Tälläkertaa vuorossa oli banaani-suklaamuffinsit. Reseptin olin jo joskus aiemmin bongannut leivonta-aiheisesta lehdestä, mutta varsinaiseen kokeiluun sain idean parista pöydällä nököttävästä, tummia pilkkuja kylkeensä keränneestä banaanista.
Uunista ulos tuli puolen tusinaa ihanan rapeakuorista ja pehmeältä pehmeää kokeilukappaletta. Koostumus siis täysi kymppi, mutta voi mikä järkytys, kuinka banaanin maku voimistui jopa vähän epämiellyttäväksi lämmetessään! Pienen maistelun jälkeen (lue: kolmannen muffinsin kohdalla) makuun alkoi jo tottua, joten heitin tekeleitä pakastimeen odottamaan seuraavaa viikkoa. Tarkoituksenani oli siis, että otan toisen testikappaleen ulos pakastimesta noin viikon jälkeen ja toisen kuukauden päästä leipomisesta.
Jännityksellä jäinen muffinsi pöydälle sulamaan ja odottamaan maisteluhetkeä. Ja voi pettymys!
Maku oli toki pysynyt ennallaan ja rakenne oli myös mukavan pehmeä. Mutta eihän se ihana uunituoreen muffinsin rapea kuori tietenkään pakastimessa säily. Joten tuloksena oli kauttaaltaan pehmeitä ja vähän turhankin kosteita kakkusia.
Pohjalaanen totes heti: "Joo nää voi unohtaa sit häiden kanssa". Se siitä. Ei muffinseja häihin. Ainakaan näitä kyseisiä ;)
Aiemmin kokeiltua kahvipöytään: Marengit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti