Kukkia pellon laidalta

Viljan lisäksi peltojen laitoja saattaa hyvinkin koristaa kohti korkeuksia kurottavat auringonkukat. Ja nyt taitaa olla se ihana aika, kun joka päivä aukeaa uusia kukkia. Olin jo aiemmin kerännyt talteen ideakuvia, joissa auringonkukkia oli hyödynnetty somistuksessa, mutta varsinainen kipinä aiheeseen liittyvästä somistuksesta syttyi, kun tohon kotikulmille nousi kaupungin toimesta pellollinen auringonkukkia. Ja mikä parasta, nimenomaan kaupungin asukkaiden käyttöön kasvatettuja.

Niinpä meikämorsian on joka päivä vahtinut, millon kukkameren nuppuja alkaisi olla auki siinä määrin, että niitä ei muut olisi ehtineet jo poimia ja tsadam, tänään, sunnuntai aamuna ennen kirkonmenojen alkua (siis ei, en käy kirkossa, mutta antaa osviittaa kellon ajasta) sujaitin punaiset kumpparit jalkaan ja nappasin puutarhasakset kouraan, kipitin itseäni montakymmentä senttiä korkeampien kukkien sekaan ja otin muutaman päiviäni sulostuttamaan.

Ja vähän myös tähän tarkoitukseen...

Mutta katsotaas eka niitä inspiraatiokuvia, ennenkun mennään meikäläisen tutuksikin ehkä jo tulleeseen "nyhjästään kattaus siitä mitä kaapeista löytyy" ideointiin.

Näissä parissa inspiskuvassa auringonkukista on luotu kauniit hääkimput. Ihania ja näyttäviä, mutta jotenkaan en uskaltaisi ottaa riskiä, että kaunis puku turhaantuu auringonkukkien siitepölyyn. Mutta ehkä noista ei sitä vielä varise..

Kuva

Kuva

Toinen inspiraatiokuvapari hyödyntää auringonkukkaa somistuksessa vihkiseremonian penkkien päitä ja juhlapöytiä piristämässä.

Kuva

Ja piristävä tuo loppukesän/alkusyksyn aurinko onkin. No ei ollu mitään kamalan extremejä inspiraatiokuvia, mutta ohessa nyt meikäläisen toteutusidea. Niin, jälleen siis luotuna kaapin antimista, mutta tykkään tuosta yhdistelmästä räikeä vaaleanvihreä + auringonkukkien keltainen, terästettynä mustalla.

Musta ja keltanen kyllä sopii hyvin yhteen (vaikka inhoankin kaikkia ampiaisia ja mehiläisiä), koska molemmat on tosi vahvoja värejä. Niinpä valkoisen liinan päälle heitin mustan kaitaliinan tuomaan ryhtiä.

Mustaa löytyy myös pöytänumerokehyksestä, johon siis rypistin mustaa silkkipaperia. Huolettoman näköinen ja siis sitähän se onkin, mutta samaan aikaan mun mielestä aika hauska, kun lasin takaa löytyy tekstuuria. Myös paikkakortit oisin mieluiten tehnyt mustasta kartongista, mutta se on kaikkien askartelupaskartelukokeiluiden tuloksena päässyt loppumaan, joten nyt sai valkoinen toimia pohjana, johon nappasin lautasliinojen vihreää toistavan kuviollisen paperin.

Lautasliinoissa muuten toistuu myös tuo kirkas vaalean vihreä ja musta kera valkoisen. Kynttilöitä sattui löytymään tuona vihreänä (vaikka kuvassa varsin keltaisilta näyttävätkin) ja sitten nuo ihan tosissaan keltaiset kynttiläpurkit + vihreät ja kirkkaat tuikkukipot. Kynttilöitä on varsin paljon, mutta niin mun mielestä loppukesästä kuuluukin, kun illatkin alkaa yllättävän nopsaa pimenemään.

Ja sitten ne auringonkukat: Ne ovat riittävän näyttäviä, että ne vangitsevat katseet varmasti yhteen kohtaan laitettunakin. Ja koska kyseessä on kovin maalaishenkinen ja rustiikkinen kukka, sopii sinkkiruukku niille kuin nenä päähän. Itse olin onnekas, kun pellosta löytyi pienehköjä kukkia, koska isot nyt vaan olisi ollut liian kömpelöitä.

Sinkkiruukkuun laitoin ensin ylimääräisiä auringonkukan lehtiä vähän niinkuin katteeksi ja keskelle sitten kolme auringonkukkaa. Simppeli, mutta mielestäni ihan näyttävä pöytäkukka maalaisromanttisiin häihin. Tai miksei vähän moderninpiinkin, koska muodoltaan auringonkukka on jotenkin niin yksinkertaisen kaunis.

Ja muualla juhlatilassa, yrittäisin ehdottomasti hyödyntää auringonkukkien pitkää vartta ja laittaa johonkin korkeaan vaasiin tms. Mutta, koska meidän häät on talvella, ei tartte auringonkukista omissa häissä haaveilla. mutta muissa loppukesän kekkereissä voisin niitä hyödyntääkin.

Täytyypä varmaan kylvää keväällä tontin kulmaan näitä ihanuuksia ;)