 |
| Kuva |
Yllä olevassa on varsin ihana pieni värisävyjen leikki, ei siis lainkaan tylsä ja arkinen puku. Ja aikas ihana selkämys, jos vaan pystyisi noin avoselkäistä mekkoa käyttämään (öhöm, etumus tarvitsee kunnon tuen, silikooniläpyskäiset ei tule kuuloonkaan, luomuilusta puhumattakaan). Ohuet hihat on myös jotenkin suloisen näköiset ja säästäisi varmasti liialta allistressiltä ja olkaimettomien liivien kanssa temppuilulta.
Useista kangaskerroksista huolimatta, varsin kevyt yleisfiilis.
Alla oleva kuva sen sijaan saattaa mennä jo hieman liian muhkeaksi, vaikka ei sekään liian raskaalta näytä. Tykkään hyvin laskeutuvasta leikkauksestaja kietaisumaisesta yläosasta (sikäli mitä tuota yläosaa tässä näkee). Ehkäpä lähden siis seuraavaksi metsästämään vastaavanlaisia netissä esillä olevista mallistoista.
 |
| Kuva |
Mielihän toki ehtii muuttua monen monta kertaa, mutta jotenkin itsestä tuntuu, että tuollainen keijumaisemmasta materiaalista valmistettu puku pukisi tätä 161 senttistä vartta huomattavasti paremmin, kuin jäykemmistä kankaista valmistetut satiiniunelmat. Ehkä se myös kuvaisi paremmin sitä mitä haluaisin olla: hieman huoleton ja leikkisä, samalla kuitenkin kypsä ja harmoninen, eteerisen kaunis ja maalaisromanttinen.
Pohjalaasen kommentti: "Joo-o. Hörhelömekko"
Minä: "Nii-in mutta kelpaisko sulle morsian tollasissa vetimissä?"
Pohjalaanen: "Jooo"
Minä: "Oisko tollanen parempi kuin sellainen satiinikermakakku?"
Pohjalaanen: "Joo, paljon parempi"
Yhtään en johdattelevasti kysynyt ja kerrankin oli samaa mieltä ;) (kunhan ei vaan hääpäivänä sanoisi morsiamensa pukeutuneen hörhelöön)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti