Hunnusta

Olisko taas sellasen hetkellisen mielipiteen pyörtämisen aika? Olen meinaan alusta alkaen vannonut, että huntua ei tämän morsion päähän tökätä. Mutta tämän kuvan nähtyäni savolaisen itsepintainen päätös suli, hetkellisesti.

Kuva

No eikö ole romanttinen ja tunnelmallinen hetki vangittu tähän kuvaan? Kerrassaan upea. Ja nimenomaan kokonaisuutena: Mekko, huntu, vaaleat hiukset nutturalle koottuna ja tietysti tuo rustiikki miljöö. Mii laik!

Mutta siis joo, en mä huntua ota. Se jotenki on vähän ehkä.. no.. minulle henkilökohtaisesti tulisi todella naurettava olo hunnussa. Ja tämä on ihan puhtaasti henkilökohtainen mielipide. Ajatus siitä, että omassa päässä keikkuisi täyspitkä harsohörsylä, tuntuisi jotenkin teennäiseltä. Ja siis ainuut kauniit hunnut joita tähän mennessä olen nähny on tupannu olemaan kuvissa bongatut täyspitkät prinsessahunnut. Ei sillä, jokainen valitkoon juuri sen pituisen kun tykkää ja on taatusti kaunis morsian jos asunsa ryhdikkäästi ja onnellisena kantaa.

Nyt kun mietin asiaa, voin vaan ihastella tota yllä olevaa kuvaa ja todeta, että on just täydellinen tollaisena kokonaisuutena, mutta ei edes vakavan harkinnan arvoinen omalla kohdallani. Itsepintainen mielipide kovettui taas, ainakin seuraavaan kertaan asti ;)

Lankaa ja nauloja

Pöytänumerointi-ideoita etsiessä törmäsin parissa blogissa ideaan, joissa numerointiin on käytetty vasaraa, nauloja ja lankaa. Niin ja jonkin sortin lautaa.

Kuvat yllä täältä 

Ja, koska meikäläistä riivaa hillitön askarteluvimma, pyysin Pohjalaaselta hukkapalan hyllynpalaa pohjaksi, joutavia nauloja ja vasaran ja aloin paukuttamaan.

Ihan ekana piirsin naulan kärjellä piparkakkumuottia apuna käyttäen sydämen ja sit ei muuta kun nauloja ääriviivoille.

Ekan version tein niin, että täytin sydämen sisustan langalla. Kokeilin aika paksua villalankaa.. no, vähän pörröseltä näyttää.

Tokaan versioon laitoin nauloja tiheämpään sydämen ääriviivoille ja sitten hakkasin randomisti nauloja ääriviivojen ulkopuolelle. Ehkä ois voinu käyttää viivotinta ja tehdä neliön ton sydämen ympärille. Mutta noh, kuitenkin aloin sitten kieputtaa ohutta ompelulankaa ulkokehän nauloilta ääriviivojen nauloihin niin, ettei ääriviivojen sisäpuolelta vedellä niitä lankoja ristiin.

Itse tykkään enemmän tuosta "tyhjästä" sydämestä. Tosin, olis taas voinu suunnitella vähän enempi ennenku alkaa vaan tekee, niin ois saanu ton toisen reunan tasasemmaksi ja muutenki siistimmäksi.

Tässä mun askarteluinnossa on yks tosi huono puoli: Ei oo vielä päätetty et mitä sitä varsinaisesti häitä varten askartelis. Siksi siis vaan tälläsii extempore ideoita ja värkkäilyitä niistä aineksista mitä tarjolla on. Niin ja ilman sen suurempia mittailuita tms ;)

Ihan yks kukka vaan

Miksi ottaa monta pientä, jos voi saada yhden valtavan? Tuo pinkki on siis toki monesta kukasta tehty yksi iso kukka, mutta tuo haalean keltainen näyttää siltä, kun se olisi ihan oikeasti yksi kukka. En sitten kyllä vaan tiedä mikä kukka.

Kuva

Kuva

Kaunista ja yksinkertaisen näyttävää. Etenkin tuo haalean keltainen.

Onko jollain muuten kokemuksia tollasista monen ruusun terälehdistä kootuista valtavista ruusuista? Onko kestänyt koko juhlan ja onko hiiiirveen hintasta?

"Röyhelö"kakkuja

Hääblogeja selatessa tulee väkisinkin bongattua jos jonkinlaisia hääkakkuviritelmiä ja olen koittanut poimia sieltä niitä mielenkiintoisimpia ja joukosta erottuvimpia tai vaihtoehtoisesti omaa silmää eniten miellyttäviä. Aikansa bongailtuaan, sitä pistää merkille jotain yhtäläisyyksiä, liekö ne sitten jonkin tietyn ajankohdan trendejä tms. Niin siis myös nyt näiden kakkujen koristelun suhteen kyseessä lienee jonkin sortin trendistä (en tiedä kyllä suoraan sanottuna, kuinka ajankohtaisesta). Kyseisiä kakkuja yhdistää (ja erottaa muista tietokoneelle tallennetuista) tuo melkoisen elävän oloinen kerrosmainen pinta. Ja kyllä, mulle tulee tämän postauksen kakuista mieleen röyhelöt. Ja kuten mekoissakin, toisten röyhelöt on muhkeammat kuin toisten..

Kuva

Kuva

Kuva

Omaa silmää miellyttää eniten tuo hieman paahdetun marengin oloinen persikkaisen sävyinen röyhelökakku, eli ylimmäinen. Keskimmäinen sen sijaan olisi omaan makuun hieman jo liian erikoinen. Se näyttää melkein kun huonomman leivontapäivän omanneen emännän päällekäin pinoamalta lässähtäneiden torttujen keolta. Alimmainen kakuista taasen on hennon romanttinen ja siitä tulee tosi vahvasti mieleen sellanen pitsiröyhelömekko. Tai vielä paremmin, vanhanajan pitsialuspöksyt tyylillä Maijalla oli karitsa! :D Hmm.. pitsipöksyt ja hääkakku.. ei ihan houkuttelevin yhdistelmä. Mutta jos mielikuvasta pääsee eroon, on tuo alin kakku kyllä tosi nätti ja kukkakoristeensa ja jalustansa jatkavat tunnelmaa (ei sitä pitsipöksytunnelmaa vaan hennon romanttista) loistavasti.

Oheisella tyylillä koristeltuja kakkuja näkisinkin parhaiten romanttisissa häissä, joissa ei muutenkaan ole pitseissä ja puuterisissa pastellisävyissä säästelty. Moderneihin ja pelkistettyihin häihin nämä ei istuisi, tai ainakin ne pompsahtaisivat tyylistä vähän turhan kovin silmille.

Niin tai näin, savolais-pohjalaisissa häissä ei näillä näkymin röyhelökakkuja nähdä. Tai mistä sitä vielä tietää..

Kesähaaveilun jatkoksi

Yksi syy lisää haaveilla kesähäistä ;) Jotenkin mulla on sellanen kutina, että tämä mekko on sama kuin aiemmin postaamani upea puku, mutta varmahan en tietenkään ole.

Kuva

Jotain ihanaa tässä puvussa on, vaikka tavallaan siinä on tosi paljon tollasta hörsylää, joka ei sinällään oo ehkä ihan mun juttu. Tai mistäs sitä tietää, näistä pukuihastuksista päätellen se vois ollakin ;) Jälleen kerran muuten ihastun tuohon väriin tai siis siihen ettei tuo ole valkoinen. En laita edes tuota harmaata yhtään pahakseni.

MUTTA, kyllä tuo aika paljon näyttää edestäpäin sellaselta vähän kalliimmalta yömekolta.. Ja nyt kun asiaa mietin, koko ton kuvan fiilis on vähän sellanen kesäaamun unelma (hiukset, valo, puku, jopa tuo seppele..)..

Puvusta poimisin kuitenkin nuo unelmankevyet hihat ja eriväriset ohuet kerrokset.

Katumapäällä vuodenajan suhteen?

No olihan se vaan ajan kysymys kun meikäläisen mielihalut häiden ajoittumisesta eri vuodenaikoihin heittää häränpyllyä: "Kyl ne kesähäät ois niin paljon kivemmat ku paistas aurinko ja on lämmintä ja vois olla ulkona." Tai sitte olisi kylmää, tuulista ja sataisi vettä, kuten tänään.

Kuva

Tämä ajatusketju sai alkunsa kotimatkalla, tihkusateessa kotiin kävellessä, kun jostain kumman syystä mieleni siirtyi hääkuvaukseen. Ajatuksenkulku kutakuinkin seuraavanlainen: "Hitto, ei talvella saa ees mitään kivoja kuvia kun ei oo mitään väriä eikä valoa. Pahimmassa tapauksessa loskaa ja harmaata. Ja kylmä! Kesällä sais niin paljon romanttisempia kuvia.Olis kaunista kun aurinko siivilöitys puidenlomasta ja lois pehmeää valoaan varsinkin illemmalla. Ja vois mennä luontoon kuvauksiin. Ei tarttis keksii mitään sisäpaikkoja. En todellakaan haluu mitään studiokuvia!" Jne..

Kuva

Tämän vallitsevan vuodenajan lisäksi suuri syy meikäläisen kesähää-kaipuuseen lienee yksinkertaisesti se, että varmaan 80 % koneelleni tallentamistani inspiraatiokuvista on tavalla ja toisella kesähäistä. Eikä siis mistää kesähäistä seurojentalolla tai juhlakartanossa vaan kesähäistä puutarhassa.

Kuva

Jepp. Tämän postauksen kuvat toimikoot todisteena utopistisista haaveistani. Suomen kamaralla ei varmasti saa kohtuullisella budjetilla kuvien kaltaisia viinitilahäitä antiikkisohvilla ja puihin ripustetuilla valoköynnöksillä. Puhumattakaan kesäsäiden varmuudesta. Että ei muuta ku jalat takas maan pinnalle.

Kuva

Mutta saa kai sitä haaveilla ja vaikkei saisikaan, aion itsepintaisesti jakaa jatkossakin näitä ihania puutarhahääkuvia. Itse nimittäin ainakin aion poimia ideoita pienemmän mittakaavan puutarhakekkereihin, joita aion pitää tulevaisuudessa (näppärä viittaus talon etsimispuuhiin, jotka vie tällä hetkellä kutakuinkin kaiken vapaa-ajan). Ekat puutarhakekkerit tälle kesää tulee tosin mitä todennäköisimmin sijoittumaan anopin takapihalle joen varteen. Mielikuvia on jo, toteutusta odotellessa ;)

Kuva

Ja tuleehan näistä kuvista ihanan haaveileva fiilis.. Toivottavast teillekin.

ps. Saa niitä nättejä kuvia talvellakin, aivan varmasti. Hyvällä tuurilla voi saada sen pehmeän auringonvalonkin.

Viluisille vieraille osa2

Meillähän on siis talvihäät. Talvella on kylmä. Vilu voi latistaa tunnelman. No mutta! Vilu ei ainakaan meidän häitä latista!

Juu-u, ne on just sitä miltä ne näyttää: huiveja.

Jo aikaisemmin ihastelin täällä blogin puolella ideaa viluisten vieraiden lämmikkeeksi asetetuista huiveista/vilteistä ja kun sopivan hintaiset sitten kohdalle osui, minäpä otin ja tilasin sellaiset. Ja vihdoin sain ne haettua postista.

Kymmenen vaaleanpunaista, kymmenen beigeä, juuri passelin värisiä meidän juhlapaikkaan. Juu-u voihan tämä olla hullua rahan menoa, mutta minkäs teet, kun on niin vahva päähänpinttymä ollut asiasta jo useita kuukausia.

Tykkään myös tosta, pikaseen kiinnitykseksi heitetystä helminauhasta. Täytyypä seuraavaksi tutkailla helmien hintoja askarteluja varten ;)

Ja siis huivit ajattelin laittaa esille johonkin kivaan koriin, vaikkakin en voi kieltää, että tuo lipastonlaatikko idea on kerrassaan upea. Mutta ihan kaikkia mielitekoja ei ole vara toteuttaa ;)

Kuva

Vintage fiilistä kimpuissa

Siis minähän en tiiä tuon taivaallista vintagesta, mutta jotenkin oheisista kimpuista huokuu vintage.

Kuvat

Ehkä vintage kimppuna olisi siis minulle juuri tuollaisia: romanttisen herkkiä ja hempeitä murrettuja värejä muutamalla räikeämmällä sävyyn sointuvalla kukalla tehostettuna. Kukkina jotenkin todella luonnollisen näköisiä, kuin puutarhasta poimittuja, näyttäviä yksittäisiä ja hillittyjä ryppäitä. Muotona epäsäännöllinen, mutta selvästi harkittu.

Kimput on täysin eri värisiä ja silti voisin ottaa noista kumman tahansa. Tosin helmikuussa ei ilmeisesti vielä kauheen hyvin tota sinisessä kimpussa olevaa ihanaista hortensiaa saa, enkä sitten tiiä noista unikon ja leinikin näköisistäkään tiiä, mitä tuossa pinkissä kimpussa on... No, aina voi silti ottaa ideoita tai ihan vaan nauttia kauniista kuvista.

Uu-la-laa mitä glamouria

Alla olevan kuvan kokonaisuudesta tulee niin mieleen vähän vintagea henkivä Hollywood-glamour.

Kuva

Mielestäni tuossa puvussa ja no siis kokonaisuudessa on jotain sopivasti flirttailevaa ja hämäävän viatonta keveyttä ja uskomatonta voimaa. Itsevarman morsiamen kokonaisuus, ehdottomasti. Eikä vahvan itsevarmuuden ja jopa lievähkön oman vetävyyden tiedostavuuden vähentäjänä toimi ainakaan tuo kurveja nuoleva puvun leikkaus.

En tiedä kuinka moni morsian tavoittelee seksikkyyttä hääpäivälookiinsa (paitsi sitten sinne hotellihuoneeseen), mutta tossa kokonaisuudessa sitä ihteään on. Mutta sopivan vihjailevasti, tyylikkäästi mitään paljastamatta. Suuri kiitos yläosan kevyelle peittävyydelle, joka estää mahdolliset rynnäs ryntäykset, mutta ei tee silti nuoremmastakaan morsiamesta turhan konservatiivista. Glamouria. Kaunista ja tyylikästä vanhan ajan hollywood glamouria, ei nykypäivän tuksu tai katie price glamouria (ehdoton nou nou).

Mut miettikääs, jos tohon yhdistäisi pitkät kiharat tai lettikampauksen, kukkaseppeleen ja hempeän pastellisen meikin, olisi fiilis enemmänkin suloinen kuin flirttaileva. Ainakin mun mielikuvissa. Että kokonaisuus luo tyylin, kuten tiiättä.

Let's eat cake!

Meistä kumpikaan ei oo tippaakaan kermakakkuihmisiä. Ok siis kyl me syödään kakkua, jos sitä nyt jossain juhlissa on tarjolla, mutta jokseenkin voin todeta omalla kohdallani kermakakkupalasten pienentyneen vuosi vuodelta. Jotenkin se kerma vaan vähän ällöttää ja aika usein kermakakku on vaan niin yllätyksetöntä.

Kuva

Eli meille ei tule kermakakkua. Piste. Ollaan sitten vaikka ilman kakkua, jos ei maailmassa muuta vaihtoehtoa ole. No onneksi vaihtoehtoja on.

Itse tykkään melko paljon moussekakuista. Etenkin Turussa Cafe Artissa olen syönyt mielettömän hyvää suklaamoussekakkua. Makuelämyksiä oli myös Turun häämessuilla maistamani MBakeryn kakut tai ainakin ne mousset, joita oli maisteltavana.

