melkein yön sinisenä. Väriskaalan tummemmat etenkin passaa mitä parhaiten syksyyn ja talveen, vaaleammat kesään. Tosin minun mielipiteenä on, että liiallisesti annosteltuna vaaleammista tulee valitettavasti mieleen My Little Ponit.

Ohessa kuitenkin jotain ispiraatiokuvia liittyen kyseiseen kahden perusvärin liittoon.

Kuva

Kuva

Varsinainen stereotyyppinen mielikuva kohdallani on, että mustaan yhdistettynä tumman violetista tulee jotenkin goottifiilis. Kenties olen joskus törmännyt mustan puhuvasti pukeutuneeseen goottityttöön, jonka raitasukkiksien joka toinen raita on tumman liila ja mustan rastapehkon keskeltä pilkottaa muutama violetiksi värjätty pötkilö.

Mutta valkoiseen yhdistettynä violetti voisi olla varsin raikaskin vaihtoehto. Vastaavasti keväthäihin voisi sovittaa vaalean liilan sävyjä komppaamaan syreenin ja laventelin kukintoja.

Kuva



Kuva


Hmmh.. My Little Pony... En vaan voi sille mitään, että tulee sellainen fiilis sitten kuitenkin, minulla kun oli tuollainen ylläolevan kuvan pöytäliinan värinen vaalean liila ponitalli.. kirkkaan turkoosinvihreillä aksenteilla...

Jos itse päätyisin violettiin, käyttäisin sitä mieluisti yhdessä elementissä. Kun pöytäliina on liila ja muu vaalea, ei tunnelma näytä yhtään niin ällöltä kuin ekana ajattelin sen olevan.

Kuva

Varsin raikkaan näköistä ja vihreillä aksenteilla varustettuna sopivasti maanläheinen ja syksyinen. Vielä raikkaampi vaihtoehto olisi lisätä muuten neutraaleihin sävyihin väripilkkuna liila, esimerkiksi kynttilälyhdyn muodossa.


Kuva

Ei paha ollenkaan. Jokseenkin hämmästyin omasta lämpenemisestäni violetille, joten innostuksissani selasin hieman nettikauppoja ja kyllähän sieltä löytyisi teemaan väriltään sopivia somisteita vaikka miten, ainakin näin syksyn aikaan.



Koristeita Pentikiltä


Kuvat lainattu Stocka, Indiska ja Ikea



Vaan päädytäänkö meillä johonkin violetin sävyyn häissä? No en todellakaan tiedä! Mutta en sanoisi tämän vaihtoehdon olevan kokonaan poissuljetunkaan, varsinkaan jos päädyttäisiin syksy- tai talvikauteen.

Pohjalaasen kommentti kun näytin oheiset kuvat hänelle: "Ei se olisi mulle mikään kynnyskysymys."

Niin, mites tuon nyt sitten tulkitsisi.. 

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ruususen pöydässä

Miksei heittäisi ruusut kattaukseen maljakon sijaan suoraan pöydälle?


Kuva

Aika suloisen näköinen idea, varsinkin hempeän vaaleanpunaisessa värissä toteutettuna. Ja mikä kontrasti rouhean maanpinnan kanssa!

Jos ei halua ruusujen puhkeavan kukkaan tekstiileissä aivain näin suurena pintana, voi ehostaa esimerkiksi istuskelualuetta samalla idealla päällystetyin tyynyin.

Kuva
Tosin vähän arveluttaa kaatuileeko lasit epätasaisella alustalla. Ratkaisu: Älä laske lasia :D

torstai 11. lokakuuta 2012

Täydellisen epätäydellistä eriparisuutta

Mitä jos rikkoisi vähän rajoja, kaivaisi kaappien kätköistä ne yksinäiset eripariset astiat ja loisi niillä persoonallisen hääpäivällisen kattauksen.

Kuva

Kuva

Kuva

Etenkin kahvikupeissa eriparisuus toimisi mitä parhaiten.

Jos maailma olisi täydellinen, koluaisin lautaset ja kupit kirppareilta yms, mieluiten vanhaa arabiaa jne. Ja hääbudjetti meni viheltäen astioihin. Mutta ajatuksena ihana. Ja voisihan sen arabiaa halvemmallakin toteuttaa.


Kuva

Mutta eikö sopisikin ihanasti vähän rustiikkiseen ja rentoon tunnelmaan? Ja vaikka ovat eriparisia, silti yhteen sopivia. Vaan ihan kaikki vanhakaan ei ole ihan tämän morsiamen esteettistä silmää hivelevää...

