Jumalan kasvojen edessä vai maallisesti toimitettuna?

Kuva

Varmaan siitä asti kun olen pienenä tyttönä alkanut häistä haaveilemaan, olen haaveillut kirkkovihkimisestä. Enkä missä tahansa kirkossa, vaan mahtavassa ja suuressa oman kylän kirkossa. Kirkko häistä haaveilin vielä siinäkin vaiheessa kun siirryin savolaisesta pikkupitäjästä varsinaissuomalaiseen keskikokoiseen kaupunkiin.

Kun miettii omaa kotikylää ja Pohjalaasen kotikylää ja sitten tätä meidän tämänhetkistä asuinkaupunkia, niin ei voi sanoa kuin että komioita kirkkoja olisi tarjolla! Sekä oman, että Pohjalaasen kotikylän kirkot lukeutuu Suomen suurimpiin, joten tästä voidaan päätellä kahdella pikkuriikkisellä kylällä olleen enemmän kun tarpeeksi näyttämisen halua. No, jokseenkaan kumpikaan ei tällä hetkellä ole innostunut järjestämään häitä kotikonnuilla.

Turkkusessa (ja Kaarinassa) löytyy vaihtoehtoja kirkoksi sitten enemmän kun tarpeeksi: On hulppea Turun Tuomiokirkko, komea Mikaelin kirkko ja läjäpäin pienempiä vanhaa henkiviä kivikirkkoja. Tuomiokirkolle en lämpeä, alttarialue kun on niin tyhmästi erillään rahvaan penkkiriveistä. Mikaelin kirkko on varsin upeannäköinen, mutta ehkä kuitenkin vähän iso ja mahtipontinen siihen mitä me häiltämme haluttaisiin. Pyhän Katariinan kirkko on oikeastaan tämä meidän kirkko tässä ja varsin tunnelmallisen näköinen. Samaa tunnelmaa on Maarian kirkossa. Puukirkkotunnelmaa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä tarjoaa Paattisten ja Kuusiston kirkossa, kun taas modernimpaa ilmettä lienee tarjolla muun muassa Kaarinan ja Hirvensalon kirkoissa. Ja seurakunnan Kirkkoon.fi- nettisivuilta löytyykin sitten loput kirkot ja varsin kätevä kokoama juhlapaikkoja Turun seudulla.

Vaan, kun häät ei ole vaan minun vaan myös tuon Pohjalaasen. Hän pohtii tasaisin väliajoin, että joko vois kirkosta erota. Olen koettanut toppuutella ihan puhtaasti kirkkohäät mielessä, mutta nyt jotenkin ajatus kirkkohäistä on alkanut tuntua naurettavalta, varsinkin jos toinen "joutuu" kuulumaan kirkkoon parisuhteen virallistamisen takia.

Yksi vaihtoehtohan olisi mennä maistraatissa naimisiin ja sitten kirkossa toimittaa avioliiton siunaaminen, mutta itse en koe olevani niin uskovainen, että moiseen haluaisin ryhtyä, se on vähän niinkun kirkkoon tai maistraattiin, ei molempiin, omalla kohdallani. Toisaalta pelkkä "toimistovihkiminen" (huomatkaa ennakkoluulo) ei oikein houkuta.

Jospa siis siirtäisi vihkimisen johonkin neutraaliin paikkaan, vaikka puutarhaan tai rannalle.

Kuva

Kuva

Vihkijä sinnekin tarvittaisiin, joko sitten pappi tai maistraatista ja periaatteessa, mikäli pappiin päätyisi, no silloin menisin mieluummin sielä kirkossa naimisiin. Ja nyt aloin epäillä sitten sitä, että harmittelisin jälkeenpäin kirkkohäistä luopumisesta. Mutta kuten sanottua, en Pohjalaasta halua kirkossa pysymäänkään pakottaa vain häiden takia, sehän sotii sitä vastaan etten halua kellekään tuputettavan mitään uskontoa tai elämänkatsomusta. En edes sitä tapaluterilaisuutta.

Vaikeeta silti, vihkiminen on kuitenkin se toinen tärkeä osa häitä siinä missä juhlat on se toinen osa.