Tämä lienee sokerikakku tms, mutta täytteenähyän voi olla ihan mitä vaan.. Kuva

MUTTA, Pohjalaanen ilmotti, ettei hän tykkää moussekakuista. Jep, se siitä sitten.

No mutta juustokakuista se tykkää. Ja mä tykkään. Ja niistä vois helposti tehdä joukon erimakuisia kakkuja. Ja jos on oikein näppärä emäntä ja omistaa päivä ennen häitä rutkasti apukäsiä, aikaa ja kylmäsäilytystilaa, voi tehdä kakut vaikka itse. Tai sitten ei.

No itse tehtyjä herkkuja meidän häihin on joka tapauksessa tulossa. Pohjalaasen siskolla on jauhopeukalo ja innostus, joten hän on lupautunut loihtimaan kahvipöytää komistamaan suussasulavaa minttu-suklaakakkua. Kyseessä on mehevä kuivakakku, joka varmasti uppoaa vieraisiin.

Jos haluaa ihan tosissaan tehdä jotain erilaista, voisi vieraille laittaa tarjolle puolen tursinaa erilaista kuivakakkua, joita jokainen vieras voisi maustaa marja-, suklaa ja -kinuskikastikkeilla, limoncellolla tai baileysilla maustetuilla kermavaahdoilla yms.

Kuva

Ja sitten päästiinkiin meikäläisen unelmaan, KAKKUBUFFETTIIN. Vähän kuivakakkuja, cupcakeseja, macaroneja, cakepopseja jnejne. Huh hommia tai vaihtoehtoisesti, huh rahan menoa ja sokerihumalaa. Ja armaaseen Pohjalaaseenihan tää ei uppoo, koska sen mielestä vähemmän on enemmän..

Kuva

Kuva

Kuva

Mutta Pohjalaaseen uppoaa porkkanakakku. Se on sen ihan lempparia. Ja uppoo se kuulkaa meikäläiseenkin. Kakusta tekee vielä parempaa ajatus: Pohjalaasen sisko teki aina velipoijalleen porkkanakakkua kun veli palasi kotiin reissuiltaan (lue: intistä silloin kun ei tullu mun tykö ja myöhemmin Turusta). Ja mikäpä siinä, se on huippuhyvää, varsinkin se versio, jota saatiin menneenä viikonloppuna äiteenpäivän kunniaksi.

Jos haluaa porkkanakakusta juhlavamman, voisi sen halkaista tai pinota kaksi kakkua ja laittaa väliin jotain ihanaa tuorejuustotäytettä. Ja päällipuolenkin voi tarvittaessa kuorruttaa kokonaan ja koristella. Toisaalta, miksipä peitellä sitä mitä se todella on: Simppeliä ja hyvää kakkua kauden aineksista ;)

Kuva

Ennen lopullista päätöstä täytyy kuitenkin kokeilla kuinka porkkanakakun käy pakastimessa, sillä ei meidän leipuri ehdi niitä kaikkia tehdä edellisenä päivänä. Siis pakastus tietenkin ilman täytettä/kuorutetta. Mutta ainakin tällä hetkellä tuo idea kuullostaa meidän näköiseltä.

Mutta lupaan silti ihastella kaikkia kauniita kakkuja kaikkine ihanine koristuksineen.

Puutarhan sijaan häitä somistamaan

NYT jos koska kannattaa sinkkiämpäreistä ja -soikoista, puulaatikoista ja kastelukannuista hääsomistuksen osana haaveilevien morsioiden suunnata kulkunsa puutarha-osastoille. Valikoima puutarhaan miellettävien somisteiden osalta alkaa varmaan olemaan parhaimmillaan ja uskoisin, että viitseliäs somisteiden metsästäjä ottaa aikaa ja vertailee eri kauppojen valikoimia.

