Juhlatunnelmia wanhaan henkeen

Huh, vieläkin vähän hapottaa viikonlopun kolmikymppiset. Enkä nyt tarkota mitään alkoholista johtuvaa hapotusta vaan ihan puhdasta väsymystä. Mutta kyllä se oli sen arvoista. Juhlakalu oli onnellinen ja vieraat viihtyivät, miljöö upea ja saatiinpa kevättalven auringonsäteiden luomasta pehmeästä valaistuksestakin nauttia.

Ohessa muutama tunnelmakuva teillekin.

Juhlia vietettiin siis eräässä pohjalaisessa kaupungissa, vanhassa puutalomiljöössä, vanhassa puutalossa, joka nykyisin toimii museona ja kesäkahvilana. Siellä voi myös järjestää pienimuotoisia juhlia ja taloa hallinnoivan säätiön sihteerinä toiminut sympaattinen emäntä kertoi talossa vietetyn muutamia häitäkin. Ja mikäs siinä, jos haluaa häilleen vanhaa henkivän ja persoonallisen paikan. Tosin, koska tila on museo, en näkisi siellä mitään pohjalaisia ryyppäjäisiä, jotka eivät kuulemma ole mitään, ellei vähän olla painittu..

Tilassa oli lähestulkoot pelkästään vanhoja huonekaluja, siis ihan oikeasti tosi vanhoja. Niitä säätiö oli saanut lahjoituksena ja osa oli talon asukkien peruja. Samoin kahviastiastot olivat suloisen eriparisia ja eripuolilta lahjoituksina saatuja. Juuri sellaisia joista olen täälläkin joskus vouhottanut. Upeat puitteet juhlille siis.

Kyseessä olivat siis tulevan kälyni kolmikymppiset, joissa vieraita oli parikymmentä. Kyseessä on aivan erityinen neiti, valloittava persoona, joka todellakin sai näköisensä juhlat. Ruuat valmistuivat pitkälti appiukkoni ja pohjalaasen voimin (no minä tein salaatteja, sankari oli leiponut ja jotain salaatteja tuli tilattuna) ja koristelusta vastasi anoppi. Tai eihän tuo tila paljoa koristuksia vaatinut, niin persoonallinen ja komea oli tuo miljöö. Melkoisen kapeissa ruokapöydissä oli vain hennon vaaleanpunaisia ruusuja lappeellaan ja muutama vaalenavihreä kynttilä. Ja huomatkaa nuo ruusut kahvikupeissa, jotka sain ujutettua anopin mieleen ;) Ja ne toimi varsin mainiosti kyseisessä tilassa ja anoppi varsinkin tykkäsi niistä valtavasti. Yksi näyttävä elementti koristelussa ja kattauksessa oli myös juhlakalun itsensä kirjomat liinat (yksi näkyy toisiksi ylimmässä kuvassa).

Tämä kälyni, L, on muuten varsin innoissaan veljensä tulevista häistä ja minulle onkin valtavan tärkeää ottaa hänet mukaan tähän "matkaan". Varsinaisesti suuria vastuita en pysty hänelle nakittamaan, mutta pääasia, että hän saa olla mukana mahdollisimman paljon ja toivon hänen saavan todella kokea, että hän on saanut osallistua veljensä häiden järjestelyyn (omat häät kun häneltä mitä todennäköisimmin jäävät kokematta). Ja olen luvannut, että nyt kun hänen juhlat on ohi, voidaan alkaa puhua häistä. Näitä ennen kun en halunnut "varastaa" häneltä sitä hänen juhliensa valokeilaa.

Mutta niin, ei muuta tällä erää. Tiedossa työntäyteinen viikko, mutta toivottavasti ehdin välissä vähän rentoutua häähöpinöiden parissakin. Mukavaa alkanutta viikkoa siis itse kullekin!