Päättämättömyyttä

Ihan pikkusen on alkanut tehdä mieli talvihäitä. Siis ihan ministi. Varsinkin kun koristin kodin valkeilla kukkasilla, tuikkivilla valoilla ja kynttilöillä. Ja voi kun siihen niin sopisi ne aiemmin mainitsemani rustiikkiset hopean sävyt.

Pohjalaanenkin tykkäisi:
Minä "Mikä on sun mielipide talvihäistä?"
Pohjalaanen: "Mä oon tainnu sitä ihan ensimmäisenä ehottaakin."

Niin, että eikös vaan, talvihäät sitten.

Mutta, eihän se haaveilemani puvun henki sopisi yhtään viimaiseen talveen. Eikä tarjolla olisi mansikoita ja ulkonakin on niin synkkää ja kuraista jos ei ole lunta. Ja ennen olen ehdottomasti ollut sitä mieltä, ettei talvihäitä.

Mitä jos nyt päädyn talvihäihin ja sitten harmittaa? Muutenkin tuntuu, että nyt kun häitä oikeasti alkaa miettimään, olen haaveillut kesällä kesähäistä, syksyllä syksyhäistä ja nyt talvella talvihäistä. Ehkä keväällä alan haaveilemaan keväthäistä. Huoh!

Ihan mahdotonta päättämättömyyttä.

Mutta olisihan se silti tunnelmallista, reunustaa pihatie lyhdyin ja roihuin, koristella sisätilat kynttilöin ja valkoisin kukin. Eikä ainakaan tarvitsisi harmitella, jos ei aurinko paista. Ja mikä parasta ja tärkeintä: elämäni rakkaus olisi erittäin tyytyväinen.