I-ha-nan maalaisromanttista ja söpöä. Kuva

Meidän häihin hakusessa on jonkinlainen astia illan juomapulloja varten. Ihan sitä sellasta tavallista sinkkisoikkoa en kuitenkaan haluaisi, vaan ehkä jotain sopivasti miehekästä pienellä twistillä. Edes päässä ei ole tällä hetkellä tarkkaa kuvaa tästä, etsiminen tullee olemaan aikaa vievää.. Tai sitten se oikea napsahtaa kohdalle heti. Kuka ties.

Kuva

Vinkki elävästä elämästä: Sinkkiämpäri täynnä jäitä ja juomaa --> pöytä ui vedessä.. Tarkista siis vuotaako ämpärisi ja suojaa tarpeenmukaan pöytää astian hikoilunkin aiheuttamalta kastelulta..

Ne "perusasiat" kuntoon..

Täällä sitä vaan pohditaan ja mietitään yksityiskohtia, vaikka ei ole edes perusasiat hoidettuna. Kuten nyt esimerkiksi kirkon varaaminen. Ollaan siis näillä näkymin päätymässä kirkolliseen toimitukseen, on se sitten varsinainen vihkiminen tai sitten avioliiton siunaus. Pika googlailu Turun-Kaarinan seurakunnan netti sivuilla ja toteamus, että ehken täytyy tässä tällä viikkoa ottaa puhelin pieneen kouraan ja soittaa. Sitä ennen olisi kyllä suotavaa, että pohjalaanen tarkistaisi, että meidän alustava varaus juhlatilaamme pitää vielä..

Ja sitten olisi se pitopalveluasia. Voi tuska senkin kanssa, kun ei oikein tiedetä et mitä halutaan ja mitä halutaan siitä haluamastamme maksaa..

No ei se mitään. Meikäläinen selasi vähän nettiä ja klik klik, tilatuksi tuli jälleen jotain pientä yksityiskohtaa (ja erittäin epävälttämätöntä) häitä ajatellen. Josko tilattu tavara vastaa mielikuvia, eli jää häitä varten haltuuni, postaan tilauksestani sitten enemmän..

Ja tämä kirkkoasiahan tuli mieleen tästä Korpun postauksesta. Onneksi jotkut on ajallaan liikkeellä ;)

Sunnuntai-iltapäivän askartelua

Kun nyt on tuollainen harmaa sää ja talo on tyhjillään, niin mikäs sen kivempaa kun laittaa tunnelmallista musiikkia soimaan ja istuttaa ittensä keittiönpöydän ääreen kera liiman, silkkipaperin, kakkupaperin ja vähän pahvinkin. Ja tässä aikaansaannoksia (varoituksen sana taas, en ole mitenkään millintarkkaan ja kieli keskellä suuta näitä väkerrelly, vaan lähinnä hutassu kasaan, että saa paremman kuvan siitä miltä nää ideat oikeesti näyttää):

Puolikas paperipitsilasinalunen tötterön juuressa.

Kokonainen paperipitsilasinalunen takaa, ei luonnollisestikaan riitä kokonaan ympäri.. Tässä muuten saa tuhertaa liiman kanssa niin paljon, että kannattaa valita jotain tukevaa paperia/pahvia.

Pitsi sisäpuolella. Näitä tötteröitä vois muuten tehä ilman kakkupapriakin vaikka suoraan sellasista näteistä kuviopapereista. Piirrät siis sopivan kokosella lautasella (tai siis harpilla joka lienee ihan keksitty tähän tarkoitukseen) ympyrän paperiin, leikkaat, puolitat ja kierrät rullalle niin, että ympyrän kehä on tossa ylhäällä.

En kyllä oikein vielä keksiny miten ton sisäosan sais siistiksi.. Ehkä tämä tällaisenaan toimisi valmiina hääkarkkitötterönä niin että häänamit siis olis jo tötterössä, ettei se sisäosa niin pistä silmään ;)

Normikokoisesta kakkupaperista puolikas käärittynä tötterölle silkkipaperin kanssa. Saa kivasti vähän lisää paksuutta ja teemaan sopivaa väriä.

Ja ilman silkkipaperia.

Kakkupaperitötterön pitää kasassa tarrasta leikattu sydän..

