lauantai 29. syyskuuta 2012

Unelmia hääpaikasta. Osa 5, Ja tamburiini soi

Kun poika nai oman kylän tytön juhannusaattona, on paikkana luonnollisesti kylän seurojentalo ja vieraslistalla koko kylä. Ehkä ennen niin. Tuo vanha romanttinen kuvaelma ei sovi tähän pariin ei sitten miltään osin: Kuten jo blogin nimi antaa ymmärtää, ei todellakaan olla edes naapurikylistä. Hääpäivän pohdinnoissa tuli mainituksi ettei häitä vietetä missään nimessä juhannuksena eikä vieraslistallekaan ole päätymässä kotikylien mummeleita ja papparaisia. Niin, eikä täältä Turkkusen seudulta ole vielä toistaiseksi googlailemalla löytynyt yhtään varteenotettavaa seurojentaloa juhlapaikaksi.

Ajatuksena seurojen talo on ihan mukava ajatus pitkälti jo edullisuutensa takia. Mutta nyt jostain syystä ei ole kohdalle osunut yhtäkään, jonka kuvat olisivat saaneet tämän morsiamen lämpeämään: vihreitä muovimattoja, oransseja muovituoleja, pinkopahvisia seiniä ja yksinkertaisesti jumppasalitunnelmaa! Voin oikein kuulla kuinka tamburiini helisee, kehärumpu soi ja tytöt kansallispuvuissaan ja otsanauhoissaan tanhuaa. Että kiitos, mutta ei kiitos.

nimimerkillä Ennakkoluuloinen hienohelma, joka sitten todennäköisesti kumminkin päätyy seurojentalolle kittaamaan tallinnasta rahdattua kaljaa (yök, en juo kaljaa) hääjuhlissaan... Sitä kutsuttaisiin karmaksi häntä kohtaan ken seurojentaloja haukkua uskaltaa.

Ei vaan kyllähän tässä maassa on varmasti kauniitakin ja hyvin hoidettuja seurojentaloja ja ajatuksena se on varsin hieno: talkoovoimin kyläläisten itselleen kyhäämä tupa, jossa voi vaihtaa kuulumiset, harrastaa ja kokoontua. Se nätti ajatus nyt vaan ei saa karkoitettua sitä vihreän muovimaton aiheuttamaa yökötystä..

Onko sinulla häät seurojentalolla? Ja nyt etenkin te, joilla on kauniita kokemuksia kauniista seurojentalosta lähellä Turun seutua, ilmiantakaa paikka! Olisi enemmän kuin paikallaan nimittäin oikaista tämän morsmaikun käsityksiä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti