Hellettä, askarteluainnostusta ja leivontakokeilu (ja yksi rikkinäinen objektiivi, prkl)

Ei pitäs valittaa, mutta HUH mikä HELLE! Ulkona olo on melkein sula mahdottomuus, kun aurinko tuntuu polttavan tätä punakkuuteen taipuvaista valkoista hipiää varjossakin ollessa (ei sittä, että tässä omalla parvekkeella mitään varjoa olisi tarjolla..). Eikä sisätilojen lämpötilaa ainakaan laske meikämorsiamen yhenäkkinen leipomisvimma.

Kuten aiemmin olen maininnut, ajatuksena olisi, että pitopalvelulle heitetään heipat pääruuan jälkeen ja tuleva kälyni loihtii pohjalaasen lempparikakkua meille hääkakuksi. Siihen kylkeen olen ajatellu myös jotain muuta makeaa, koska kun on sokerisista herkuista puhe enemmän on enemmän meikäläisen mielestä. Siispä leivonta-aiheinen lehti kouraan ja kokeilemaan.

Tällä kertaa kokeilin marenkeja, koska en sellaisia ole ikinä tullut tehneeksi. Lehden resepti piti sisällään tummaa suklaata, joka ei kuitenkaan suostu tällä ilmastolla huoneen lämmössä enää paistamisen jälkeen jämähtämään, eli tuloksena oli tahmaisia, mutta etenkin pohjalaaseen erinomaisesti uppoavia (kyseenalaisen näköisiä) tuotoksia.

Kokeilin myös kaksivärisiä marenkeja niin, että värjäsin puolet marenkimassasta punaisella elintarvikevärillä. Unohdin vaan, että väri haalistuu valtavasti uunissa, joten ei juur vaaleanpunasilta näytä, varsinkaan kun sain vielä nuo marengit ruskettumaan.. :/

No, mutta tykkään kyl noista marenkijutuista, täytyy vaan hommata tylla ja pursotinpussi ja pitkäjänteisyyttä pursotukseen niin lopputulos ei näyttäisi epämääräiseltä läjältä. Tähän väliin mainittakoot, että kannattaa tosiaan leipomustuotosinnostuksissaan ottaa huterasti kiinni kamerasta ja tiputtaa se lattialle. Näppärästi meni objektiivi kahdeksi palaseksi, mutta korjauskelvottomaksi. Ketuttiko? KYLLÄ. Mutta siitä on päästy nyt yli, onneksi ei ollut mikään monien satojen satsaus. Mutta palataan tähän naurettavan halpaan leipomussatsaukseen, nimittäin kanamunan valkuaisella ja puolella desiä sokeria saa ainaski kymmenen pientä marenkia aikaseksi.

Plussaa näissä marengeissa tietty on se, että ovat luontaaasesti luteettomia (eli gluteenittomia) ja maidottomia. Kokeilin toki viikonloppuna toistakin reseptiä, yhtä kakkua, joka sopisi ominaisuuksiltaan samoilla ko ruoka-ainerajoittella varustetuille vieraille (vaikka enpä tuota tiiä onko yksikään meidän listassa oleva yliherkkä maitoproteiinille/laktoosille/gluteenille). Kyseisen kakun esittelen myöhemmin, kunhan selviää läpäiseekö se viikon ja kahden viikon pakastustestin ;)

Pakastuksen kestävyys siis luonnollisesti testattava, koska en todellakaan meinaa huhkia ja stressata itteäni hengiltä häitä edeltävänä iltana keittiössä, koska ihan varmasti löytyy niin paljon muutakin tekemistä.
Marenkien sen sijaan pitäs vissii säilyä ihan kivasti parikin viikkoa ihan huoneenlämmössä, joten ne vois hyvinkin tehdä jo hääviikon alussa tai edeltävänä viikonloppuna.

Niin ja se askarteluvimma, se ei muuten ole kadonnut mihinkään. Ei vaan vieläkään oo tullu lyötyy lukkoon mitä ihan varsinaisesti askartelen meidän häitä varten. Tietty jotain karkkibuffatötteröitä tms vois alkaa tekee, mutta niissäkin on aina se säilyttämisen ihanuus sitten.. No askartelin mä sentään jotain, jota on helppo säilyttää pienessä tilassa ja jota voi käyttää vaikka ja missä myöhemmin.

Ja noita tarvitaan aika paljon, jos niitä meinaan käyttää kaikeen mihin olen alunperin kaavaillukin. Mitä "noi" sit on? Tarroja. Vapaalla kädellä valtavasta ylijäämä tarrarullasta leikkaamiani ja niitä aion mahdollisesti hyödyntää karkkibuffatötteröiden "liimailussa", kutsujen kuorien sulkemisessa ymsyms.

Mutta kyllä mä pikkuhiljaa haluaisin alkaa jotain isompaa jo konkreettisempaakin tekemään...