Isompia herkkurohmuja/herkkuja varten voi somistaa pahvisen kertsimukin pienellä pitsilasinalusella ja kirjoittaa siihen sitten vaikka ton "Love is Sweet" tms. Sopis muuten hyvin vaikka vaahtiksille :) 

Karkkimukia voi myös lisäkoristaa, vaikka sitten satiininauhalla. Pienempi rusetti näyttäs paremmalta.

Nää on kaikki karkkibuffaa silmällä pitäen tehtyjä ja kaikissa yritin käyttää kakkupaperia (kun sitä nyt on). Muutenhan kaikki oli ihan omista askartelujämävarastoista löytyviä. Taidan alkaa todella mieltymään tähän kakkupaperiin, vaikka en ihan vielä oo selvillä miten se meidän muuhun mahdolliseen tunnelmaan sopisi... no ehkä se vaan laitetaan sopimaan ;)

Trooppisia värejä

Turkoosia, limeä, sitruunaa, pinkkiä, oranssia... Kaikkea ihanaa ja räikeää, suloisesti sekaisin tai harkitusti yhdistellen. Yhdistetään raikkaaseen valkoiseen ja vehreään vihreään. Annetaan auringon paistaa, rytmien viedä ja juomien virkistää. Täydellisimmillään vihille asteltaisiin paljain varpain kuuman hiekan poltellessa jalkoja. Sellaiset olisi mun mielestä trooppisella teemalla ryyditetyt häät.

Koko ajatus trooppisesta teemasta lähti tästä:

Turkoosia ja omenanvihreää kynttilöin ja trooppiselta vaikuttavaa liljaa kukkana. Trooppista, edes etäisesti.

Lisäksi olin selaillut nettikaupoista vaatteita tulevia firman juhlia varten, joissa on siis pyydetty pukeutumaan joko merihenkisesti tai trooppisesti. Ja siitä se sitten lähti: Selasin läpi koneelle tallentamani inspiraatiokuvat ja poimin sieltä ne, joista mieleen tulee trooppisuus. Keräsin netistä rohkeille kaasoille teemaan sopivat koltut ja asusteet (joita voisi myös morsiamelle valita) ja niinpä saatte taas tälläsen "Nelly mekko"-postauksen. :D

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Jotenkin mulle tuo turkoosi/merenvihreä tuo mieleen tropiikin ja kun sitä yhdistetään valkoiseen, saa mielestäni aikaan varsin raikkaan tunnelman. Tuntuu melkein kuin merituuli puhaltelisi tilaan. Toinen mikä saa meikäläisen mielen tropiikkiin, on kukat, jotka nyt siis on sen oloisia kuin kasvaisivat luonnollisimmillaan lämpöisissä oloissa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka orkideat ja ne liljat, vaikka en siis todellakaan tiedä missä olosuhteissa ne luonnossa esiintyy.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Ja sitten on räikeät värit, sellaiset kirkkaat ja pirteät. Ne sopii mielestäni myös tropiikkiin.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Morsian voisi tuoda tuota värien ilotulitusta omaan pukeutumiseensa vaikka näillä kenkä upeuksilla!

Eikä sovi unohtaa koruja. Eihän aina tarvitse laittaa helminauhaa kaulaan, vaan voihan sitä piristää tyyliään vaikka turkoosilla korulla.

Kaaso voisi hyvinkin pukeutua trooppiseen teemaan sopivasti. Etenkin keväisin tuntuu pukkaavan markkinoille turkoosin sävyisiä mekkoja ja suuria trooppisiakin kukkakuoseja, joista valita. Tosi rohkea kaaso voi olla myös oman elämänsä Pippa Middleton ja sonnustautua kurveja nuolevaan veden väriin tai palmunlehväkuosiin.

Ja jos haluaa satsata somistuksessa trooppisuuteen, ohessa muutama idea:

Ja jos ei häät trooppisella rannalla ole mahdollinen, voihan sitä sitten suunnata häämatkalle sinne tropiikkiin..

Kuva