Kuva

Mitäs mieltä te olette sekalaisesta seurakunnasta kattauksessa?


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Miehen vika!

On on, tämä on ihan puhtaasti miehen vika että häät on tulossa. Ja se oli ihan puhdas vahinko, ei se ees yrittäny yhtään! Muutaman lasillisen jälkeen kesäilta teki taikansa, siinä ihan yllättäen väkijoukon keskellä pieni ajattelematon kurotus ja tsadam!

Se piruvie nappasi sen, jo kolmissa häissä heitetyn sukkanauhan!


Tästä vahingosta on nyt reilu viitisen vuotta aikaa ja askeleita seuraavaa heittokertaa kohti on otettu hitaasti mutta varmasti. Niin, että eihän sitä nyt naimisiin menemättäkään voi olla kun on kerta tollanen pitsinen taakka. (No ehkä me ihan muutenkin mentäs naimisiin ;) ). Vaikka ei tässä kuitenkaan sukkanauhan saamisesta seuranneena kesänä naiduksi ole päädytty.

Mutta se on varmaa, että heittää se pitää. Eihän sitä tekemättäkään voi jättää, menisi hyvä putki poikki.

Onko teillä käynyt tuuri kimppujen ja sukkanauhojen kanssa? Entä nakitetaanko teillä näillä perinteisillä keinoilla tulevien vuosien morsmaikkuja ja sulhoja?


tiistai 9. lokakuuta 2012

Hy-Hy-Hyrrä

Pirtsakan lapsekas koristeluidea:

Kuva

Kuva

Kuva

Varsinkin häissä, joissa on paljon väriä ja lapsivieraita, voisi olla suurikin hitti. Eikä liene vaikea tehdä, kun periaate näyttäisi olevan varsin joulutorttumainen. Ei siis muuta, kuin ihania skräppäyspapereita ostamaan ja askartelemaan!

Kuva

Kuva


Kuva

Vai tuleeko näistä sittenkin vähän vappufiilis?


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Jotain sinistä

Ehkäpä tässä voisi olla minun jotain sinistä. Sain Kalevala Korun Naisen ääni-riipuksen ylioppilaslahjaksi ja täytyy kyllä sanoa, että sille on ollut aivan liian vähän käyttöä, vaikkakin putsausta se vaatisi (kiitos ihosta irtoavan rasvan jne). Ja vähäisen käytön takia, se sopisi mainiosti tärkeän päivän kaulaan laitettavaksi.




Periaatteessa koru voisi olla myös jotain vanhaa, vaikkakin se on ainoastaan kuutisen vuotta vanha (onko siihen joku vuosi määrä milloin se jokin on riittävän vanhaa ollakseen jotain vanhaa?)




Nyt sitten vaan miettimään, millainen puku sopisi yhteen korun kanssa. Ainakin se vaatii tilaa hieman solisluiden alapuolella. Tätä voisi muuten täydentää saman sarjan korvakoruilla, että vinkvink vaan rakas!

Kuva


Niin, ne vieraat

Hyvähän se on haaveilla vieraskirjasta, kun ei vielä oikein ole käsitystä siitä, kenen ja kuinka monen siihe haluaisi nimensä kirjaavan. Voin ihan rehellisesti myöntää, että olen aina haaveillut isoista häistä joihin kutsutaan kaikki sukulaiset ja ystäviä. No, idea hyvä, toteutus ei niinkään. Omassa suvussani meinaan on vanhempieni sisarukset puolisoineen sekä serkut perheineen laskettuna melkein 100 henkeä, joten jo pelkästään siinä on varmaan keskivertohäiden verran porukkaa, jos siis kaikki tulisivat. Mieheni kuitenkin laittaa sukulaisten määrässä paremmaksi, onhan anopilla 13 sisarusta, kaikki anoppiani vanhempia, joten parhaassa tapauksessa mieheni serkuilla on jo lapsenlapsia. Taitaa miehen suvusta tulla jo reilusti yli sata henkeä. Että rapiat kaksi ja puolisataa henkeä, ei budjetti paukkus yhtään ei... Enkä kyllä ihan niin isoja häitä haluaisi, aiheuttaisihan se juhlan sujuvuuden kannalta varmasti paljon harmaita hiuksia.

Eli kaikkia sukulaisia ei millään voi kutsua, etenkään tuon väen paljouden takia (siihen kun olisi varauduttava, että kaikille on istumatila, vaikkei kaikki oikeasti tulisikaan, meinaan mitäs sitten jos tuleekin..). Ja toinen syy, miksei kaikkia sukulaisia halua kutsua, on se ettei yksinkertaisesti ole kaikkien kanssa tekemisissä, osaa serkuista en tunnistaisi vaikka kadulla tulisi vastaan.

Eli mikäs ongelma tässä on, senkun vaan alkaa karsimaan niistä joita ei oikeasti tunne. No se, että pelkään jonkun loukkaantuvan! Tiedän, että on tyhmää ajatella niin, koska minun ja mieheni hääthän ne ovat, meitä varten, ei sukulaisia. Mieheni ei sitä ongelmana nää, koska heillä ollaan niin selkeästi tekemisissä vain pienen osan sukulaisia kanssa tekemisissä ja anoppi itse on sanonut, ettei kaikkia todellakaan tarvitse kutsua.

Siis siltä puolelta homma ok, omalta puoleltani ei niinkään.. Meillä on jostain syystä oltu paljon enemmän tekemisissä isän puolen suvun kanssa ja serkkujen kesken on oltu lapsena paljon tekemisissä verrattuna siihen mitä äidin puolen serkkujen kanssa. Ikäerot äidin puolelta oleviin serkkuihin on myös sen verran huomattava ettei oikein ikinä olla oltu samoissa leikeissä. Ja osaa en edes tunnistaisi, jos tulisi tuolla turun toreilla vastaan. Siispä äitin puoleltahan se suurin karsinta tapahtuisi ja automaattisesti pelkäisin äidin reaktiota asiaan. Jotenkin mietin vähän ehkä turhaankin sitä, miltä äidistäni tuntuisi, kun hänen sisarustensa lapset eivät suurimmalta osalta olisi kutsuttuja, mutta isäni sisarusten lapsista paria lukuunottamatta melkein kaikki.

Karsimisongelmasta seuraisi myös se, että reippaasti yli puolet olisi "minun vieraita". Eikä se kuitenkaan ole tarkoituksen mukaista, kosk onhan ne meidän yhteiset häät, ei minun häät. Niin ja muistinko jo kertoa, ettei mieheni halua isoa häitä, hän kun ei tuppaa nauttimaan suuren joukon huomion keskipisteenä olemisesta.

Kiitos armaan muruseni, olen itsekin alkanut miettiä vierasjoukon rankkaa karsimista ihan tosissani. Minä, ikuinen jännittäjä ja höösääjä en varmaan pystyisi nauttimaan täysin rinnoin isoista juhlista, koska huolehtisin kokoajan homman toimimisesta. Lisäksi väkinäinen ja velvoitettu seurustelu ihan jokaisen vieraan kanssa olisi omalla tavallaan työlästä..

Aivan äärimmäisyyksin en haluaisi myöskään lähteä, koska pelkään jälkeenpäin harmittelevani etten saanut isoja häitä. Nyt siis täytyisi löytää se kultainen keskitie vierasmäärän suhteen ja sen suhteen ketä todella haluttaisiin häihimme. Ja se jos mikä on juuri nyt vaikeaa. Tätä vierasasiaa tulisi kyllä pyöritellä mahdollisimman pian tuon miehen kanssa, koska se vaikuttaa budjetin ohella tosi paljon siihen, missä häät pidettäisiin, yllätys yllätys.

Nyt te jo pidemmälle hääsuunnitteluissa edenneet tai häät jo pitäneet (ja ihan muutkin), miten te olette ratkaisseet kutsuttavien rajaamiseen liittyvtä ongelmat?




maanantai 1. lokakuuta 2012

Vieraskirja

Itsellä on hyllyssä kaksi vieraskirjaa. Toinen on valkoinen ja siinä on kullanväriset sivujen reunat, kannessa kultaisin kirjaimin "vieraskirja". Siihen ovat nimensä rustanneet rippi- ja ylioppilasjuhlieni vieraat. Eli alle kymmenen sivua käytetty.

Toisen vieraskirjan sivuilla seikkailee Mauri Kunnaksen Koiramäki hahmot. Se on Pohjalaasen siskon meille tuparilahjaksi ostama ja siinä on, no kutakuinkin yhtien tupareiden vieraat nimikirjoituksineen. Se on jotenkin tupannut unohtumaan tuonne hyllyyn.

Toisin sanoen, vieraskirjat eivät ole meillä mikään selailun kohde, mutta silti haluaisin kovasti jonkin muiston häissäni paikalla olevista. Nykyisin kai on enemmän tai vähemmän trendinä hoitaa ainakin osa vieraskirjasta Photo Boothin kautta, mutta itse en näkisi etenkään omia sukulaistätejäni irroittelemassa kameran edessä. Joten ei taida tulla meidän häihin sitä.

Yksi itseeni enemmän vetoava paljon ulkomaalaisista blogeista bongaamani vieraskirjaidea on sormenjälkitaulut.

Kuva
Kuva


Jotenkin ihana idea laittaa seinälle konkreettinen muisto elämän tärkeimmän päivän vieraista. Mutta sottaista. Sottamaton vaihtoehto on esimerkiksi alla oleva:

Kuva


Aika nätti tuokin, ja huomattavasti hillitympi.

Jos ei halua seinälle ripustettavaa vieraskirjaa, on ihana idea laittaa vieraat kirjoittamaan terveisiä ja avioliitto-ohjeita parille kortteihin, jotka sujautetaan johonkin laatikkoon. Tuon laatikon pari sitten voi avata esimerkiksi ensimmäisenä vuosipäivänä palaten suuren päivän tunnelmiin.

Ja sitten vielä se paljon käytetty vieraskirja, eli valokuva-albumi parista, jonka sivuille vieraat nimensä raapustavat.

Että mikäs laitetaan teidän häihin? Vai joku ihan jokerivaihtoehto?

Meillä ei vielä olla ihan niin pitkälle mietitty, mutta tämän hetken suosikki omalla kohdalla on tuo jo jokseenkin perinteiseksi muodostuneeseen valokuva-albumijuttu tai jos oikein askarrella haluan, vieraskirjapuu (ei siihen sormiväriversioon).

Money, Money, Money

Nyt on tullut listattua varmaan teidän kyllästymiseen asti eri vaihtoehtoja juhlapaikaksi ja silti en koe olevani tippaakaan fiksumpi asian suhteen Ja paljon paikkavaihtoehtoja jäi myös puuttumaan. Kuitenkin loppupeleissä sen, valitseeko tämä pari ulkomaat, kartanon vai työväentalon tai jotain siltä väliltä, riippuu ihan himpun verran vaan tuosta budjettipuolesta. Tyyli on se, jota voi muokata ja mukauttaa, samoin väkimäärä, mutta budjetti on kyllä sellainen tekijä ettei sitä voi rajattomasti muokata oman mieltymyksen mukaan. Se vaan on vähän niin, että palkkaa tulee tietyn verran ja siitä menee jokunen osa muihin menoihin ja elämiseen ja sitten voidaan ruveta katsomaan mitä siitä vähäisestä lohkeaisi häihin laitettavaksi. Näin siis meillä, kun ei olla kultalusikka persauksissa synnytty eikä haluta maksattaa häitämme vanhemmillamme.

Voi varmasti kuullostaa varsin hurjalta, ettei meillä vielä ole juurikaan varoja häitä varten säästettynä, muutamia satasia lukuunottamatta, mutta eiköhän sitä saada tiukalla kurilla kasaan. Saahan moni lyhyemmälläkin "varoitusajalla" säästetyksi oman budjettinsa mukaisen summan. Eihän siinä muuta ole, kuin että myönnytyksiä tulee tehdä, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Budjetti on varmasti myös yksi isoimpia asioita, joka saattaa aiheuttaa hmm varsin värikästä keskustelua tässä häätouhussa näin niinkun minun ja sulhasen välillä, se kun ei voi ymmärtää miksi joku käyttäisi käytetyn auton verran rahaa yhteen päivään ja sitä myötä muiden ihmisten syöttämiseen ja juottamiseen. Nii-in tottahan se on, osalla siitä rahasta minkä saisi noin vain uppoamaan häihin, saisi varmasti paljon muutakin hommattua.

Budjetti on siis ehdottomasti tehtävä tai homma lähtee lapasesta, ainakin tämän morsion shoppailuinnostuksella. Karkeasti laskettuna meidän budjetti tulee olemaan varmaan jotain 1000 euron ja 10 000 euron väliltä, ihan riippuen meidän säästämisinnosta. Mutta ajan myötä lupaan valottaa sitä lopullista budjettia ihan rehellisesti. Nyt vaan ei voi yhtään vielä tietää mitä mikäkin maksaa, vaikka blogisiskot sitä onneksi omissa hääblogeissaan enemmän tai vähemmän avaa tällaisille noviiseille.

Mitään mahtipontista budjettia häitä varten ei kuitenkaan ole tulossa, jossei nyt lotossa voiteta miljoonia (varsin pieni todennäköisyys kun ei lottoa). Mutta rajallinen budjetti, kekseliäs morsian. Toivottavasti!